Juhani KaskealaAmiraali Juhani Kaskeala sanoo puolustusvoimien komentajana toimiessaan piirtäneensä paperille suomalaisen sotilaan kokardin perustellessaan poliitikoille tarvetta rauhanturvaoperaatioihin osallistumiseen. Kokardin uloimmalla valkoisella kehällä oli globaali vastuu eli Suomen kansainvälinen yhteisvastuu maailmanrauhasta ja kriisialueiden auttamisesta.

- Seuraava rengas edusti Euroopan ja samalla Suomen turvallisuutta. Sammuttamalla paikallisia paloja Balkanilla me estimme niiden laajenemisen Suomeakin uhkaavaksi metsäpaloksi.

- Kokardin ydin oli yhtä kuin Suomen puolustaminen eli kansainvälisillä operaatioilla me luomme itsellemme puolustusvoimien suorituskykyä ja vahvistamme samalla puolustuksemme uskottavuutta. Kaikki operaatiot satavat suoraan Suomen puolustuksen uskottavuuden laariin puhumattakaan siitä, että tuhannet reserviläiset ja aktiivihenkilöstöön kuuluvat saavat samalla mahdollisuuden toimia kriisiolosuhteissa. Se jos mikä tukee Suomen puolustusta, Kaskeala painottaa.

- Sotilaallisiinkin operaatioihin sisältyy aina luonnollisesti myös muita elementtejä eli humanitääristä toimintaa ja jopa kehitysaputyötä. Esimerkiksi suomalaisten hyvin hallitsema cimic-toiminta on omiaan vahvistamaan maabrändiämme, amiraali lisää.

Amiraali vierastaa suurvalta-ajatusta

Juhani Kaskealan mukaan Suomi lähti mukaan YK:n rauhanturvaamiseen ennen muuta vahvistaakseen puolueettomuusasemaansa, mutta myös näyttääkseen, ettei ole juuri valittuna maailmanjärjestön jäsenenä mikään vapaamatkustaja. Parhaimmillaan suomalaisia oli maailmalla samaan aikaan lähes 2 000, mikä omalta osaltaan oli synnyttämässä käsitellä rauhanturvaamisen suurvallasta. Kaskeala sanoo kuitenkin vierastavansa suurvalta-ajatusta.

- Suomi oli näyttävästi mukana aikana, jolloin operaatioihin osallistuvat maat olivat ensisijaisesti juuri kaltaisiamme liittoutumattomia ja puolueettomia maita. Kylmän sodan aikana juuri näille maille oli käyttöä. Suurvallasta puhuessamme meidän tulisi kuitenkin aina muistaa, että niin Ruotsi kuin Norjakin ovat lähettäneet maailmalle reilut satatuhatta rauhanturvaajaa eli yli puolet enemmän kuin Suomi, muistuttaa Kaskeala.

- Nykyisin tilanne on toinen eli kehittyneiden valtioiden sijaan joukkoja YK-operaatioihin haetaan Afrikan lisäksi Intian, Bangladeshin ja Pakistanin kaltaisista kehittyvistä maista, joille YK-tehtävät voivat olla jopa ansaitsemiskeino. Näiltä mailta puuttuu usein kokonaisuuden kannalta monia tärkeitä elementtejä, kuten esimerkiksi strateginen kuljetuskyky, tiedustelukyky, riittävät johtamisjärjestelmät ja modernit asejärjestelmät. Varsinkaan sisäisissä kriiseissä ei voiman käyttö ole pääasia, vaan siellä vaadittaisiin uskottavaa voiman näyttöä.

Silmät avannut UNMEE-operaatio

Amiraali Kaskeala sanoo omien silmiensä auenneen viimeistään UNMEE-operaatiossa, johon Suomi osallistui esikunta- ja vartiokomppanialla. YK:n vaatimus jakaa kehitysmaiden edustajille myös korkeita johtotehtäviä osoittautui siellä toimimattomaksi.

- Suomalainen vartiokomppania oli vaikeuksissa, kun epäpätevät kehitysmaiden upseerit käyttivät aikansa lähinnä juhlimiseen. Johtoesikunta oli ylisuuri ja siinä oli edustettuna pari- kolmekymmentä kansallisuutta. Kovin harvasta oli todellista hyötyä esikuntatyössä. Pohjoismaat tarjosivat aikanaan YK:lle nopean valmiuden esikuntaa, joka olisi voitu lähettää operaation johtoesikunnaksi. Kehitysmaille hyvin sparrattu ja suorituskykyinen länsimainen esikunta ei kuitenkaan käynyt

- YK on jälkijunassa erityisesti kriisien alkuvaiheissa, joissa tarvittaan nopeaa interventiokykyä, Kaskeala tietää.

Kaskeala muistuttaa, että Kosovossa katastrofilta vältyttiin, kun Naton ilmaiskut pakottivat Jugoslavian rauhaan. Sitä ennen YK oli epäonnistunut pahasti niin Bosniassa, Ruandassa kuin Somaliassakin. Syy oli yksinkertainen eli YK-joukoilta puuttui uskottavuus, eikä niillä ollut riittäviä voimankäyttövaltuuksia. Balkanilla osapuolten pakottaminen rauhaan onnistui lopulta vasta Naton keppiä heiluttamalla.

Reserviläisten osaamista tarvitaan

Amiraali Kaskeala on vakuuttunut siitä, että suomalaista osaamista, myös reserviläisten erikoistaitoja, tullaan tarvitsemaan kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä vastakin. Rivimiesten tarve saattaa vähentyä, mutta erikoisosaamiselle on aina kysyntää.

- Puolustusvoimien palkatusta henkilöstöstä ei yksinkertaisesti löydy riittävästi sitä osaamista, mitä reservi pystyy tarjoamaan. Tämä on ollut Suomen vahvuus ja sitä se tulee olemaan jatkossakin, hän vakuuttaa.

- Olen hyvin tyytyväinen siihen, että suomalaiset rauhanturvaajat saivat ansaitsemansa kriisinhallintaveteraanistatuksen. On ilman muuta iso rikkaus, että olemme saaneet olla mukana maailmanrauhaa puolustamassa. Sitä kautta on avattu ikkunoita maailmalle niin yksilötasolla kuin laajemminkin puolustusvoimissa.

- Mitä tulee kriisinhallintatehtävissä mukana olleiden jälkihoitoon, niin se on ilman muuta hoidettava kunnolla. Jos yhteiskunta lähettää sotilaitaan maailmalle, niin sen pitää myös kantaa vastuu jälkihoidosta on kysymys sitten fyysisistä tai mentaalisista seuraamusvaikutuksista, Kaskeala linjaa.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää

Flash -sisältöä ei voi katsoa tällä selaimella.

Requirements

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa