Rauhanturvaaja

Arkisto

EILEN, TÄNÄÄN JA TULEVAISUUDESSA

Sotilas RS

Yk:n valtuuttama monikansallinen ISAF-operaatio (International Security Assistance Force) käynnistyi Afganistanissa vuonna 2002. Vuonna 2015 sen seuraajana aloitti Nato-johtoinen Resolute Support (RS) -operaatio. Operaatioiden tavoitteena on ollut tukea Afganistanin yhteiskunnan myönteistä kehitystä ja vakauttamista, mutta työn ja tehtävien luonne on vaihdellut vuosien saatossa. Tämän ovat todenneet myös operaatioissa palvelleet sadat suomalaiset rauhanturvaajat.

Vuonna 2002 alkaneen ISAF-operaation tarkoituksena oli tukea Afganistanin Talibanin jälkeistä uutta hallintoa ja luoda vakautta maahan. Operaation päätyessä vuonna 2014 päävastuu Afganistanin turvallisuudesta ja järjestyksestä siirtyi maan omille turvallisuusjoukoille. Samalla kansainvälisten joukkojen määrää supistettiin merkittävästi ja työn painopiste vaihtui Afganistanin hallinnon ja turvallisuusviranomaisten kehittämiseen.

Nykyisen RS-operaation tehtävä on paikallisten turvallisuusviranomaisten koulutus ja neuvonanto maan kansallisen turvallisuuden edistämiseksi. Tavoitteena on, että operaation antaman koulutuksen avulla paikallisten turvallisuusjoukkojen rakenteet ja suorituskyky pystyttäisiin nostamaan sellaiselle tasolle, että ne kykenisivät itsenäisesti ja uskottavasti pitämään yllä maan turvallisuutta.

Vaikka kansainvälisen liittouman 16 vuotta kestänyt työ Afganistanissa onkin mahdollistanut paikallisen yhteiskunnan kehittymisen, turvallisuustilanne vaihtelee edelleen alueittain ja ajankohdittain ja on haastava. Kansainvälisen yhteisön ja RS-operaation tukea siis tarvitaan.

Suomen osallistuminen ja vaihtuneet suorituskyvyt

Kriisinhallintalain mukaisesti Puolustusvoimat osallistuu kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta ylläpitävään tai palauttavaan sekä humanitaariseen ja siviiliväestön suojaamiseen tähtäävään sotilaalliseen kriisinhallintaan. Osallistuminen on osa Suomen kansainvälistä vastuunkantoa, mutta sen lisäksi se kehittää Puolustusvoimien suorituskykyjä ja vahvistaa näin kansallista puolustusta.

Tällä hetkellä Suomi osallistuu yhteensä yhdeksään kriisinhallintaoperaatioon Lähi-idässä, Afrikassa ja Euroopassa. RS-operaatio on näistä kolmanneksi suurin heti Libanonin UNIFIL-operaation ja Irakin OIR-operaation jälkeen. Operaatioon Afganistanissa Suomi on osallistunut vuodesta 2002 alkaen.

ISAF:n päätyttyä suomalaisten toiminta sopeutettiin RS-operaation tavoitteisiin, mikä vaikutti suuresti henkilöstön määrään ja tehtäviin. Tällä hetkellä Naton RS-operaatioon osallistuvan suomalaisen osaston vahvuus noin 30 henkilöä, kun ISAF-operaation suurimpina vuosina suomalaisia palveli Afganistanissa enimmillään noin 200.

Myös toiminta on erilaista. Kun aikaisemmin joukot tukivat Afganistanin turvallisuusviranomaisia konkreettisesti kentällä, nykyisellään suomalaiset palvelevat pääasiassa neuvonanto-, esikunta ja suojaustehtävissä sekä toimintaedellytykset luovissa kansallisissa tukitehtävissä. Taistelutoimintaan osallistuminen ei kuulu operaation tehtäviin.

Suomen osasto Afganistanissa (SOA) koostuu sekä Puolustusvoimien henkilökunnasta että reserviläisistä, jotka toimivat Kabulissa, Mazar-e Sharifissa ja Bagramissa sijaitsevista sotilastukikohdista käsin. Näiden lisäksi SOA:n henkilöstöä työskentelee myös Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa.

Muuttuva toimintaympäristö - kehittyvä operaatio

Kansainvälisen liittoutuman vuosiin Afganistanissa on mahtunut paljon. Operaatiot ovat vaihtuneet, kehittyneet ja toimintaympäristö on kokenut suuria muutoksia. Kaikki nämä muutokset ovat heijastuneet rauhanturvaajien toimintaan ja arkeen operaatioalueella.

Eri ajanjaksojen muutokset ja työn painopisteiden vaihtelun ovat huomanneet etenkin ne suomalaiset sotilaat, jotka ovat palvelleet Afganistanissa ISAF- ja RS-operaatioiden eri aikoina. Heitä ovat muun muassa parhaillaan kolmatta kertaa Afganistanissa palveleva eversti Petri sekä sotilasvirkamies Jani, joka on ollut Afganistanissa neljä kertaa.

- ISAF-operaatio kesti 12 vuotta ja muutti luonnettaan moneen kertaan, tällä hetkellä RS- operaation esikunnan poliisin neuvonantotiimin (Police Institutional Advisory Team, PIAT) apulaiskomentajana toimiva Petri vahvistaa.

Ennen nykyistä tehtäväänsä Petri ehti toimia ISAF-operaation johtoesikunnassa Isossa-Britanniassa ja Turkissa vuonna 2002, Suomalainen kriisinhallintajoukon Afganistanissa (SKJA) komentajana ja Provicial Reconstruction Team PRT:n Mazar-e Sharifin apulaiskomentajana vuonna 2011 sekä pohjoisen alueen esikunnan suunnittelupäällikkönä 2013–2014. Hän on siis todistanut operaation luonteen muutosta lähietäisyydeltä.

- Alussa ISAF oli niin sanottu ”halukkaiden liittouma” (Coalition of Willing) eli johtovaltio vaihtui puolen vuoden välein. Tällöin operaatio toimi vain Kabulin alueella ja sen vahvuus oli 2 500 sotilasta. Syksyllä 2003 operaatio siirtyi Nato-johtoiseksi ja laajeni asteittain kattamaan koko Afganistanin alueen, Petri muistelee operaation alkuaikoja.

Ennen kuin operaatio oli laajentanut toimintaansa Kabulin ulkopuolelle, oli Taliban jälleen ehtinyt vahvistaa asemaansa erityisesti maakuntien turvallisuustyhjiöissä. Tämä johti operaation toiminnan muuttumiseen ja kansainvälisten joukkojen määrän kasvattamiseen.

- Laajenemisen aikaan painopisteenä oli jälleenrakentaminen. Talibanin uudelleen nousu vuodesta 2004 eteenpäin aiheutti kuitenkin painopisteen muuttumisen Afganistanin turvallisuusviranomaisten tukemiseen. Suurimmillaan ISAF-joukkojen vahvuus oli vuonna 2011 noin 120 000 sotilasta ja ISAF-joukot operoivat yhdessä afgaanien kanssa taistelutehtävissä, Petri kertaa.

Myös kansallisessa tukielementissä hankkijana vuonna 2003, materiaalikirjanpitäjänä vuosina 2009–2010 ja 2011–2012 sekä rahastonhoitajana vuosina 2015–2017 palvellut sotilasvirkamies Jani nostaa esille suuren eron ensimmäisen ja toisen Afganistanin komennuksensa välillä.

- Palatessani operaatioon elokuussa 2009 ISAF-operaatio oli jo laajentunut koko Afganistaniin ja Suomen kriisinhallintajoukon toiminta-alueena oli ruotsalaisjohtoinen PRT Mazar-e Sharif Pohjois-Afganistanissa. Joukkojen määrä oli moninkertaistunut ja myös Suomi oli vahvistanut kokoonpanoaan Afganistanissa, hän toteaa.

Janin mukaan toimintaympäristön muutos näkyi operaation arjessa konkreettisesti etenkin iskujen määrän lisääntymisenä ja joukkojen parantuneena varautumisena.

- Kesällä ja syksyllä 2009 raportoitiin todennäköisesti suurin määrä operaation historiassa suomalaisiin kohdistuneita improvisoituja räjähdeiskuja tai suoranaisia tulitaisteluita. Kaluston vaihto panssaroituihin ajoneuvoihin oli aloitettu aiemmin. Saman vuoden kuluessa myös ISAF:ssa tuli käsky liikkua ainoastaan panssaroiduilla ajoneuvoilla. Lisäksi vuodesta 2003 aseistus oli monipuolistunut ja muuttunut järeämpään suuntaan ja yksittäisen sotilaan varustusta oli kehitetty ja suojausta oli parannettu.

ISAF:sta RS-operaatioon

Ajanjaksoa vuosina 2009–2012 Jani kuvailee selkeästi aktiivisemman vaikuttamisen aikana myös Mazar-e Sharifin alueella. PRT:n tehtävänä oli tukea vasta perustettuja Afganistanin armeijan ja poliisin joukkoja. Joukkojen runko oli ruotsalais-suomalainen jääkäripataljoona esikuntarakenteineen. Lisäksi joukkoon kuului tarkkailija (Military Observation Team, MOT) sekä operatiivinen neuvonanto (Operational Mentoring and Liaison Team, OMTL) -ryhmiä, siviili-sotilasyhteistyö (Civil Military Cooperation, CIMIC) -toimisto sekä kansalliset huolto-osat. PRT Mazar-e Sharifin ylempi esikunta oli saksalaisjohtoinen RC North Mazar-e Sharifissa.

Maaliskuussa 2011 suomalaisen kriisinhallintajoukon vahvuus oli 195 sotilasta. Suomalaiset toimivat koko Pohjois-Afganistanin alueella. Kansallinen tukielementti toteutti huollollista tukea, kuten kuljetustukea, myös ruotsalaisille ja norjalaisille. Suomalaisen jääkärikomppanian ja MOT-ryhmien toiminta rajoittui PRT Mazar-e Sharifin alueelle, joka oli pinta-alaltaan suurin Pohjois-Afganistanin PRT-alueista.

- Esimerkiksi jääkärikomppanian päätehtävänä oli yhteistoiminnassa Afganistanin turvallisuusjoukkojen kanssa suojata muiden PRT:n toimijoiden toimintaa, olla PRT Mazar-e Sharifin nopean toiminnan osasto sekä toimia paikallisväestön turvana yhdessä paikallisviranomaisen kanssa. MOT-ryhmän tehtävänä oli partiointi ja yhteydenpito paikallisiin viranomaisiin ja OMLT-ryhmät kouluttivat ja neuvoivat Afganistanin armeijan joukkoja usealla eri tasolla, Jani kertoo.

Näinä vuosina ISAF-operaatio tuki voimakkaasti Afganistanin armeijaa ja muita paikallisviranomaisia operaatioissa kapinallisia vastaan. Vaativat olosuhteet kehittivät joukon ammattitaitoa ja osaamista merkittävästi. Petri korostaakin erityisesti operaation kansalliselle puolustukselle tuomaa lisäarvoa.

- PRT-joukot olivat palvelusaikanani useita lukuisia kertoja taistelukosketuksessa kapinallisten kanssa, myös tienvarsipommeja löydettiin useita kymmeniä. Oli erittäin opettavaista toimia sodankaltaisissa olosuhteissa. Suomalainen jääkärikomppania menestyi vaativissa olosuhteissa ja tehtävissä hyvin.

Suomalainen varusmieskoulutus osoitti Petrin mukaan Afganistanissa vahvuutensa, sillä valtaosa jääkärikomppanian miehistöstä oli juuri varusmiespalveluksen päättäneitä valmiusjoukkokoulutettuja sotilaita. Henkilökunnan osalta hän nostaa esille erityisesti komppanian päälliköiden pätevyyden.

- Komppanian päälliköt selviytyivät tehtävistään erinomaisesti. Etenkin suoritukset vaikeissa olosuhteissa, joissa päällikön täytyi tehdä kentällä nopeasti ratkaisuja, korostuivat.

Vuodesta 2011 alkaen operaation toimintaa alettiin asteittain muuttaa yhteisoperaatioista koulutukseen ja neuvonantoon. Samalla Afganistanin turvallisuuden ylläpitämisen vastuuta siirrettiin pikkuhiljaa Afganistanin omille turvallisuusviranomaisille.

- Toisen kerran aikanani vuosina 2013–2014 ISAF-operaatio luopui afgaanijoukkojen suorasta tukemisesta ja kouluttamisesta. Operaation painopiste siirtyi neuvonantamiseen. Liikkuminen ja toiminta tukikohtien ulkopuolella olivat rajoitettua. Varsinkin loppuaikana painopisteenä oli RS-operaatioon siirtymisen suunnittelussa ja valmistelussa, Petri kertoo.

ISAF:n aikana turvallisuutta valvomaan ehdittiin kouluttaa 350 000 sotilaan ja poliisin vahvuiset joukot. Myös CIMIC-projektit kehittivät paikallisten elinoloja parempaan suuntaan. Infrastruktuuria elvytettiin rakentamalla 30 000 kilometriä tieverkostoa. Vuosittain yli kahdeksalle miljoonalle lapselle, joista kolmasosa tyttöjä, taattiin pääsy koulutielle.

Operaatio päättyi Yhdysvaltain presidentti Obaman päätöksen mukaisesti vuoden 2014 lopussa ja RS-operaatio alkoi 1.1.2015.

Tukea ilman lopettamispäivämäärää

RS-operaation myötä toiminnan luonne Afganistanissa muuttui jälleen merkittävästi. Kun ISAF-joukoilla oli omilla vastuualueillaan yhteisoperaatioita Afganistanin turvallisuusjoukkojen kanssa säännöllisesti, on keskittyminen nyt neuvonannossa. Painopisteinä ovat erityisesti hyvän hallinnon edistäminen, korruption kitkeminen ja ihmisoikeuksien parantaminen, jossa yhtenä tärkeänä tavoitteena on naisten aseman parantaminen.

- Tällä hetkellä tehtävänä on afgaanien tukeminen. Käytännön toiminta on Afganistanin turvallisuusviranomaisten neuvonantamista ministeriö, armeijakunta ja instituutiotasalla. Liikuminen tukikohtien ulkopuolella on rajoitettu minimiin, rajoittuen käytännössä siirtymiseen RS-operaation tukikohdasta Afganistanin turvallisuusjoukkojen tukikohtaan, Petri kuvailee operaation toimintaa.

RS-operaation keskeisin strateginen päämäärä on vakaa Afganistan. Tämä edellyttää Afganistanin hallitukselta rauhan- ja sovintoprosessin edistämistä sekä alueellisen konsensuksen aikaansaamista. Myös kansainvälinen yhteisö ml. Suomi on luvannut tukensa Afganistanille tulevaisuudessa ilman lopettamispäivämäärää.

Vuonna 2017 Naton jäsenmaat ja operaatiokumppanit vahvistivat tukensa Afganistanin vakauttamiseksi ja jälleenrakentamiseksi. Lisäksi yhteensä 28 maata on kertonut lisäävänsä joukkokontribuutiotaan Afganistanissa, minkä seurauksena operaation koko kasvaa 13 000:sta noin 16 000 sotilaaseen.

Kansainvälisen yhteisön tuki ja tarve pitkäjänteiseen sitoutumiseen Afganistanin turvallisuuden edistämiseksi on selvää. Mutta mikä saa suomalaiset sotilaat palaamaan vuosi toisensa jälkeen uudestaan kriisinhallintatehtäviin Afganistaniin?

- Päämotivaatio on toiminnan mielekkyys ja oman ammattitaidon hyödyntäminen vaativissa olosuhteissa. Olen oppinut paljon joukkojen johtamisesta ja esikuntapalveluksesta. Kaikkia oppeja olen soveltaen pystynyt hyödyntämään Suomessa kansallisen puolustuksen tehtävissä. Eläminen tiiviissä yhteisössä, jossa muodostuu hyvä yhteishenki on ”koukuttavaa” ja lisää halua palvella uudestaan Afganistanissa, Petri toteaa.

- Itse olen hakeutunut aikanaan rauhanturvaajaksi ja nimenomaan sotilaaksi. Pidän itseni haastamisesta ja sotilaana toimiminen vaativassa ympäristössä antaa kovan vastuksen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lisäksi näen, että Afganistanissa tarvitaan ulkopuolista sotilaallista tukea, valitettavasti vieläkin, ja arvostan suuresti sen työn tekemistä ja tekijöitä. Siksi olenkin ensimmäisen Afganistanin palveluksen jälkeen kirjannut toimintavalmiushakemuksiin halukkuudeksi aina Afganistanin operaation, Jani kertoo.

 

Teksti: Riikka Hietajärvi
Kuva: Puolustusvoimat

 

Millog

Rauhanturvaaja

Arkisto

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa