Rauhanturvaaja

Arkisto

Gustav Hägglund ja Paavo Kiljunen

Rauhanturvaajaliiton kunniajäsen, kenraali Gustav Hägglund luovutti Lahden 60-vuotisjuhlassa liitolle Vapaudenristin käytettäväksi lipputangon päässä. (Asko Tanhuanpää)

 

Rauhanturvaajaliiton puheenjohtajan tehtävät heinäkuun alussa Mauri Koskelalle luovuttava Paavo Kiljunen sanoo empimättä, että hänen kuuden ja puolen vuoden mittaiseksi venynyt kautensa on täynnä hyviä muistoja. Yksi niistä liittyy suomalaisen rauhanturvaamisen Lahdessa vietettyyn 60-vuotisjuhlaan.

- Kenraali Gustav Hägglundin liiton lipputankoon luovuttama Vapaudenristi oli iso asia myös minulle itselleni. Rauhanturvaajaliitto on yksi harvoista, joille se on suotu.

- Henkilökohtaisesti arvostan sitä, että olen saanut edustaa Suomea ja Suomen Rauhanturvaajaliittoa maailmalla useissa eri tilaisuuksissa. Meitä ja meidän työtämme oikeasti arvostetaan, Kiljunen tiivistää.

- Mieleen ovat jääneet myös lukuisat kentällä järjestetyt hienot tilaisuudet, päällimmäisinä tietysti Kansa kävelee -tapahtumat. Liikkeellä on ollut paljon porukkaa ja tunnelma vertaansa vailla, väistyvä puheenjohtaja linjaa.

 

Paavo Kiljunen lähtee hyvillä mielin kohti uusia haasteita:

Rauhanturvaajan asia edistynyt myönteisesti

Suomen Rauhanturvaajaliiton väistyvä puheenjohtaja, liittoa kuusi ja puoli vuotta johtanut Paavo Kiljunen vakuuttaa lähtevänsä hyvillä mielin rivijäsenen rooliin. Näin siitä yksinkertaisesta syystä, että liitto on tällä hetkellä kaikin puolin hyvässä kunnossa.

- Rauhanturvaajan asia on edistynyt hyvin myönteisesti koko 2000-luvun ajan. Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen tapaturmalaki, johon liitto pystyi vaikuttamaan yhdessä vammautuneiden kriisinhallintaveteraanien järjestön kanssa, Kiljunen linjaa.

- Toinen tärkeä asia on tällä vuosikymmenellä aikaiseksi saatu kansallinen kriisinhallintaveteraaniohjelma. Se antoi rauhanturvaajille statuksen, joka alkuvaiheessa näkyy lähinnä vielä KRIHA-veteraanikortin ja rintamerkin muodossa, mutta joka auttaa kehittämään asemaa jatkossakin. Virallisella statuksella on hyvä lähteä eteenpäin, hän jatkaa.

- Jatkoa ajatellen tärkeä asia on myös se, että olemme saaneet pään auki rahoituksen osalta. Nyt meillä on ensimmäisen kerran palkattu työntekijä, joka pystyy kehittämään tukijärjestelmää entistä järjestelmällisemmin. Siihen on tosin vielä matkaa, että saisimme palkattua liitolle enemmän henkilöstövoimaa, myöntää Kiljunen.

- Sitäkään ei voi väheksyä, että liitolla on suhteet kunnossa niin viranomaisten kuin muidenkin tärkeimpien yhteistyökumppanien suuntaan. Tämä koskee myös Valtiokonttoria, Kiljunen muistuttaa.

Talous on toimintaa rajoittava tekijä

Yhtenä Rauhanturvaajaliiton suurimmista tulevaisuuden haasteista Paavo Kiljunen nostaa esiin jäsenmaksuihin toimintansa perustavan järjestön taloudelliset resurssit ja ennen kaikkea niiden rajallisuuden.

- Talous on toimintaa rajoittava seikka, sille emme voi mitään. Nykyisin meillä on sentään jo oma toimisto. Se on tehnyt Rauhanturvaajaliitosta aikaisemmin vaikeasti hahmotettavan toimijan, että meillä on ollut useita osoitteita ympäri valtakunnan.

- Toinen iso haaste on tietysti siinä, että jäsenrekisterissä painopiste on meissä jo iäkkäämmissä jäsenissä. Siinä ei ole toisaalta mitään väärää, mutta jatkoa ajatellen tuntuisi paremmalta, jos suomalaisten rauhanturvaajien ikärakenne näkyisi paremmin myös liitossa, Kiljunen miettii.

- Nuoria tarvittaisiin toimintaan enemmän. Nuoret pystyisivät paremmin kehittämään sellaisia aktiviteetteja ja toimintoja, joilla saataisiin jatkossa yhä useammat juuri kotiutuneet kiinnostumaan liiton toiminnasta, hän näkee.

Myös sotahistoria asettaa haasteita

Kriisinhallintaveteraanistatusta ajatellen väistyvä puheenjohtaja nostaa haasteena ainakin jossain määrin esiin Suomen sotahistorian.

- Kun Suomessa lausuu sanan veteraani, kääntyvät ajatukset automaattisesti kunniakansalaisiimme. Tässä tilanteessa on kriha-veteraanien asia monelle tavalliselle kansalaiselle ja osittain vielä viranomaisillekin vaikeasti ymmärrettävä käsite. Muualla Euroopassa ja maailmalla veteraaneja ovat ne, jotka ovat olleet elävässä operaatiossa, mutta meillä siihen on vielä matkaa.

Paavo Kiljunen muistuttaa, että suomalaiset rauhanturvaajat ovat ajaneet omaa veteraanistatustaan tietoisen hienotunteisesti.

- Emme ole missään nimessä halunneet antaa kenellekään sellaista kuvaa, että olisimme syömässä murustakaan sotiemme veteraanien kuormasta.

Kasvupotentiaali löytyy uusista rauhanturvaajista

Tulevien vuosien haasteiden joukkoon Kiljunen laskee myös jäsenmäärän kasvattamisen nykyisestä. Suurin ongelma hänen mukaansa on siinä, että kriisinhallintaveteraaniohjelma on isolle osalle rauhanturvatehtävissä olleista vielä täysin tuntematon käsite.

- Pakko tunnustaa, että emme ole onnistuneet pyrkimyksissämme parantaa liiton ulkoista näkyvyyttä. Suurin syy tähän on ollut olemattomissa viestintäresursseissa.

- Minusta tärkein kasvupotentiaali on niissä rauhanturvaajissa, jotka lähtevät maailmalle tänä päivänä. Se on joukko, mihin meillä on mahdollisuus vaikuttaa niin operaatioon lähdettäessä kuin sieltä kotiutuessakin. Silläkin on iso merkitys, että meillä on toimiva yhteys lähtijöiden läheisiin, Kiljunen sanoo.

- Niin entisiä kuin tuleviakin rauhanturvaajia ajatellen on tärkeä saada kriisinhallintaveteraaniasia ja sen mukana tulevat edut paremmin näkyviin. Etuudet koskevat niitäkin, jotka eivät ole minkään yhdistyksen jäseniä, hän painottaa.

Vapaaehtoisten tukea tarvitaan jatkossakin

Paavo Kiljunen sanoo olevansa täysin tietoinen siitä, että rauhanturvaajia tullaan tarvitsemaan jatkossakin. Uutiset maailmalta ovat sen kaltaisia, että tarve tulee tuskin ainakaan ratkaisevasti vähenemään.

- Suomen viisaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan etu on se, että osallistumme jatkossakin maailmanrauhan turvaamiseen resurssiemme mukaan. Meille on tärkeä asia, että kriisit sammutetaan niiden syntysijoilla sen sijaan, että niiden vaikutuksia jouduttaisiin selvittämään täällä. Sillä on iso merkitys koko maan turvallisuudelle ja myös kansallisen puolustuksen uskottavuudelle.

- Se on varmaa, että viranomaiset tarvitsevat jatkossakin vapaaehtoisten tukea. Siinä Rauhanturvaajaliitolla on iso rooli, tietää Kiljunen.

Suomalainen kestää vertailun missä vain

Paavo Kiljusen kaltaiselta useamman operaation johtotehtävissä eri tasoilla toimineelta mieheltä ei malta olla kysymättä, mitä rauhanturvaaminen on antanut hänen omalle uralleen sotilaana. Kiljunen myöntää miettineensä vastausta useammankin kerran.

- Ennen kaikkea tehtävät maailmalla ovat avanneet näkemystä ja samalla laajentaneet ymmärrystä. Jos olisin jäänyt pelkästään Suomen kamaralle, olisi paljon jäänyt kokematta. Kansainvälisiä operaatioita ei voi koskaan täysin ymmärtää, jos niissä ei ole ollut itse mukana.

- Olen oppinut, että Suomi on hyvä maa. Meillä monet asiat ovat hyvin, vaikka varmaan kehitettävääkin riittää. Samalla olen oppinut ymmärtämään myös muualta tänne tulevia. Läheskään kaikki heistä eivät ole liikkeellä huvikseen.

- Senkin olen oppinut, että suomalainen reserviläinen kestää vertailun minkä tahansa maan ammattisotilaan kanssa. Tämä pohjaa niin hyvään peruskoulutukseen, hyvään asevelvollisuusjärjestelmään kuin hyvään sotilaskoulutukseenkin. Kun siihen vielä lisätään suomalaiseen luonteeseen oleellisesti kuuluvat ominaisuudet eli rauhallisuus, harkitsevaisuus ja oma-aloitteisuus, niin lopputulos hakee vertaansa. Voin ylpeydellä sanoa, että olen suomalaisista reserviläistä ylpeä, Kiljunen tiivistää.

Paavo Kiljuselle jää Rauhanturvaajaliiton jälkeenkin vielä joitakin hallitustehtäviä esimerkiksi Tammenlehvän Perinneliitossa ja Puolustushallinnon rakennuslaitoksen johtokunnassa. Jatkossa hän uskoo pystyvänsä antamaan enemmän aikaa myös harrastuksille eli golfille, metsästykselle ja Rauhanturvaajaliiton rivijäsenenä toimimiselle.

- Erityisen isolla innolla lupaan paneutua isovanhemman rooliin, kolmen jo aikuisen lapsen isä ja kolmen lapsenlapsen isoisä ilmoittaa.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää

 

 

Rauhanturvaaja 60v

 

Rauhanturvaaja

Arkisto

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa