Rauhanturvaaja

Rauhanturvaaja 3/17

Thumbnail Aiemmin YK-koulutuskeskuksena tunnetussa Puolustusvoimien kansainvälisessä keskuksessa FINCENT:ssä tehdään elokuussa historiaa, kun jo 1960-luvun...
Thumbnail Neljännesvuosisadan välein sotilasvaatteissa maailmalle Tarja Raappanan valinta Vuoden rauhanturvaajaksi julkistettiin Kansainvälisenä rauhanturvaajien...
Lue lisää:Rauhanturvaaja 3/17  

Arkisto

Kun rivimies komentajan kohtasi

Kiljunen ja Moilanen

Metsästys on yhdistänyt Markku Moilasta ja Paavo Kiljusta jo pitkään ja nyt yhdistää myös rauhanturvatoiminta. Moilanen nimittäin lupasi liittyä heti Kajaanin liittokokouksen jälkeen Oulun yhdistykseen.

Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja Paavo Kiljusella on joskus sille päälle intoutuessaan tapana kertoa metsästysjuttuja. Mukana niissä ovat yleensä nimet Pekka Parkatti (kenraalimajuri evp, Olli Mäki-Hokkonen (everstiluutnantti evp) ja Moilanen.

Me kuulijat olemme lukemattomia kertoja kysyneet, että mikä ihmeen Moilanen? Vastausta piti odottaa aina Kajaanin liittokokoukseen, missä Markku Moilanen liittyi yllättäen seurueeseemme. Antaa Moilasen itsensä kertoa, miten nykyisestä reservin alikersantista tuli huomattavasti korkeampia sotaherroja vilisevän jahtiporukan täysivaltainen jäsen.

- Sanomaton rakkaus tuon Pason kanssa alkoi jo Makedonian hiutaleillassa 1996. Olin silloin rivimies, kuljetusjoukkueen polttoaineryhmän jäsen ja päälle vielä palovastaava. En kehdannut vetää kännejä, vaan lähdin kohti takavasenta.

- Tulin oman joukkueen tupakkipaikalle, missä oli joku tuntematon kaveri vetämässä sikaria. Ruvettiin siinä porisemaan niitä näitä ja yllättäen juttu kääntyi metsästykseen. Se kysyi, mitä minä teen ja tietenkin vastasin. Sitten minä esitin saman kysymyksen ja kaveri vastasi olevansa sen paikan komentaja.

- Sanoin siihen, että sinähän valehtelet. Pyysin kuitenkin metsälle Kainuuseen ja siitä se lähti, elinikäinen ystävyys kenraalien kanssa. Sen jälkeen on kokoonnuttu vähintään kerran joka vuosi ja metsästetty on kaikkea mahdollista. Porukalla on nimikin eli JAPO. Jos joku kysyy, mitä se tarkoittaa, niin jahtiporukkaa.

Hampaita ei pestä, eikä persittä pyyhitä

Markku Moilanen ei ole Paavo Kiljusen lailla savolainen, mutta juttu miehellä riittää kuin helppoheikillä. Seuraavassa kuvaus ensimmäisestä JAPO-miesten tapaamisesta Suomessa.

- Hain kaverit Oulun lentoasemalta taksimies Karhun kanssa ja annoin ohjeet. Sanoin, että tänä viikonloppuna ei pestä hampaita eikä pyyhitä persittä. Siitä pyyhällettiin eräkämpälle Puolangalle Martinjärven rantaan. Jänismetsälle keskityttiin ja kyllä niitä myös tuli. Eksoottisin saalis vuosien varrella taitaa olla ankerias, minkä saimme pitkälläsiimalla Luvialta.

- Ylennystä olen odotellut, kun kavereilla on sentään leijonia kauluksessa, mutta jostain syystä ei ole kuulunut.

Kohtaaminen pataljoonaa komentaneen Paavo Kiljusen kanssa ei ollut suinkaan ainoa koomiseksi luonnehdittavissa oleva kohtaaminen Makedoniassa. Toinen oli törmääminen varusmiesaikaisen komppapäällikön, majuri Lindströmin kanssa ruokalan jonossa.

- Lindström pyörähti minua päin ja sanoi, että älä sano mitään. Sitten se mietti hetken ja sanoi, että Moilanen perkele.

Poikamiehen oli helppo lähteä reissuun

Palataan ajassa takaisin vuoteen 1996 ja Markku Moilasen Makedoniaan lähtöön. Moilanen paljastaa, että lähtö oli helppo, kun hän oli sattumoisin päässyt vähän aikaisemmin poikamieheksi.

- Hommat lähtivät rullaamaan Niinisalossa heti alusta lähtien. En ole ikinä kuvia kumarrellut, en haasteita pelännyt, enkä ole ollut myöskään pyrkyri. Siitä oli varmasti apua samoin kuin siitä, että olin aiemminkin tehnyt töitä ulkomailla. Ajoin puita Venäjän Jyskyjärveltä Suomeen ja tiesin jo Makedoniaan lähtiessäni, mitä vanhasta sosialistimaasta voi odottaa.

- Matkalla lentokentältä leiriin soi linja-auton ämyreistä Chris Rean Road to Hell, mitä ei voi pitää kovinkaan suurena yllätyksenä.

- Suurin ongelma alkuun taisi olla murre-ero. Joku puhui savoa, minä kainuuta, Kemin Kostaja väänsi keminmurretta, Sausvaara taisi olla Raumalta ja Waström Turusta. Sanakirja oli pakko ottaa käyttöön, kun yritettiin illalla keskustella.

- Polttoaineryhmässä oli sikäli mukava olla, että koko alue tuli tutuksi. Siltä vuodelta ei ole yhtään pahaa sanottavaa. Niin ihmiset, ruoka kuin viinitkin olivat hienoja ja hinta-laatusuhde kohdallaan. Oma suosikkini paikoista oli F14, missä oltiin kolmen valtakunnan eli Serbian, Albanian ja Makedonian radalla. Se oli rauhoittumisen paikka.

- Rakensin Makedoniassa saunankin armeijan maastoperäkärryyn. Sen kanssa lähdettiin käymään Kosovon puolella eversti Lukicia tapaamassa. Kun eversti sitten tutustui suomalaiseen saunakulttuuriin Parkatin Pekan opastuksella, hän ei olisi lähtenyt lauteilta millään pois. Taisi siinä olla roolia Lapin Kullallakin.

- Lukic ilmoitti, että hän kaappaa saunakärryn vaimolleen. Sanoin siihen, että onnistuu vain kuolleen ruumiini yli. Everstin vastaus oli, että hän ei ole tappaja. Pelimies parhaasta päästä.

Tutun ihmisen kuolema kosketti

Pelkästään positiivisia eivät Markku Moilasenkaan kokemukset sentään Makedoniasta olleet. Moilanen myöntää edelleen miettivänsä tykönään hyvinkin usein Mavrovojärvellä tapahtunutta helikopterionnettomuutta, mikä vaati kolmen suomalaisen rauhanturvaajan hengen.

- Onnettomuudessa menehtyneet kapteenit olivat hiutaleita, joihin en ollut vielä ehtinyt tutustua, mutta kolmas uhri eli hammaslääkäri oli tuttu. Vain kaksi päivää aiemmin olin käynyt vastaanotolla. Olin mukana myös hänen hautajaisissaan Oulussa.

- Vuosi rauhanturvaajana vaikuttaa väistämättä jokaiseen ihmiseen. Sen jälkeen ei ole tarvinnut miettiä, että asiat Suomessa olisivat huonosti. Gösta Sundqvist on joskus sanonut, että kokemukset karttuvat vain kokemalla ja siihen on helppo yhtyä.

Pikkumyyn matka kunnanvaltuustoon

Markku Moilanen on iso äijänryjä, mutta Makedoniassa hän totteli lempinimeä Pikkumyy. Kaipaa selityksen.

- Meillä oli toinenkin, rumempi Moilanen. Sekaannuksen välttämiseksi minua alettiin kutsua jo Niinisalossa Pikkumyyksi etunimieni eli Markun ja Yrjön mukaan.

Aika lähellä oli, ettei Moilanen olisi lähtenyt reissuun uudelleenkin, mutta sillä kertaa elämäntilanne oli ehtinyt taas jo muuttua. Kaksi tytärtä, yksi poika ja yksi vaimo ovat pitäneet huolta siitä, että pienen perheen ainoalla isällä on tekemistä kotonakin.

- Kun minä tulin kotiin, sai velipoika Mikko jonkun pinkomin ja lähti Libanoniin.

Nyt 51-vuotiaalla Puolangan kunnan palotarkastusmiehellä on jatkossa kiireitä myös kunnallispolitiikan kanssa. Markku Moilanen sai kevään kuntavaaleissa Puolangassa kuudenneksi eniten ääniä. Tähän saattoi olla syynä se, että Moilasen on ainakin helppo pitää kiinni ainoasta vaalilupauksesta.

- Lupasin, että olen juhannuksena päissäni. Se riitti.

- Ehdokkaaksi lähdin, kun sain vaimolta luvan. Se sanoi, että mene vaan, ettet ole kotona jamppasemassa. Ja olihan siellä tilaakin, kun Sipilän Juhalla on kiireitä isompien asioiden kanssa.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää 

 

Rauhanturvaaja

Rauhanturvaaja 3/17

Thumbnail Aiemmin YK-koulutuskeskuksena tunnetussa Puolustusvoimien kansainvälisessä keskuksessa FINCENT:ssä tehdään elokuussa historiaa, kun jo 1960-luvun...
Thumbnail Neljännesvuosisadan välein sotilasvaatteissa maailmalle Tarja Raappanan valinta Vuoden rauhanturvaajaksi julkistettiin Kansainvälisenä rauhanturvaajien...
Lue lisää:Rauhanturvaaja 3/17  

Arkisto

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa