Rauhanturvaaja

Arkisto

Rt-kokemuksesta ollut hirveästi hyötyä uralla

Timo JunttilaPuolustusvoimien henkilöstöpäällikkö, maaliskuun yhdeksäs 60 vuotta täyttävä kontra-amiraali Timo Junttila joutui siirtämään rauhanturvatehtäviään useammalla vuodella, kun hänelle kävi kutsu ryhtyä puolustusministerin adjutantiksi. Junttila sanoo odotuksen kannattaneen, sillä Libanonissa pataljoonaupseerina vietetty vuosi 1997 oli hänen uransa mieleenpainuvinta aikaa.

- Siitä vuodesta on myöhemmin ollut uralla hirveästi hyöty. Palvellessani Suomen YK-sotilasedustajana osoittautui kriha-tausta korvaamattomaksi. Kun Suomen asioita edistettiin siellä kriisinhallinnassa, oli tärkeä olla perillä asioista. Oli myös vuonna 2010 tärkeää tietää, mitä on edessä, kun olin lähettämässä Upinniemessä joukko-osaston komentajana miinalaiva Pohjanmaata operaatioon, Junttila selvittää.

- Kun on itse palvellut kansainvälisissä tehtävissä, osaa esimiehenä ottaa huomioon erilaisia asioista. Sanoisinko, että rauhanturvakokemus tuo asenteeseen positiivisuutta. Sen myötä osaa kannustaa omia alaisia lähtemään kansainvälisiin tehtäviin ja samalla heistä pystyy päästämään myös helpommin irti, kesällä reserviin siirtyvä Junttila tiivistää.

Reserviläiset pärjäävät maailmalla ongelmitta

Useita vuosia kansainvälisissä tehtävissä olleen kontra-amiraali Timo Junttilan ei tarvitse hakea sanoja pitkään, kun hän saa eteensä kysymyksen suomalaisen reserviläisen pärjäämisestä kriisinhallintatehtävissä maailmalla. Hän sanoo reserviläisten pärjäävän ongelmitta, jopa erinomaisen hyvin.

- Meillä ei ole ollut reserviläisten osaamisen kanssa hävettävää missään operaatiossa 60 vuoden aikana. Johonkin vaativampaan tehtävään on toki täytynyt lähettää kantahenkilökuntaan kuuluvaa väkeä, mutta lähtökohtaisesti reserviläisen voi pistää melkein mihin tahansa. Meidän korkea koulutus- ja sivistystasomme ovat tekijöitä, joiden turvin päästään lyhyelläkin koulutusajalla nostamaan reserviläisten osaamistaso riittäväksi.

- Unohtaa ei sovi myöskään reserviläisten erityisosaamista. Se antaa meille etulyöntiaseman melkein mihin muuhun maahan tahansa verrattuna ja siitä meitä myös kadehditaan, Junttila tietää.

Kiitosta suomalaisten reserviläisten työstä Junttila kertoo saaneensa esimerkiksi UNIFIL-joukkojen komentajalta viimeksi syksyllä 2017 Libanonissa käydessään.

- Niin Force Commander kuin tapaamani ranskalainen FCR.joukkoa komentava everstikin vakuuttivat olevansa erittäin tyytyväisiä meidän nuoriin, aktiivisiin ja kielitaitoisiin sotilaisiimme. Kommentit vain vahvistivat sitä ajatusta, että me jatkamme työtämme Libanonissa.

Kriha-tehtävistä hyötyä kotimaan puolustukselle

Amiraali Junttila muistuttaa, että kansainvälisistä tehtävistä on hyötyä paitsi reserviläisten myös henkilökunnan osaamista ajatellen. Niistä on kiistatonta hyötyä myös kotimaan puolustukselle.

- Kriisinhallintatehtävissä henkilökunta saa hyvää johtamiskokemusta haasteellisissa olosuhteissa ja voi sitä kautta kehittää edelleen omaa osaamistaan. Kansainväliset tehtävät kehittävät jokaisen ammattitaitoa ja kyky selviytyä kriiseissä ihan eri tavalla kuin kotimaassa. Tärkeä asia on myös se, että kriha-tehtävissä ollaan sodanajan kokoonpanon mukaisesti tekemisissä reserviläisten kanssa, muistuttaa Junttila.

Tukijärjestelmä on hyvällä tasolla

Timo Junttila sanoo olevansa mielissään siitä, että kriha-veteraanien tukijärjestelmä alkaa olla nyt sillä tasolla, mitä sen kuuluukin olla.

- Kriisinhallintaveteraanien asemaa on päästy viime vuosina kehittämään positiivisella tavalla. Yksi konkreettisista parannuksista oli uusi laki, joka takaa palveluksessa vammautuneille tietyn korvausperustan. Tästä kiitos kuuluu myös Rauhanturvaajaliitolle, vammautuneiden rauhanturvaajien yhdistykselle ja Valtiokonttorille, jonka asenne on kääntynyt erittäin positiiviseksi.

- Laki toi parannusta vallitsevaan tilanteeseen, mutta vielä on liian aikaista sanoa, onko se vieläkään kunnossa. Nyt on meneillään seurantajakso, jonka aikana katsotaan, vieläkö löytyy jotain kehitettävää. Yleensä sitä aina löytyy, Junttila kertoo.

- Hyviin uudistuksiin kuuluu myös se, että operaatiosta palaaville kohdennetut kotiutumisjaksot on lisätty kaikkiin operaatioihin. Niihin sisältyvät esimerkiksi ilmaiset terveystarkastukset. Tässäkin meillä on ollut mahdollisuus tukeutua Rauhanturvaajaliiton apuun, hän jatkaa.

Palvelussuhteen ehdot ovat amiraali Junttilan mukaan ajan tasalla varsinkin jos puhutaan operaatiosta palautumiseen ja siihen liittyviin asioihin. Palkkauksen suhteen voidaan sen sijaan aina herättää keskustelua siitä, onko se kunnossa.

- Palkkausta tarkkaillaan aina kuhunkin operaatioon liittyvän vaativuuden kautta. Se työ on jatkuvaa, muistuttaa Junttila.

Rekrytoinnin ongelmia tutkitaan

Maavoimien komentaja, kenraalimajuri Petri Hulkko puuttui edellisessä Rauhanturvaaja -lehdessä kriisinhallintatehtävien rekrytoinnissa oleviin haasteisiin. Timo Junttila myöntää, että asiaan on paneuduttu myös pääesikunnassa.

- Rekrytoinnin haasteisiin liittyen on jo valmistunut maisteritason tutkimus, joka selvittää palkatun henkilöstön motivaatiota kriha-tehtäviin hakeutumiseen. Nyt tämän kyseisen gradun tekijä jatkaa väitöskirjatyötä, jossa paneudutaan vielä syvällisemmin niihin tekijöihin, jotka ovat johtaneet negatiiviseen asennoitumiseen. Meidän tehtävämme on päästä jo tutkimuksen rinnalla ja viimeistään sen valmistuttua pureutumaan niihin asioihin, joilla haittaavia tekijöitä voisi poistaa, paljastaa Junttila.

- Nuorten upseerien haluttomuuteen lähteä kansainvälisiin tehtäviin voi vaikuttaa esimerkiksi se, että heiltä on evätty mahdollisuus useamman kerran. Vanhemmissa ikäluokissa rajoittavia tehtäviä voivat vastaavasti olla perhesyyt tai jopa tietynlainen kyllästyminen. Meillä on pieni asevoima, eikä uusia haasteita yksinkertaisesti ole tarjolla riittävästi.

- Kantahenkilökunnan kohdalla hakijamäärä on kuitenkin vielä kolminkertainen vuosittaiseen noin 140 henkilön tarpeeseen nähden. Tietyillä erityisaloilla, kuten esimerkiksi johtamisjärjestelmäalalla ongelmia kuitenkin ilmenee, Junttila myöntää.

Reserviläisten hakumäärä on pysynyt suhteellisen vakiona vuoden 2009 jälkeen. Tälläkin puolella ongelmat rajoittuvat Junttilan mukaan lähinnä erityisosaamisen, esimerkiksi lääkärien löytymiseen.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää

 

Näköalapaikalla YK:n päämajassa

Kontra-amiraali Timo Junttilan työtehtäviin on kuulunut myös Suomen sotilasedustajana toimiminen niin YK:n päämajassa New Yorkissa kuin Washingtonin suurlähetystössäkin. YK-tehtävää hän kuvaa monella tapaa todelliseksi näköalapaikaksi.

- Suomen asioita hoitaessani ja yhtälailla Suomen etuja valvoessani sain nähdä, että YK:lla on monia vahvuuksia. Se on maailmanlaajuinen järjestö, jolla on mandaatti toimia kaikissa tilanteissa ja tarvittaessa se myös puuttuu asioihin. Parhaimmillaan YK on moniulotteisissa operaatioissa, joissa sotilaat varmistavat ensin turvallisen ympäristön, joka mahdollistaa järjestön muiden osien tuoman humanitäärisen avun ja kehitysyhteistyön rakentamisen. Yksi hyvistä onnistumisen esimerkeistä in Itä-Timor.

- Toki YK:lla on omat heikkoutensakin, joista turvaneuvoston rakenne on yksi pahimmista. Siellä ei välttämättä olla aina yksimielisiä, eikä järjestö pysty toimimaan niin kuin sen pitäisi. Välillä tuntuu siltä, että YK on rampautunut turvaneuvoston pysyvien maiden veto-oikeuden takia, Junttila tiivistää.

 

Eläkkeellä aikaa muskeliveneilyyn

Heinolasta lähtöisin oleva Timo Junttila paljastaa hakeutuneensa aikanaan varusmiespalvelukseen laivastoon purjehdusharrastuksensa takia. Mielessä oli merellinen siviiliammatti, joka kuitenkin jäi kakkoseksi sotilasuran kutsuessa. Kadettikoulussa Junttila hakeutui maasotalinjalle ja rannikkotykistöön, mikä mahdollisti merellisen elämäntavan toteutumisen.

- Rannikkotykistö oli tuohon aikaan teknisesti kehittynein aselajeista ja erityisesti se oli sitä tietoteknisesti. Siellä pääsin jo tuolloin mukaan digitalisaatioon. Se oli unelmatehtävä, kuten olivat myöhemmin myös päällikkyys Isosaaressa sekä komentajuudet Kotkan rannikkoalueella ja Suomenlahden meripuolustusalueella.

- Eläkkeellä pääsen viimein paneutumaan taas veneilyynkin, mutta nuoruuden purjevene on vaihtunut muskeliveneeksi. Harrastan nimittäin merimelontaa, Junttila virnistää.

- Virtaa on myös ottaa vastaan uusia haasteita ja jatko-opiskelutkin kiinnostavat, hän miettii.

Timo Junttila liittyi heti Libanonista kotiuduttuaan Rauhanturvaajaliiton jäseneksi. Ensimmäinen yhdistys oli Kymenlaakso, mistä hän on sittemmin siirtynyt Päijät-Hämeen Rauhanturvaajien jäseneksi.

- Monet ammattisotilaat kokevat ehkä Rauhanturvaajaliiton enemmänkin reserviläisjärjestöksi, mistä syystä he paneutuvat enemmän joko oman ammattijärjestön tai sitten aselajikiltojen toimintaan. Ammatillisesti se on varmasti identiteettikysymyskin, Junttila arvelee.

- Jäsenyys on ollut antoisaa myös ammattisotilaalle. Oman myönteisen kokemukseni pohjalta kannustan kaikkia ammattisotilaita liittymään jäseneksi, päättää Junttila.

Rauhanturvaaja

Arkisto

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa