Rauhanturvaaja

Rauhanturvaaja 4/17

Thumbnail Tänä päivänä jo runsas puoli tusinaa suomalaista on käynyt Virtasen jalanjäljillä kaikissa maailman maissa. Elettiin vuotta 1988, kun toimittaja...
Thumbnail Missä kriisi – siellä Virtanen Maastopukuinen toimittaja Virtanen Kyproksella suomalaisten rauhanturvaajien kanssa. Hiusmuodin perusteella ei...
Lue lisää:Rauhanturvaaja 4/17  

Arkisto

Libanon

Jaakko Lahdenkauppi (vas.), Toni Kimari (takana), Justus Repo ja Titta Rasmus ovat tällä hetkellä rauhanturvaajina Libanonissa. He sanovat, että rauhanturvaajan on oltava sosiaalinen ja osattava pelata tiimissä.

Libanonissa on nykyisin rauha. Rauha on tosin herkkä – kukaan ei tiedä, mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Maan eteläosassa, Litani-joen ja Sinisen linjan välisellä alueella UNIFIL-rauhanturvaoperaatio on jatkunut lähes 40 vuotta. Suomalaiset ovat olleet paikalla yhtä kauan. Miltä Libanon näyttää nykyisten rauhanturvaajien näkökulmasta?

Suomalainen kriisinhallinjoukko Libanonissa (SKJL) on osallistunut Etelä-Libanonin rauhan turvaamiseen osana UNIFIL-operaatiota lähes 40 vuotta. Sinä aikana Libanonin turvallisuustilanne on vaihdellut rajusti.

Justus Repo, 24, Simpeleeltä, Toni Kimari, 22, Mikkelistä, Titta Rasmus, 26, Utsjoelta ja Jaakko Lahdenkauppi, 22, Turusta ovat olleet Libanonissa (haastatteluhetkellä 24.2.2017) viimeisimmät yhdeksän kuukautta. Heidän mielestään Libanon on rauhallinen maa.

- Suurin osa ihmisistä elelee täällä normaalia arkea. Yksi kaveri Suomessa arveli, ettei Libanon voi olla niin rauhallinen, että täällä ei tapahtuisi mitään. Mutta maa on ollut rauhallisempi kuin luulin, Lahdenkauppi sanoo.

Hänen tehtävänsä on vaununjohtaja. Kun vaunu on mukana partiossa, hän antaa ohjeita ajajalle ja ampujalle. Hän myös huolehtii siitä, että vaunu on kunnossa ja toimintavalmiina.

- Tiesin, että en ole tulossa sotaan vaan rauhalliseen paikkaan. Libanonissa olen nähnyt, että rauhaa turvattaessa ei tarvitse kulkea ase tanassa, Justus Repo puolestaan sanoo. 
Hän on siviilissä rakennusmies, jonka kohdalla kipinä lähteä rauhanturvaajaksi syttyi armeijassa. Libanonissa hän toimii partioissa varajohtajana. Työhön kuuluu myös kaluston ja aseiden tarkastus kerran viikossa, sekä ryhmänjohtajan estyessä partion johtaminen.

Israel hyökkäsi Libanoniin vuonna 1978, minkä seurauksena Yhdistyneet Kansakunnat (YK) aloitti UNIFIL-operaation Etelä-Libanonissa. Ensimmäiseksi tavoitteeksi asetettiin Israelin joukkojen vetäytyminen pois alueelta. Tämän jälkeen piti palauttaa rauha ja turvallisuus sekä tukea Libanonin hallitusta siinä, että sen valta etelässä palautuu. 
Israelin hyökkäys ei jäänyt ainoaksi, vaan naapurimaan joukot tunkeutuivat Libanoniin myös vuosina 1982 ja 2006.

Nyt, kun sodasta on kulunut hieman yli kymmenen vuotta, UNIFIL-operaatiossa painottuu rauhan ylläpitäminen. Partiot ovat olennainen osa tätä työtä.

- Meillä partioita on päivästä riippuen liikkeellä keskimäärin seitsemän, 24 tuntia vuorokaudessa, Kalle Tuominen sanoo. Hän esittelee itsensä 34-vuotiaaksi jalkaväen majuriksi, jonka tämän hetkinen työ on UNIFIL-operaatiossa, suomalais-virolaisen komppanian päällikkönä.

Tuominen kuvailee Libanonin ja Israelin suhdetta jännittyneeksi. Hän sanoo, että vaikka on alueella pitkään ollut rauhallista, paikalliset eivät ole unohtaneet sotaa.

- Molemminpuolinen kyttääminen ja valvonta on jatkuvaa. Näemme tämän päivittäisessä työssämme: kun paikalliset liikkuvat demarkaatiolinjan lähellä, Israelin partio liikkuu samaa tahtia samalla kohden rajaa. Jokaiseen liikkeeseen, jonka jompikumpi tulkitsee provokaatioksi, vastataan heti.

Kalle Tuominen korostaa, että UNIFIL:in työntekijöiden on pataljoonan tasolla pysyttävä puolueettomina.

- Me olemme täällä tarkkailemassa, eikä meillä ole vihollisia. Olemme keskellä ja katsomme, että osapuolet kunnioittavat YK:n vuonna 2006 tekemän päätöslauselman (1701) periaatteita.

SKJL:n vahvuus on nykyisin 340 rauhanturvaajaa, sisältäen virolaiset. UNIFIL:issä on joukkoja 40 maasta, ja rauhanturvaajia on yhteensä 10 553. Tässä kokonaisuudessa suomalaisten rauhanturvaajien määrä on varsin pieni. Työpanos on kuitenkin paikallisissa kylissä korkealle arvostettua.

- Paikallisten mielestä me suomalaiset olemme vähän jäyhiä ja vetäytyviä, mutta teemme aina sen, mitä lupaamme, Kalle Tuominen sanoo.

Kylillä voi tavata ihmisiä, jotka muistelevat, mitä suomalaiset ovat rakentaneet ja miten he ovat auttaneet 30 vuotta sitten. Monikymmenvuotisen historiansa ansiosta UNIFIL kuuluu katukuvaan. Suomalais-virolainen komppania partioi seitsemässä kylässä.

- Pidämme rauhaa yllä olemalla näkyvissä. Vaikka aseita kannammekin, tärkeintä on paikallisten luottamuksen herättäminen ympäröivään maailmaan, Kalle Tuominen sanoo.

Suomalaisten läsnäolo tuntuu rauhoittavan ympäröivää aluetta.

- Näytämme YK:n lippua ja näytämme, että olemme täällä valvomassa aluetta. Vastuualue on pieni, joten samoja reittejä ja kyliä tulee kierrettyä paljon. Paikalliset tunnistavat meidän autot, Justus Repo kertoo.

Kanssakäyminen paikallisten kanssa kuuluu rauhanturvaajien työnkuvaan. Osa komppanian vastuualueen kylistä on kristittyjen ja osa muslimien asuttamia.

- Paikallisista suurin osa suhtautuu meihin hyvin ja on mukavia. Pystymme kanssakäymään asiallisesti, Justus Repo sanoo.

Kalle Tuominen korostaa, että UNIFIL-operaatiossa on osattava kunnioittaa paikallisia tapoja.

- Aina pitää ottaa huomioon paikallisten ajattelu, vaikka se on suomalaisten näkökulmasta patriarkaalista ja vanhanaikaista. Mutta kun oppii toimimaan niissä raameissa, yhteistyö alkaa sujua. Sitä oppii huomaamaan, että ihmiset täällä ovat todella vieraanvaraisia ja hetkessä eläviä.

Tärkein yhteistyökumppani on Libanonin asevoimat (LAF). UNIFIL:in ja paikallisen armeijan kohtaamiset ovat päivittäistä, esimerkiksi yhteispartiointia kylillä. UNIFIL-operaation pitkäntähtäimen tavoite on, että vastuu Etelä-Libanonin turvallisuudesta siirtyisi joskus kokonaan oman maan armeijalle. 
Näyttääkö se mahdolliselta?

- Henkilökohtainen mielipiteeni on, että LAF tekee parhaansa. Samoin kuin Suomessa on ammattisotilaita ja varusmieskoulutuksen juuri päättäneitä, täälläkin sotilaiden osaamisen skaala on valtava tällä hetkellä. Libanonin asevoimien kovin kärki on nyt – Syyrian sodan takia – pohjoisessa, Kalle Tuominen sanoo.

- Mutta täälläkin LAF käyttää omia joukkoja sekä kouluttaa nuoria vähän vanhemmiksi sotilaiksi. Ja me tuemme heitä siinä.

Syyrian sodan seurauksena LAF on siis joutunut vähentämään joukkojaan UNIFIL:in alueella ja keskittämään voimiaan maan pohjoisosiin.

- Niin hullulta kuin se kuulostaakin, Syyrian sota on rauhoittanut Etelä-Libanonia, Kalle Tuominen kuitenkin toteaa. Hän perustelee asiaa seuraavasti: Suurin osa Hizbollahin taistelijoista on tällä hetkellä Syyriassa. Kun Syyrian tilanne aikanaan alkaa rauhoittua, taistelijat palaavat kotiseudulle, mikä saattaa nostaa jännitettä Sinisen linjan tuntumassa. 
On kuitenkin syitä uskoa, että Libanonin valtio vakautuu aikanaan.

Libanonille on esimerkiksi vihdoin saatu valittua presidentti. Michel Aoun valittiin tehtävään vuoden 2016 lopulla, mitä ennen Libanon oli ilman presidenttiä yli kaksi vuotta.

Suomi-talossa tapaamani rauhanturvaajat, Justus Repo, Toni Kimari, Titta Rasmus ja Jaakko Lahdenkauppi ovat valmiustilassa, kuten sotilaan elämään kuuluu.

- Meillä on tunnin lähtövalmius. Jos tulee ilmoitus, laitamme kamat niskaan ja lähdemme. Mutta tunti on pitkä aika, siinä ehtii hyvin valmistautua ennen kuin pitää olla pihalla, Repo sanoo.

- Täällä tuntuu menevän sykleissä se, että onko paljon vai vähän töitä. Rauhallisimmat viikot ovat aika pitkästyttäviä. Työmäärään ole kukaan täällä kyllästynyt. Enemmän se on tylsyys, mikä toisinaan alkaa harmittaa, Jaakko Lahdenkauppi kertoo.

Haastatteluhetkellä rauhanturvaajan tehtävää on kaikilla edessä vielä kolme kuukautta.

Kaiken kaikkiaan Libanon on kokemus, joka opettaa paljon. 
- Olen oppinut arvostamaan omaa elämääni Suomessa. Suomen olosuhteita ja sitä, miten hyvin siellä on asiat. On puhdasta ja siistiä, Toni Kimari sanoo.

 

Teksti ja kuvat: Hanna Hirvonen

 

Rauhanturvaaja

Rauhanturvaaja 4/17

Thumbnail Tänä päivänä jo runsas puoli tusinaa suomalaista on käynyt Virtasen jalanjäljillä kaikissa maailman maissa. Elettiin vuotta 1988, kun toimittaja...
Thumbnail Missä kriisi – siellä Virtanen Maastopukuinen toimittaja Virtanen Kyproksella suomalaisten rauhanturvaajien kanssa. Hiusmuodin perusteella ei...
Lue lisää:Rauhanturvaaja 4/17  

Arkisto

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa