Rauhanturvaaja

Rauhanturvaaja 4/17

Thumbnail Tänä päivänä jo runsas puoli tusinaa suomalaista on käynyt Virtasen jalanjäljillä kaikissa maailman maissa. Elettiin vuotta 1988, kun toimittaja...
Thumbnail Missä kriisi – siellä Virtanen Maastopukuinen toimittaja Virtanen Kyproksella suomalaisten rauhanturvaajien kanssa. Hiusmuodin perusteella ei...
Lue lisää:Rauhanturvaaja 4/17  

Arkisto

Rauhan rakentajien on vaikutettava sotien syihin, jotka liittyvät toimimattomiin yhteiskuntarakenteisin, eriarvoisuuteen, korruptioon, rikollisuuteen ja näiden päälle rakennettuun, poliittisesti ja uskonnollisesti ohjailtuun kiihkomieleen. Väkivalta on otettava hallintaan, inhimillinen kärsimys ja hätä on saatava loppumaan, hallinto ja oikeusvaltio toimintakykyisiksi sekä tavallisten ihmisten tulevaisuudennäkymät valoisiksi.

Ensiksi tarvitaan turvallisuustaso, joka antaa mahdollisuuden järkevään työskentelyyn. Sen aikaansaamista pidetään yleensä sotilaallisena tehtävänä. Sitten tilanne on vakautettava niin, että rauhan rakentamista voidaan hallinnoida ja johtaa. Se sopii siviilikriisinhallinnan tehtäväksi ja sitä on järkevää tukea perinteisen rauhanturvaamisen menetelmin.

Kolmannessa vaiheessa on päästävä kestävän rauhan rakentamiseen. Sodan syiden poistamista ei voi sanella ulkopuolelta vaan vastuun ja omistajuuden on siirryttävä paikallisille. Siihen liittyvät oikeudellisen ja turvallisuussektorin tarvitsemat reformit ja kehitysyhteistyön tukema hyvinvoinnin nousu.

Tällainen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan konsepti on yleisesti hyväksytty, vaikka käytännössä eri toiminnot - sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta, humanitaarinen työ sekä kehityspoliittinen työ - kulkevat omissa hallinnollisissa putkissaan kilpaillen resursseista. Edistys asiassa on ollut hidasta ja lisäksi sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa käsitellään Suomessa joskus poliittisista syistä niin, kuin ne olisivat toistensa vaihtoehtoja, eivätkä toisiaan täydentäviä toimia.

Kokonaisvaltaisessa kriisinhallinnassa toimijat vaihtuvat kulloisenkin vaiheen mukaan ja niiden osuutta kokonaisponnistuksessa säädellään prosessin viemiseksi maaliinsa. Kummassakin ajallisessa päässä kriisinhallintaa on alue, joka harvoin ymmärretään sen tosiasialliseksi osaksi. Usein loppupäässä luotetaan kehitysyhteistyön auvoisaan tulevaisuuteen. Tosiasiassa kehitysyhteistyön taloudellinen volyymi on vain pieni osa kokonaistaloutta, joka tulisi saada tukemaan rauhaa Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin ja muiden kehityspankkien avulla.

Ajallisesti ennen kriisinhallinnan toimeenpanoa on vielä jälkihoidon taloudellisia instrumenttejakin tuntemattomampi alue. Rauhanvälitys ja rauhanneuvottelut tiedetään, mutta niitä edeltävä yksityinen ja virallinen diplomatia ovat useille vieraita.

Virallinen diplomatia on monessa kriisitilanteessa korkean kynnyksen takana, koska se voisi merkitä osapuolille hyväksyntää, jota ei haluta myöntää. Niinpä puhutaankin moniraiteisesta diplomatiasta, jossa yksityiset järjestöt voivat toimia keskusteluyhteyksien avaajana ja epävirallisten neuvottelujen kävijänä. Jos yksityisen toimijan uskottavuus on korkea, se voi viedä prosessia pitkälle. Suomessa on kaksi tässä onnistunutta toimijaa: Kirkon ulkomaanapu ja Martti Ahtisaaren perustama CMI-järjestö.

Näistä kahdesta Crisis Management Initiative, CMI, on Martti Ahtisaaren ansiosta kyennyt etenemään epävirallisista tunnusteluista rauhanneuvotteluihin ja luomaan niissä askelmerkit onnistuneelle kriisinhallinnalle. Helsingissä neuvoteltu ja Indonesian Acehissa vuosina 2005–2006 toteutettu rauhanprosessi osoitti kulttuurista ymmärrystä, käsitystä yhteisöjen valta- ja ansaintamekanismeista sekä kontekstin ja konfliktidynamiikan tajua. Maailmaa parannettiin sen verran kuin rauhan aikaansaaminen edellytti. Enempää ei tarvittu, koska rauha itsessään on hoitanut lopun.

Edellytys onnistumiselle oli kriisinhallinnan kokonaisuuden ymmärtäminen. Presidentti Ahtisaarella siihen oli hyvät edellytykset: Olihan hänen johtamansa Namibian rauhanoperaatio ensimmäinen YK:n kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan hanke, vaikka sellaisesta ei tuolloin vielä osattu puhua. Nyt voi jo toivoa, että kokonaisvaltainen kriisinhallinta on kaikille rauhanneuvottelijoille tuttu käsite.

 

Kalle Liesinen

Kirjoittaja on eversti evp, CMI-järjestön entinen toiminnanjohtaja ja nykyinen kriisinhallinnan asiantuntija

Rauhanturvaaja

Rauhanturvaaja 4/17

Thumbnail Tänä päivänä jo runsas puoli tusinaa suomalaista on käynyt Virtasen jalanjäljillä kaikissa maailman maissa. Elettiin vuotta 1988, kun toimittaja...
Thumbnail Missä kriisi – siellä Virtanen Maastopukuinen toimittaja Virtanen Kyproksella suomalaisten rauhanturvaajien kanssa. Hiusmuodin perusteella ei...
Lue lisää:Rauhanturvaaja 4/17  

Arkisto

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa