Rauhanturvaaja

Arkisto

Espanjaan jo 1960-luvulla muuttanut Marcus Rutanen päätti tulla Suomeen armeijaan ja se päätös avasi tien kolmelle YK-reissulle

Marcus RutanenJos Marcus Rutanen olisi päättänyt 1970-luvun puolivälissä toisin, ei hänestä olisi juttua Rauhanturvaaja-lehdessä. Rutanen teki kuitenkin päätöksen, jota ei ole tarvinnut katua, se päätös avasi ovet kolmelle YK-reissulle.

- Molemmat sodat käynyt isäni, reservin kapteeni Veikko Ilmari Rutanen toi perheensä Espanjaan jo 1960-luvulla, ensin Madridiin ja sieltä edelleen Aurinkorannikolle. Kirjoitin ylioppilaaksi täällä, mutta halusin säilyttää Suomen kansalaisuuden ja sen takia astuin varusmieheksi Karjalan prikaatin sissikomppaniaan saapumiserässä 2/77, Marbellassa asuva Rutanen kertaa.

Marcus Rutasen YK-tie alkoi 1979 Siinailta, mistä hän siirtyi seuraavana vuonna edelleen Golanille. Kolmannen reissunsa nykyinen reservin vääpeli heitti 1984-85 Libanoniin.

- Lähi-itä ja erityisesti yksi hahmo sieltä eli Israelin legendaarinen puolustusministeri Moshe Dayan oli kiehtonut minua jo pikkupojasta. En epäröinyt hetkeäkään, kun tuli mahdollisuus lähteä YK-joukkoihin. Samaan aikaan oli harkinnassa lähtö Kanadaan lentäjäkoulutukseen, eikä valinta ole kaduttanut, vakuuttaa Rutanen.

- Rauhanturvaaminen on antanut minulle muistoja, jotka eivät haalistu ikinä. Olen hyvin ylpeä siitä, että olen saanut olla mukana. Ne vuodet antoivat hyvin paljon myös tulevaisuutta ajatellen, hän sanoo.

Yhteys vanhoihin kavereihin tiivistä

Marcus Rutanen, 58-vuotias reservin vääpeli, myöntää liki 40 vuotta Siinaille lähtönsä jälkeen, että rahakin oli yksi motiivi liittyä YK-joukkoihin. Toinen oli vilpitön halu parantaa maailmaa.

- Olin aika sinisilmäinen lähtiessäni reissuun, mutta aika pian siellä silmät aukesivat todellisuuteen, normaalikäytännön mukaan vartiojääkärinä YK-uransa aloittanut Rutanen selvittää.

Rutasella ei ole vaikeuksia kaivaa esiin palvelustoveriensa nimiä Siinain ajoilta.

- Täällä Aurinkorannikollakin käynyt Arto Eronen oli esimerkillinen päällikkö. Eronen loi vanhan kakkosen hengen, häneen voi luottaa kaikessa.

- Eero Heikkilä, Tuomo Reini, Jorma Kekki, Tenho Roivanen, Jari Ojala ja tietysti vaimoni Eeva-Liisan veli Pekka Hamunen ovat vain muutaman nimen mainitakseni sellaisia kavereita, joiden kanssa pidetään yhteyttä säännöllisesti. Seuraavan kerran kokoonnutaan yhteen ensi kesänä eli kesäkuun 29. päivänä Nakkilassa, paljastaa Rutanen.

- Libanonissa meillä oli komppanianpäällikkönä Harri Pantzar, joka on myös ollut ilo saada Aurinkorannikolle käymään. Siltäkin reissulta päällimmäisenä mieleen jäi erinomainen henki, se piti meitä pystyssä kovimpinakin aikoina, hän tiivistää.

Libanonissa Marcus Rutanen toimi muun muassa UNIFIL Housen turvapäällikkönä Beirutissa.

- Siinä tehtävässä huomasi äkkiä, keneen voi luottaa.

Beirutissa elämään kuului vaarallisiakin tilanteita – kerran Rutasta uhattiin puukolla ja kerran UNIFIL:n päämajaan osui muutamia sirpaleita.

- Toukokuussa 1985 ilmeisesti AMAL-järjestön miehet yrittivät siepata rankalaisen YK-auton, mutta eivät siinä kuitenkaan onnistuneet. Kaksi ranskalaista upseeria siinä rytäkässä haavoittui, muistaa Rutanen.

Marcus Rutanen kuuluu niiden suomalaisten rauhanturvaajien joukkoon, jotka ovat tuoneet reissultaan verovapaan auton – Rutanen kotiutui Golanilta omalla Opel Asconalla.

- Hamusen Pekka osti moottoripyörän. Hän kysyi ennen kotiinlähtöä, sopisiko siskolikan tulla mukaan. Suostuin ja hän on mukana edelleenkin, naurahtaa Rutanen luoden samalla vaimoonsa katseen, joka kertoo vuodet ja vuosikymmenet kestäneensä rakkaudesta.

Ainut koti Espanjassa

Rutasilla on mökki Hämeenläänin Koskella, mutta kotia heillä ei Suomessa ole. Kun Marcus kotiutui Libanonista, oli suuntana Espanja ja Estepona.

- Olin jo siinä vaiheessa kouluttautunut urheiluhierojaksi ja asiakkaat olivat täällä. Suomessa ei ollut mitään, joten ratkaisu oli lopulta helppo. Työluvan saaminen ei ollut kuitenkaan helppoa, kun täkäläiset eivät edes tienneet, missä Suomi sijaitsee. Se taisi lopulta ratkaista, että puhuin kieltä melkein kuin syntyperäiset, saksalaisen Buchingenin klinikan palkkalistoilla Marbellassa työskentelevä Rutanen kertaa.

- Paluu Suomeen ei ole tullut edes mieleen, ei tätä ilmastoa korvaa mikään, hän sementoi.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää

 

Rauhanturvaaja

Arkisto

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa