Rauhanturvaaja

Arkisto

”GT:t lupaan heti tarjota”

Kai UsvarantaSeinäjokelainen Kai Usvaranta on tyyppiesimerkki suomalaisesta rauhanturvaajasta, sillä hän sai tehdä alhaalla täsmälleen sitä samaa, mitä tekee koti-Suomessakin. Kaitsu on ammatiltaan kokki ja kokkina hän hääri myös vuoden 1997 kakkoskomppanian asemalla 9-51 Libanonissa.

- Pienellä bosella kokin piti tietysti tehdä kaikkea muutakin, mutta muiden ei sentään tarvinnut ruveta kokkaamaan, 47-vuotias Usvaranta virnistää.

- Ruoka oli aikalailla peruskotimaista, sillä raaka-aineksia ei juurikaan lähikylistä, kuten esimerkiksi Al Qantarasta ostettu. Kuriositeettina jäi mieleen kerta, jolloin maustoin ruoan Thaimaan lomareissulta tuomillani mausteilla. Itse pidin lopputulosta vähän tulisena, mutta sattumalta bosella vierailemassa käynyt suomalaisupseeri kehui sitä kotoisen makuisaksi, hän paljastaa.

Velimies kävi Makedoniassa

Kai Usvaranta kertoo miettineensä rauhanturvaajaksi lähtöä pitkään ennen kuin lähtö lopulta tuli eteen. Ratkaisua vauhditti paitsi majurina eläkkeelle jääneen isä - Kalevin ammatti, myös Makedoniassa aiemmin rauhaa turvannut veli. Ystävistäkin oli useampi käynyt hakemassa elämänkokemusta sininen baretti päässään.

- Velimies tuli kotiin melko tarkkaan samoihin aikoihin, kun minä lähdin, Usvaranta kertoo.

Libanonissa viettämäänsä vuotta Usvaranta kuvaa rauhalliseksi, joskin vuoteen mahtui pari tiukempaakin tilannetta.

- Muutaman kerran jouduttiin lähtemään vauhdilla sheltteriin, mutta mitään pahempaa ei sattunut. Israelilaisten Apachet taas pörräsivät välillä niin lähellä, että lentäjien silmämunat ja hampaatkin näkyivät hyvin.

- Kertaakaan ei tullut kuitenkaan mieleen, että siellä olisi ollut mitään uhkaavampaa itseni kannalta. Liikenne toki oli uhka sinänsä, säännöt olivat nimittäin jotain ihan muuta, mihin kotona on tottunut.

- Yksi reissun parhaista puolista oli päästä seuraamaan paikallisten elämää samoihin kuin se, että pääsi nauttimaan libanonilaisia makuja kahviloissa ja ravintoloissa. Lomilla päästiin käymään Beirutissa ja Tel Avivissa ja yhden kerran kävin tosiaan tapaamassa yhtä kaveriani Thaimaassa, kertaa Usvaranta.

Monen muun suomalaisen tapaan Kai Usvarantakin toi reissultaan ajopelin. Hänen tapauksessaan se kuitenkin poikkesi valtavirrasta.

- En tuonut autoa, enkä edes moottoripyörää, mutta vähän kalliimman polkupyörän minä ostin.

Työ ja perhe toisen reissun esteeksi

Libanonissa Usvaranta ei ole sen koommin käynyt ja rauhanturvaaminenkin jäi yhteen kertaan.

- Reissunaikaisiin kavereihin tuli pidettyä yhteyttä vähän aikaa, mutta niin se yhteydenpito vaan hiipui puolin ja toisin. Kukaan bosekavereista ei ole edes eksynyt työpaikalleni Juurelle-ravintolaan. Mutta jos vaikka joku sattuisi tämän jutun lukemaan, niin lupaan tarjota heti GT:t alkudrinkiksi.

- Sekin olisi saattanut auttaa yhteydenpidossa kavereihin, jos olisin tullut joskus liittyneeksi paikalliseen rauhanturvaajayhdistykseen. Sekin kuitenkin jäi samalla tavalla uudelleen reissuun hakeutuminenkin, kun sain hyvän vakinaisen työpaikan ja perhekin alkoi kasvaa, miettii Usvaranta.

Fine Diningista rehdimpään ruokaan

Kokiksi helsinkiläisessä Ravintolakoulu Perhossa kouluttautunut Kai Usvaranta oli Libanoniin lähtiessään töissä lapualaisessa Kantarellis-ravintolassa, mutta hetimiten paluunsa jälkeen hän siirtyi SOK-ketjun palkkalistoille. Juurella Usvaranta on työskennellyt alusta lähtien eli kuusi vuotta.

- Se on palkinnut, että on päässyt alusta lähtien vaikuttamaan siihen, mitä listalla on. Viimeiset puolitoista vuotta olen käynyt pyörittämässä myös Napue-ginistään mainetta niittäneen Kyrö Distellery Companyn tilausravintolaa Isokyrössä. Aika monet tislaamoon tulevat ryhmät haluavat myös syödä.

- Juurella on enemmänkin Fine Dining -tyyppinen paikka, kun taas Kyrössä tarjotaan rehtiä ruokaa vähän ronskimmalla otteella. Yhteistä on se, että molemmissa paikoissa hyödynnetään mahdollisimman paljon paikallisia tuottajia.

- Kaltaiselleni pitkään ravintolakokkina työskennelleelle ammattilaiselle Kyrön keikat tuovat tervetullutta vaihtelua. Olen saanut taas ihan erilaista näkemystä tekemiseen ja mukavien asiakkaidenkin kanssa ehtii olla enemmän tekemisissä, Usvaranta vertaa.

Asiakkaina ei olla Top Cheff-tuomareita

Kai Usvaranta paljastaa, että myös hänen vaimonsa on ammatiltaan kokki. Tästä viriääkin helposti viimeinen kysymys eli minkä tyyppisissä ruokapaikoissa kokit itse vapaa-aikanaan viihtyvät?

- Jos mennään perheen kanssa yhdessä ulos, niin ollaan lasten ehdoilla eli pysytään burger- ja pizzalinjalla. Vaimon kanssa kahdestaan yleensä vaan keskitytään nauttimaan siitä, että joku toinen on tehnyt hyvän ruoan meidän puolestamme.

- Varsinkin ulkomaanreissuilla annoksia ja ruokalistoja tulee katsottua myös niin sanotusti sillä silmällä, mutta siihen minä en koskaan sorru, että alkaisin leikkiä jotain Top Cheff-tuomaria ja arvostella muiden tekemisiä, vakuuttaa Usvaranta.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää

 

Rauhanturvaaja

Arkisto

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa