Rauhanturvaaja

Arkisto

Mahdollisuus, josta ei voinut kieltäytyä

Kalle Heiskanen

Kalle Heiskanen virnistää leveästi, kun utelen häneltä mahdollisesta Kylmä-Kalle -lempinimestä. 23-vuotias tamperelaisopiskelija vakuuttaa, ettei kukaan ole tähän mennessä keksinyt rinnastaa häntä kyseisellä nimellä tunnettuun entiseen puolustusvoimain komentajaan (1953-1959), Mannerheim-ristillä palkittuun jääkärikenraali Kaarlo Heiskaseen.

- Äijät eivät ole onneksi opiskelleet historiaa niin hyvin, että Kaarlo Heiskasen lempinimi olisi tuttu, Kalle Heiskanen kuittaa.

- Ei minua ole tosin kutsuttu Pikku-Kalleksikaan, 185-senttinen ja 90-kiloinen miehenjässikkä paljastaa.

"Tämä oli mahdollisuus, josta ei voinut kieltäytyä" - Kalle Heiskanen

Kalle Heiskanen on yksi niistä suomalaisista rauhanturvaajista, jotka lähtevät huhtikuussa Libanonin UNIFIL-operaatioon osaksi ranskalaista reservipataljoonaa. Libanon on Heiskaselle ennestään tuttu paikka, edellinen puolen vuoden komennus setripuiden maahan ajoittuu vuodelle 2014, jolloin hän toimi heitinjoukkueen heitinmiehenä. Nyt alikersantti Heiskasen sijoituspaikka on tulitukiryhmässä heittimen johtajana.

- Hakeuduin aikanaan Porin prikaatin valmiusjoukkokoulutukseen, jotta pääsisin toteuttamaan jo pikkupoika-aikaisen haaveeni rauhanturvaajaksi lähtemisestä. Ensimmäinen keikka Libanoniin oli sen verran upea kokemus, että harkinta-aika ei ollut tälläkään kertaa pitkä. Tämä oli mahdollisuus, josta ei voinut kieltäytyä.

- Se helpotti kummasti päätöstä, että varusmiespalveluksen suorittanut tyttöystäväni kannusti lähtemään. Neljä kuukautta erossa on toki pitkä aika, mutta siitäkin varmasti selvitään, Heiskanen miettii.

Yhteishenki ihan omaa luokkaansa

Kalle Heiskanen palaa ajatuksissaan hetkeksi vuoden 2014 Libanoniin. Hän kuvaa kokemustaan kaikin puolin positiiviseksi ja avartavaksi. Pahaa sanottavaa ei löydy, vaikka miten yrittäisi kaivaa.

- Takaisin tuli kaveri, jolla oli varmasti enemmän henkistä pääomaa ja itseluottamusta kuin ennen operaatioon lähtöä. Puoli vuotta Libanonissa antoi huikeaa elämänkokemusta, hienoja muistoja ja elinikäisiä kavereita. Se antoi työkokemusta, jollaista ei saa mistään muualta ja myös täysin uutta perspektiiviä niin suomalaiseen kuin ylipäätään koko länsimaiseen yhteiskuntaan, tiivistää Heiskanen.

- Porukan yhteishenki alhaalla oli ihan omaa luokkaansa, siellä syntyi tosi hyvä ryhmädynamiikka jo ensimmäisten päivien aikana. Operaatiossa kaikki ovat kaukana kotoa samassa veneessä, jossa jaetaan yhteiset tunteet ja kokemukset. Tilanne on täysin erilainen kuin työelämässä siviilissä. Rauhanturvaajalla ei nimittäin ole mahdollisuutta lähteä työpäivän jälkeen kotiin, hän vertaa.

Kalle Heiskanen sanoo olleensa sikäli hyvässä asemassa, että hän pääsi käymään päivittäin myös oman leirin ulkopuolella.

- Osa kavereista joutui homehtumaan leirissä toimistohommissa, mutta partiossa vastuualue tuli tutuksi. Aika usein pysähdyttiin kahvittelemaan paikallisten kanssa ja joukkueen yhteisenä vapaapäivänä pääsimme myös paikalliseen ravintolaan syömään. Sitä kokemusta on helppo kehua hienoksi, libanonilainen ruoka oli todella hyvää.

Reserviläinen pärjää ammattisotilaille

Edellisellä Libanonin komennuksellaan Heiskanen oppi tekemään töitä irlantilaisten ammattisotilaiden kanssa. Hän sanoo oppineensa puolen vuoden aikana ainakin sen, että operatiivisessa toiminnassa ero ammattiarmeijan ja reserviläisistä kootun joukon välillä oli yllättävänkin pieni.

- Kömmähdyksiä sattui molemmin puolin. Irlantilaisilla saattoi joskus jalka heittää messi-illan jälkeen, mutta seuraavana aamuna kaikki olivat taas mukana ruodussa ilman mitään ongelmia.

- Olen vakuuttunut siitä, että suomalaiset tulevat toimeen ranskalaistenkin kanssa. Kommunikointi voi tosin aiheuttaa yhteisen kielen puuttuessa vaikeuksia, mutta eiköhän siitäkin selvitä, Heiskanen miettii.

Kalle Heiskanen liittyi Pirkanmaan Rauhanturvaajien jäseniksi hetimiten palattuaan edelliseltä Libanonin-reissultaan. Heiskanen oli Porin prikaatin osastolla Tampereen kokonaisturvallisuusmessuilla ja tuli omien sanojensa mukaan puolimmiten pakotetuksi mukaan.

- Ei ole kaduttanut. Olen saanut erityisesti liiton lehden kautta paljon aihealueeseen liittyvää hyödyllistä tietoa.

 

UNIFIL-operaation lisäjoukkoon lähtee 160 suomalaista

Libanonin vahvuus nousee huhtikuussa

Suomi lisää osallistumistaan UNIFIL -operaatioon kevään 2017 aikana. Vastauksena Ranskan marraskuussa 2015 esittämään avunantopyyntöön Suomi laajentaa osallistumistaan operaatioon noin 160 sotilaalla 1.4.2017–31.8.2018. Lisäys nostaa suomalaisten kokonaisvahvuuden Libanonissa noin 340 rauhanturvaajaan. Suomalaiset vapauttavat ranskalaisjoukkoja operaation reservipataljoonasta korvaamalla ranskalaisen komppanian.

Rauhanturvaajat saavat Porin prikaatissa koulutusta sotilaan perustaitojen ohella UNIFIL -operaation ja YK:n toimintatapoihin sekä toimialueen riskeihin. Koulutettaville annetaan myös perustiedot mm. kansainvälisestä yhteistoiminnasta ja toimialueen kulttuurista. Pääjoukon koulutus alkoi 6.2. ja päättyy 3.3. Kuljettajien ja muun erityishenkilöstön osalta kurssit alkoivat jo joulukuussa.

Poikkeuksena muuhun suomalaiseen kriisinhallintajoukkoon Libanonissa, komppanian rauhanturvaajat palvelevat Libanonissa neljän kuukauden rotaatioissa. Tämä lisää tarvetta reserviläisille kriisinhallintatehtävissä lähiaikoina.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää

 

Rauhanturvaaja

Arkisto

Flash -sisältöä ei voi katsoa tällä selaimella.

Requirements

Julkaisija:

Suomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa