Rauhanturvaaja

Rauhanturvaaja 4/17

Thumbnail Tänä päivänä jo runsas puoli tusinaa suomalaista on käynyt Virtasen jalanjäljillä kaikissa maailman maissa. Elettiin vuotta 1988, kun toimittaja...
Thumbnail Missä kriisi – siellä Virtanen Maastopukuinen toimittaja Virtanen Kyproksella suomalaisten rauhanturvaajien kanssa. Hiusmuodin perusteella ei...
Lue lisää:Rauhanturvaaja 4/17  

Arkisto

Onnellisesti kotona

libanon1Rauman lappilainen Mika Salminen, ihodelaiset Iiro Aaltonen ja Saku Valpola sekä eurajokinen Jori Laaksonen ovat kokoontuneet ensin mainitun ranchille Kylmäkorpeen saunomaan, paljuilemaan, pihville ja vertaistukea saamaan. Saunan ja paljun on lämmittänyt Sanna-Kaisa Lehto, josta on iso apu myös vertaistukeen, Kivikylän eineet tarjoaa Rauhanturvaaja-lehti.

On kulunut vasta vajaa viikko siitä, kun ensimmäisessä suomalaisessa UNIFIL:n FCR-joukossa (Force Commander Reserve) mukana ollut kvartetti kotiutui Libanonista. Liikkeelle lähdetään ilmoituksella ja heti perään tulee muistutus.

- Iiro, Saku ja Jori allekirjoittivat Rauman Seudun Rauhanturvaajien jäsenyyshakemuksen samoin kuin mukana ollut raumalaisfaitteri, Rauman yhdistyksen puheenjohtaja toimiva Mika Salminen ilmoittaa.

- Tässä sitä nyt ollaan, vaikka viime syksynä vannottiin oikein julkisesti Rauhanturvaaja-lehdessä, että Libanoniin ei ainakaan uudestaan lähdetä, kuuluu puolestaan Iiro Aaltosen muistutus.

Aaltonen palveli Libanonissa 2015-2016 ja Valpola 2013-2014. Jori Laaksonen oli UNIFIL-joukoissa puolestaan 2014 ja Mika Salminen sekä 2001 että 2007. Kosovossa Salminen oli 2002 ja uudelleen 2005-2006.

- Enää ei olla mitään hippeleitä, viittaa Salminen nuorempien kaverusten vähäisempään rt-kokemukseen.

- Täytyyhän tuon ikäisellä papalla jo kokemusta ollakin. Ehditkö muuten jo talvisotaan, kuuluu nopea kuitti.

Tässä vaiheessa on haastattelijan pakko tarkentaa, että Pappa II. Se aito ja alkuperäinen nimen haltijahan on Jukka Pappa Haikonen.

- Rauhanturvaajasukupolvenkin pitää joskus uusiutua. Uusien miesten myötä saadaan varmasti paikallisyhdistyksen toimintaankin uutta vipinää, myötäilee Salminen.

Ensimmäinen virallinen Libanonia koskeva kysymys koskee eroavaisuutta edellisiin kokemuksiin seetripuiden varjosta.

- Töitä oli paljon vähemmän. Jos jotain olisi ollut, ranskalaiset tekivät sen itse, aloittaa Valpola.

- Neljän kuukauden aikana päästiin kerran partioon, kun piti evakuoida yksi pannu, ynnää Laaksonen.

- Koulutusoperaatioksi se ikävä kyllä meni, kuittaa Salminen.

- Ihan liian vähän aikaa päästiin viettämään porttien ulkopuolella, myötäilee Aaltonen.

Entä yhteistyö ranskalaisten kanssa?

- Vastaanotto oli alkuun lämmin, välillä meni vähän säätämiseksi erilaisten kansallisten sääntöjen takia, mutta loppu sujui taas mukavasti, Laaksonen miettii.

- Yhteistyö olisi ehkä sujunut paremminkin, jos meillä olisi ollut yhteinen kieli. Ranskalaiset puhuvat englantia paljon heikommin kuin suomalaiset, kertoo Valpola.

- Saunomisesta ne eivät ymmärtäneet mitään. Jossain vaiheessa meiltä jopa kiellettiin vilvoittelu pyyhkeet päällä, Salminen ihmettelee.

- Loppujen lopuksi asiallista ja kovakuntoista porukkaa. Jälleen kuitenkin näki, että suomalaisen reserviläisen ei tarvitse häpeillä yhtään vertailua ammattisotilaan kanssa. Niin osaaminen kuin motivaatiokin oli kaikilla ihan huippuluokkaa, Aaltonen selvittää.

FCR-joukolla ei ollut mukana omaa kokkia eli miten ranskalainen ruoka?

- Kuskusta, lammasta ja herneitä, tiivistää Salminen.

- Aamupalaksi pelkkiä muroja, paljastaa Laaksonen.

- Kokit tekivät varmasti parhaansa, tietää Valpola.

- Niillä oli viinitkin pöydässä sunnuntaisin ja juhlapäivinä, mutta meitä koskivat kansalliset säännöt, eikä niihin saanut koskea, sanoo Aaltonen.

Kylmäkorven maille kokoontuneet miehet ovat yhtä mieltä siitä, että heidän kaltaisiaan tienraivaajia tarvitaan, jotta jäljessä tulevilla olisi paremmat oltavat.

- Meillä on viimeisen päälle varusteet, siitä iso kiitos peeveelle ja erityisesti Säkylän matkavaatevarastolle, Aaltonen kiittelee.

- Sauna tuli kuukautta ennen kotiutumista ja netti vasta viikkoa ennen, harmittelee Laaksonen.

- Vähemmälläkin harjoittelulla voisi pärjätä. Me oltiin ensimmäisiä ja koulutus kesti kaikkineen pari kuukautta, Salminen muistuttaa.

- Toivottavasti jatkossa on enemmän tekemistä. Jos ei muuta, niin vaikka paikallisten auttamista cimic-hommissa, ehdottaa Valpola.

Loppuun vielä paljastus. Mika Salminen ja Sanna-Kaisa Lehto eivät kohta ole enää ainut raumanseutulainen pariskunta, jonka molemmat osapuolet ovat menettäneet sydämensä rt-aatteelle.

- Avovaimoni Nora Fagerholm pääsi kesällä armeijasta siviiliin alikessuna ja elokuun lopulla on edessä lähtö Libanoniin, paljastaa Valpola.

Tällä kertaa yksikään haastateltavista ei edes yritä vannoa, etteikö lähtisi reissuun uudelleenkin, jopa Libanoniin.

- Edellyttää tietysti, että pappa selättää cooperin. Se ei vielä riitä, että sen juoksee kahteentoista minuuttiin, kehtaavat nuoremmat elvistellä.

- Munakelillä viime tammikuussa meni 2 460 metriä ja moni nuorempi sälli jäi vielä taakse, on Salmisen vuoro kuitata.

- Minä taisin olla yksi niistä nuoremmista, Laaksonen tunnustaa.

 

Teksti: Asko Tanhuanpää
Kuvat: FCR-veteraanien albumit

 

uusiporinprikaati

Rauhanturvaaja

Rauhanturvaaja 4/17

Thumbnail Tänä päivänä jo runsas puoli tusinaa suomalaista on käynyt Virtasen jalanjäljillä kaikissa maailman maissa. Elettiin vuotta 1988, kun toimittaja...
Thumbnail Missä kriisi – siellä Virtanen Maastopukuinen toimittaja Virtanen Kyproksella suomalaisten rauhanturvaajien kanssa. Hiusmuodin perusteella ei...
Lue lisää:Rauhanturvaaja 4/17  

Arkisto

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa