Korean sota käytiin vuosina 1950-53 ja osapuolina siinä olivat Kiinan kansantasavallan vahvasti tukema Korean demokraattinen tasavalta (Pohjois-Korea) ja Korean tasavalta (Etelä-Korea), jota puolestaan YK:n joukot tukivat. YK-joukkojen johdossa ja suurimpana joukkoja lähettävänä jäsenvaltiona toimi Yhdysvallat.

Korean sota oli Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ”rauhanturvaoperaatio”, joskin sana rauhanturvaoperaatio on tässä tapauksessa varustettava vahvoilla sitaateilla. YK:n asettuminen Pohjois-Koreaa vastaan Etelä-Korean tueksi perustui kyllä YK:n peruskirjan 51. artiklaan ja itse päätös operaation aloittamisesta taas YK:n turvallisuusneuvoston päätökseen. Muodollisesti operaation aloittaminen oli siten laillisella pohjalla. Päätös saatiin syntymään neuvostossa yksimielisesti kuitenkin vain siksi, että Neuvostoliiton edustaja boikotoi turvallisuusneuvoston istuntoja.

Neuvostoliitto ei virallisesti osallistunut sotatoimiin, mutta tuki kyllä Pohjois-Koreaa sotilasoperaatioiden suunnittelussa, vapaaehtoisilla sekä runsaalla ase- ja sotatarvikeavulla. Kiina taas osallistui operaatioihin aktiivisesti. Sen valtaisat, yli puoleen miljoonaan sotilaaseen nousseet joukot vyöryivät etelään ja haastoivat YK:n niin, että sen joukkojen komentaja amerikkalaiskenraali Douglas MacArthur jopa pyysi Yhdysvaltain presidentti Harry Trumanilta lupaa saada käyttää Kiinaa vastaan ydinasetta. Tätä lupaa Yhdysvaltain poliittinen johto ei kuitenkaan MacArthurille antanut. Asiasta kehkeytyi Washingtonissa poliittinen kiista, jonka seurauksena presidentti Truman keväällä 1951 erotti MacArthurin.

Korean operaatioon osallistui parhaimmillaan yli miljoona YK-sotilasta 20 eri maasta, suurimpien joukkojen tuottajien ollessa Etelä-Korea (noin 600 000 sotilasta) ja Yhdysvallat (noin puoli miljoonaa sotilasta). Tämän lisäksi YK-joukoissa olivat mukana useimmat läntisen Euroopan maat. Muun muassa Ruotsi ja Norja lähettivät Koreaan YK-joukkojen tueksi lääkintäyksiköitä. Ruotsi toimii Sveitsin kanssa edelleenkin aselevon teknistä toteutumista seuraavassa puolueettomien maiden komissiossa (Neutral Nations Supervisory Commission, NNSC).

Operaation tappiot olivat raskaat. On arvioitu, että sotilaita kaatui taisteluissa yli kaksi miljoonaa ja heidän lisäkseen menehtyi vielä puolitoista miljoonaa siviiliä. Amerikkalaissotilaita kuoli 54 000 ja muita YK-joukkojen sotilaita noin 3 000. Arviot pohjoiskorealaisten ja kiinalaisten sotilaiden tappioista ovat epävarmoja, mutta luotettuina pidettyjen arvioiden mukaan heidänkin lukumääränsä noussee yhteensä noin 1,5 miljoonaan sotilaaseen.

Aseleponeuvottelut aloitettiin kesällä 1951, ja ne kestivät kaksi vuotta. Niiden rinnalla asemasotaa käytiin pääpiirtein sodan alkamisseuduilla, 38. leveyspiirin tuntumassa. Aseleposopimus solmittiin vihdoin 27. heinäkuuta 1953, ja tämä sopimus on edelleenkin lähes 65 vuoden jälkeen voimassa. Huipputapaamisessaan 27.huhtikuuta tänä vuonna Korean johtajat Etelä-Korean presidentti Moon Jae-in ja Pohjois-Korean yksinvaltias Kim Jong-un allekirjoittivat julkilausuman, jossa luvataan tavoitella rauhansopimusta ja vihdoinkin sotatilan päättämistä Koreoiden välillä.

Nähtäväksi jää, miten näissä tavoitteissa edistytään. Koreoiden vakaus on selkeästi kaikkien etu, niin myös Pohjois-Korean talouden elpyminen. On lähes käsittämätöntä, kuinka maa – Pohjois-Korea – joka vielä 1970-luvun alussa oli eteläistä veljeään vauraampi, on taantunut nykyiselle alhaiselle tasolleen.

Lähiaikojen keskustelujen ja toivottavasti myös konkreettisten neuvottelujenkin keskipisteessä tulevat olemaan Pohjois-Korean ydinaseet. Maa on viime vuosikymmenten mittaan kansainvälistä mielipidettä ja pakotteita uhmaten luonut itselleen todellisen ydinasekyvyn, eikä varmasti tule siitä hevillä luopumaan.

Pohjois-Korean ydinasekyky käsittää teknisen osaamisen lisäksi laajan koekenttäjärjestelmän, valmiita ydinkärkiä ja pitkän kantaman ohjuksia, joista eräät ilmeisesti kykenevät kantamaan ydinräjähteet aina Yhdysvaltoihin saakka. Kansainvälisten arvioiden mukaan Pohjois-Korealla on valmiina jo noin 40-50 ydinräjähdettä.

Äärimmäisen mielenkiintoista on seurata, miten keskustelut ydinaseiden vähentämisestä etenevät. Valmiista ydinaseista ovat maailmanhistoriassa kokonaan luopuneet vain Etelä-Afrikka ja Ukraina. Ukrainan tapauksessa oli kysymys Neuvostoliiton Ukrainan alueelle sijoittamista noin 1 900 strategisesta ja 2 500 taktisesta ydinräjähteestä. Ukrainalle luvattiin ns. Budapestin muistiossa Venäjän, Yhdysvaltain ja Iso-Britannian turvatakuut, jos Ukraina luopuu aseistaan.

Monet, muiden muassa Ukrainan presidentti Petro Porošenko, ovat julkisesti pohtineet, olisivatko Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa olleet mahdollisia, jos Ukrainalla olisi ollut hallussaan ydinase.

Ukrainan kohtalo ei varmasti ole jäänyt Kim Jong-unilta huomaamatta.

 

Pauli Järvenpää
International Centre for Defence and Security (ICDS), Tallinn

 

Hamina Tattoo

 

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa