Asko Tanhuanpää

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja

Suomi astuu taas uuteen aikaan rauhanturvaajiensa suojaamisessa, kun tehtävä Irakin Kurdistanissa pääsee heinäkuussa täysimääräisenä käyntiin. Ensimmäistä kertaa historiassa ei yksikään mukana olevista sotilaista esiinny julkisuudessa sen enempää nimellään kuin kuvallaankaan. Hän, joka oli vielä Afganistanissa luutnantti Pentti, on Irakissa enää pelkkä nomen nescio eli N.N.

Ennennäkemättömän kovien varotoimien syynä on ääri-islamistinen Isis, jota vastaan suomalaisten kouluttamat peshmergat eli kurdisotilaat taistelevat. Isisin terroristeille me suomalaiset olemme jo lähtökohtaisesti suuria vääräuskoisia saatanoita, eikä asepuku sitä tunnetta ainakaan laske. Täsmälleen sama on tilanne Afganistanissa, missä Taleban-liike katsoo joka ikisen maassa palvelevan länsimaisen sotilaan olevan sodassa sen kanssa. Ne sotilaat sen ymmärtävät, mutta jostain syystä sitä ei uskalleta sanoa Suomessa ääneen.

Ei silti, että virallinen Suomi ymmärtäisi välttämättä kaikkea muutakaan. Ylen taannoisen uutisen mukaan suomalaiset viranomaiset ovat jo kahden vuoden ajan valmistautuneet auttamaan Isis-järjestöön ja sen julmuuksiin osallistuneita henkilöitä, kun nämä palaavat Suomeen. Eikä tällainen apu ole tosiaankaan ilmaista, päinvastoin. Terroristien paapomiseen riittää rahaa, mutta palveluksessa vammautuneiden rauhanturvaajien kuntoutuksesta puhuttaessa se on ollut kortilla.

Ruotsissa ensimmäiset Isis-terroristit on jo kotoutettu yhteiskunnan ammattiauttajien hellään hoivaan. Ei ihme, että sikäläisetkin veteraanit ovat heränneet ihmettelemään punavihreän kansankotinsa ihmeellisyyksiä.

Palataan otsikkoon eli rauhanturvaajien turvallisuuteen. Sain osallistua viime perjantaina YK:n kansainvälisen rauhanturvaajien päivän juhlallisuuksiin Hietaniemen hautausmaalla Helsingissä, missä jo perinteiseen tapaan laskettiin seppeleet palvelusaikanaan menehtyneiden suomalaisten rauhanturvaajien haudalle. Tuntuu suorastaan uskomattomalta, että heitä on ainoastaan 49. Vain 17 kokonaismäärästä on saanut surmansa varsinaisissa palvelustehtävissä.

49 on äkkiä laskien vain tuhannesosa kaikista ulkomailla palveluksessa olleista suomalaisista. Ottaen huomioon olosuhteet pahimmillaan niin Suezilla, muualla Lähi-idässä, Kyproksella, Balkanilla, Afganistanissa ja Afrikassa, voi lukua pitää jopa hämmästyttävän pienenä. Jos ette usko, niin kysykää vaikka virolaisilta tai tanskalaisilta.

Suomalaisten pienen uhriluvun taustalla ei ole mitään salaisuuksia, eikä vippaskonsteja, vaan se perustuu kolmeen tosiasiaan. Ensinnäkin suomalainen rauhanturvaaja on erinomaisen hyvin koulutettu. Toiseksi hänellä on viimeisen päälle hyvät varusteet ja kolmanneksi suomalainen ymmärtää myös totella. Neljäs hyvä syy on siinä, että me suomalaiset emme asetu kovinkaan helposti kenenkään puolelle toisin kuin monen isomman maan kollegat tekevät.

 

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja

Flash -sisältöä ei voi katsoa tällä selaimella.

Requirements

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa