Rauhanturvaaja

Arkisto

Juho Valamaa ei ollut vielä varusmieheksi tullessaan himourheilija, mutta kaikki muuttui rauhanturvaajana.

Juho ValamaaRauhanturvaamisella on iso rooli siinä, että alun perin Kokemäeltä lähtöisin oleva vapaaottelija Juho Valamaa, 32, voi nimittää itseään huippu-urheilijaksi tai ylipäätään edes urheilijaksi. Antaa Valamaan itsensä kertoa.

- Hain Porin prikaatin valmiusjoukkoihin heti lukion jälkeen ja pääsin sisään 2004. Setäni Timo Koivisto oli palvellut 1980-luvun lopulla Namibiassa ja kiinnostus lähti sieltä.

- Kotiuduin armeijasta heinäkuussa 2005 ja pääsin heti seuraavassa rotaatiossa Kosovoon. Siellä meni täysi vuosi tiedustelujoukkueen kokoonpanossa.

- Tukikohdassamme Camp Villessä oli pieni tatami, missä harjoitellessamme innostuin vapaaottelusta oikein tosissani. Samaan aikaan rauhanturvahommissa ollut luutnantti Robert Sainio, Karjurockin perustaja, veti mukaan ja on siis oppi-isäni, Valamaa tilittää.

Yhteenkuuluvuuden tunne oli huipussaan

Kovan treenaamisen ja kurinalaisen elämän seurauksena Kosovossa liki 20 kiloa painostaan kadottanut Juho Valamaa sanoo olleensa ennen armeijaan lähtöään tavallinen, omaksi ilokseen liikuntaa harrastanut nuori. Olympiakävijä Teemu Heino oli saanut Valamaan kiinnostumaan monen muun kokemäkeläisen tapaan taekwondosta, mutta urheilijaksi tämä ei voinut itseään kutsua.

- Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että tykkäsin armeija-ajasta tosissani. Tiedustelupuolella koulutus oli tehokasta, mielekästä ja kiinnostavaa. Siinä oppi myös säännöllisen liikunnan merkityksen. Mitä raskaampi harjoitus, sitä isompi tyydytys, nykyinen reservin alikersantti selvittää.

- Yhteenkuuluvuuden tunne oli armeijassa kova, mutta rauhanturvahommissa se oli vieläkin kovempi. Se oli yksi niistä isoista asioista operaatiossa. Ihan äkkiä en muista, että olisin kokenut mitään likikään vastaavaa missään muualla, miettii Valamaa.

- Olo oli monestakin syystä aika tyhjä, kun vuoden rauhanturvakomennus loppui ja palasi takaisin normaalielämään, hän myöntää.

Rauhanturvaajaksi Juho Valamaa ei ole sen koommin enää hakeutunut.

- Saattaisin vielä lähteäkin reissuun, mutta katsotaan tämä vapaaottelujuttu ensin loppuun asti, ilmoittaa Valamaa.

Viimeisin ottelu päättyi tyrmäykseen

Ensimmäisen ottelunsa vapaaottelijana Juho Valamaa otteli nykyisessä kotikaupungissaan Turussa, minne hän muutti sairaanhoitajaopintojensa takia hetimiten Kosovon jälkeen. Amatöörinä otteluita kertyi kaikkiaan 11 ja sattumoisin rekordi näyttää yhtä montaa voittoa.

Ammattilaiseksi siirtymisensä jälkeen 77-kiloisissa kilpaileva Valamaa on ehtinyt otella 19 kertaa. Voittoja tilillä on toistaiseksi 15 ja tappioita neljä.

- Viimeisin ottelu oli elokuussa Hartwall Areenalla, missä voitin portugalilaisen vastustajani Aires Benroisin teknisellä tyrmäyksellä jo ensimmäisessä erässä. Seuraavan ottelun piti olla nyt joulukuussa, mutta se jouduttiin peruuttamaan. Kova yritys olisi päästä häkkiin viimeistään tänä talvena, Valamaa selvittää.

Venäläisen M1 Global -organisaation väreissä otteleva Valamaa on turhan vaatimaton kerratessaan, miten ottelussa Benroisia vastaan kävi. Helsingin Sanomat kertoi otteluselostuksessaan ottelusta seuraavasti: ”Turkulaisjyrä ei jättänyt pienintäkään mahdollisuutta ja tyrmäsi portugalilaisen avauserän viime sekunneilla tylyillä polvipotkuilla.”

Samassa uutisessa lehti nostaa Valavuon yhdeksi kotimaan kehien suurimmista toivoista.

- Vahvin puoleni vapaaottelijana lienee mattopaini tai lukkopaini. Treenasin sitä puolta alkuun eniten ja homma toimii edelleenkin. Varsinaisesti heikkoja puolia ei ole, mutta kaikkea pitää tietysti kuitenkin kehittää koko ajan. Viime aikoina olen kiinnittänyt erityisesti huomiota nyrkkeilyyn ja pystyotteluun ja kokonaisuutta ajatellen monipuolisuus on samalla mennyt selvästi eteenpäin, hän tiivistää.

UFC-paikka vaatii myös hyvää tuuria

Juho Valamaalle ei voi olla esittämättä kysymystä maailman suurimmasta ja tunnetuimmasta vapaaotteluorganisaatiosta UFC:stä. Eli miten kaukana ”paikka auringossa” vielä on?

- Sinne pääsy on kiinni todella monista asioista. Tähtien asentojen pitää olla kohdallaan eli tarvitaan hyvää tuuria, hyvä manageri ja hyvä taustatiimi. Suomi on niin pieni markkina, ettei pelkkä ottelurekordi vielä riitä. Kysymys on bisneksestä, missä on pakko katsoa muutakin kuin pelkkää urheilua Suomesta voi kuitenkin nousta huipulle siinä, missä mistä tahansa muualtakin, Valamaa tietää,

Osaamisesta ja kunnosta sen ei pitäisi Valamaan tapauksessa ainakaan olla kiinni. Hän sanoo nimittäin olevansa nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen.

- Uran alkupuolella kärsin aika paljon loukkaantumisista, mutta viime aikoina olen saanut harjoitella täysillä ja se näkyy myös otteluissa. Iso kiitos viime aikojen menestyksestä kuuluu myös valmentajalleni Vesa Vuorelle, joka on pistänyt rytmitykset kohdalleen. Hänen johdollaan työn määrä on nostettu uudelle levelille.

- Treeneissä pyrin käymään viikossa 10-11 kertaa. 80 prosenttia on lajiharjoittelua ja loput 20 oheistreeniä eli voimaa, kestävyyttä ja nopeutta, ynnää Valamaa.

Tärkeimmäksi harjoitusvastustajakseen Finn Fighters Gymin salilla Juho Valamaa nostaa Olli Santalahden, jonka painoluokka on sama ja mikä tärkeintä, joka myös treenaa tosissaan.

- Piirit Suomessa ovat pienet ja tarpeen tullen on mahdollista käydä myös muualla treenaamassa. Jos joku suomalainen pärjää, se on muidenkin etu. Kun laji tunnetaan, on mahdollista saada myös tukijoita, harjoittelun ja ottelemisen ohessa elääkseen välillä myös ”oikeita töitä” tekevä Valamaa kertoo.

- En ostanut Kosovosta verovapaata autoa, vaan pistin rahaa säästöön. Niillä on rahoitettu osittain vapaaotteluharrastustakin, hän paljastaa.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää

 

Rauhanturvaaja

Arkisto

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa