Vuosi 2017 ei ole ollut poikkeus. Viime vuosien tavoin Kosovon johtavat poliitikot ovat esittäneet epäilyjä ja syytöksiä siitä, että Serbia valmistautuu Krimin valtauksen toisintona liittämään Kosovon (pohjoiset) serbienemmistöiset alueet Serbiaan. Tammikuista junayhteyden avaamista Belgradista Pohjois-Mitrovicaan, ja sen ensimmäisen junan koristamista Serbian lipuin sekä tekstein ”Kosovo on Serbiaa” pidetään yhtenä esimerkkinä tästä.

Epäilyt ja syytökset heijastavat kansallismielisen vihan nousua molemmissa maissa ja herättävät valitettavaa pelkoa uusista levottomuuksista. Krimin valtauksella viitataan Venäjän vuoden 2014 hyökkäykseen, ja Ukrainalle kuuluneen Krimin niemimaan liittämiseen Venäjään. Kansainvälinen yhteisö pyytää toistuvasti Serbian ja Kosovon hallituksia "välttämään vaarallista retoriikkaa...".

Kosovon sota ei ole täysin ohi. Kahdeksantoista vuotta sen jälkeen, kun Nato-joukot hyökkäsivät Kosovoon ja Serbiaan, puolustamaan Kosovon albaaneja Serbian sotilasjoukoilta, intohimot jatkuvat entisenlaisina. Jäljellä on edelleen myös rauhanturvaoperaatio, Kosovo Force (KFOR), tai ehkä tarkemmin "rauhantukioperaatio". Operaation ”tulivoima” on vähentynyt minimiin alkuperäisestä.

 

Kyynikot saattavat väittää, ettei Balkanin sota ole koskaan päättynyt. Ja Balkanin historia muistaen kyynikot saattavat olla myös oikeassa. Presidentti Clinton perusteli aikoinaan Kosovon sotaa ”erilaisena Balkanin sotana”. Nato ei hyökännyt Balkanille rajojen muuttamiseksi. Nato puuttui asiaan Kosovon siviilien suojelemiseksi Serbian diktaattori Slobodan Miloševićilta, jonka sotilasjoukot yrittivät "etnistä puhdistusta" Kosovossa. Miloševićia voi pitää kansanmurhaajana. Hänen yllytyksestään serbialaiset sotilasjoukot olivat tehneet joukkomurhia mm. Bosniassa. Presidentti Clinton ei sallinut Kosovon kansanmurhaa.

Serbit näkivät tilanteen hyvin erilaisena. Serbit pitivät, ja pitävät, Kosovoa edelleen yhtenä sivilisaation kehtona. Ottomaanit olivat vallanneet Kosovon vuonna 1389. Serbia palautti lopulta maakunnan takaisin. Jugoslavia hajosi, mutta Serbia ei halua luopua Kosovosta. 

Serbit näkevät myös jatkuvasti voimistuvat "Suur-Albania -keskustelut” (mm. Albanian pääministeri Edi Rama) uhkana Serbialle. Useimmat serbit eivät myöskään usko YK:n julistuksiin, että Balkanin turvallisuus oli Kosovon sodan jälkeen kansainvälisen yhteisön ensisijainen tavoite – ei Kosovon itsenäisyys. Jopa presidentti Clinton sanoi, että ”Kosovon lopullista asemaa" ei tuolloin vielä määritelty.

Itsenäisyys ei ollut sodan jälkeen Kosovon albaanienkaan ensisijainen tavoite, mutta he valmistautuivat väistämättömään. Presidentti George W. Bush jatkoi, huolimatta 9/11-terroristihyökkäyksistä, KFOR:n tukemista. Yhdysvallat ei ollut muslimivastainen. Presidentti Bush ymmärsi, että KFOR:n jatkuva läsnäolo auttoi vakauttamaan Kosovon ja Balkanin.

Helmikuussa 2008 Kosovo julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi. Serbia myöntää, että Kosovon hallitus on olemassa, mutta pitää Kosovoa edelleen Serbian maakuntana. Serbian perustuslaki vahvistaa jopa tämän. Venäjä ja Kiina tukevat Serbiaa. Sekä Serbia että Venäjä vannovat puolustavansa Kosovossa asuvia noin 50 000 etnistä serbiä (useimmat Pohjois-Kosovossa). Kosovon albaanit muodostavat noin 90 prosenttia maan vajaasta kaksimiljoonaisesta väestöstä.

Naton jäsenmaa Espanja pelkää kataloonien ja baskien eroa, ja tukee siksi Serbiaa eikä ole tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä. Samoin tekee Romania. Toisaalta 114 YK:n jäsenvaltiota tunnustaa Yhdysvaltojen tavoin Kosovon itsenäisyyden.

Kosovon yksipuolisella itsenäisyysjulistuksella oli nopeita seurauksia. Elokuussa 2008 Venäjä vetosi "Kosovo-ennakkotapaukseen" oikeuttaakseen hyökkäyksensä Georgiaan etnisten venäläisten ja muiden etnisten vähemmistöjen suojelemiseksi. Yhdysvallat vastasi hyökkäykseen nopeasti siirtämällä maajoukkojaan Irakista Georgiaan. Venäjän hyökkäys kuivui kokoon. Venäjän tukemat Abhasian ja Etelä-Ossetian "valtionhallinnot" toimivat silti vieläkin erillisinä "alueina" Georgiassa.

Korvautuuko Krimin niemimaan esimerkki Kosovon esimerkillä? Toivottavasti ei. Ja toivottavasti Balkanillakin on jo opittu, että asioita ei kannata ratkaista aseilla, vaan diplomatian keinoin.

 

Jouni Lehtimäki

Kirjoittaja on varatuomari ja oikeustieteen lisensiaatti sekä vastanimitetty Kosovon historian ensimmäinen Suomen kunniakonsuli.    

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa