Asko Tanhuanpää

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja

Haastattelin tähän lehteen kahta oman alansa huippuammattilaista, ulkoministeriön turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan yksikköä johtavaa suurlähettiläs Mikko Kinnusta sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen presidenttinä toimivaa kansanedustaja Ilkka Kanervaa. Molempien kanssa aiheena oli kriisinhallinta, erityisesti Ukraina. 

Mikko Kinnunen sanoi sen, minkä me kaikki ex-rauhanturvaajat tiedämmekin eli rauhanturvaaminen on paitsi kiillottanut pienen Suomen kilpeä maailmalla myös tuottanut hyvin koulutettua ja motivoitunutta väkeä kotimaan sodanajan joukkoihin. Senkin kaikki tietänevät, ettei paluuta ”Suomeen rauhanturvaamisen suurvaltana” enää ole. Suurin syy tähän on Kinnusen mukaan raha – rauhanturvaamiseen varattu summa laskee nykyisestä 120 miljoonan euron vuositasosta 60 miljoonaan.

Yhden takaportin suurlähettiläs Kinnunen jätti. Jos todellista ja äkillistä tarvetta ilmenee, on mahdollisuus kääntyä lisäbudjetin puoleen. Hän sanoi kuitenkin kiertelemättä, että tämän varaan on turha laskea.

Suomalaisen rauhanturvaajan vuoksi on suuri sääli, että raha on tänään tiukalla tälläkin elämänsektorilla. Nykytilanne antaa nimittäin perusteltua aihetta uskoa, että ammattimiehille ja -naisille saattaa löytyä töitä lähitulevaisuudessa hyvinkin paljon. Potentiaalisia työpaikkoja ovat niin Ukraina kuin Syyriakin, myös pienemmän joukon lähettämistä Irakiin on suunniteltu.

Ilkka Kanervan mukaan rauhanturvaaminen on yksi niistä kolmesta keinosta, jotka voivat pelastaa Ukrainan ja ennen kaikkea Ukrainan kansan entistä laajamittaisemmilta kärsimyksiltä ja jopa suoranaiselta teurastukselta. Kaksi muuta ovat pysyvä tulitauko ja riittävän tehokas rajavalvonta. ETYJ-tarkkailijat toki valvovat Venäjän vastaista rajaa tälläkin hetkellä, mutta teholtaan valvonta on ikävä kyllä yksi suuri vitsi.

Suomea ajatellen Ukrainan tilanteen selvittäminen on ensiarvoisen tärkeä asia jo siitä maantieteellisestä syystä, että Helsingistä on Ukrainan pohjoisrajalle lyhyempi matka kuin Suomen pohjoisrajalle. Sotaa käydään siis sanan täydessä merkityksessä meidän omalla takapihallamme. Sitä tosiasiaa ei ole varaa unohtaa, kun seuraavan kerran puhutaan Suomen puolustusvoimien tarvitsemista lisämäärärahoista tai vaihtoehtoisesti alasajosta.

Suomalaisen rauhanturvaamisen alasajo turvaajien pääluvussa laskien on sääli senkin takia, että entistä harvemmalle Porin Prikaatissa valmiusjoukkokoulutetulle voidaan tarjota jatkossa mahdollisuus ”alas” lähtemiseen. Sen mahdollisuuden puute tulee näkymään takuuvarmasti myös halukkuudessa hakeutua kyseiseen joukkoon.

 

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja

Flash -sisältöä ei voi katsoa tällä selaimella.

Requirements

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa