Rauhanturvaaja

Rauhanturvaaja 4/17

Thumbnail Tänä päivänä jo runsas puoli tusinaa suomalaista on käynyt Virtasen jalanjäljillä kaikissa maailman maissa. Elettiin vuotta 1988, kun toimittaja...
Thumbnail Missä kriisi – siellä Virtanen Maastopukuinen toimittaja Virtanen Kyproksella suomalaisten rauhanturvaajien kanssa. Hiusmuodin perusteella ei...
Lue lisää:Rauhanturvaaja 4/17  

Arkisto

Missä kriisi – siellä Virtanen

Rauli Virtanen

Maastopukuinen toimittaja Virtanen Kyproksella suomalaisten rauhanturvaajien kanssa. Hiusmuodin perusteella ei välttämättä tietäisi, kuka kukin on.

Kyproksen kansalliskaartin kreikkalaisten tukemana toteuttama arkkipiispa Makarioksen syrjäyttäminen 15. heinäkuuta 1974 huomioitiin myös Uuden Suomen ulkomaantoimituksessa. Toimittaja Rauli Virtanen esitti varapäätoimittaja Heikki Jalantille, että nyt kannattaa lähteä paikan päälle. Virtanen veikkasi, että Turkki voisi reagoida tapahtuneeseen hyvinkin voimakkaasti.
Muutama päivä myöhemmin Virtanen oli jo Kyproksella.


- Nousimme Ateenasta ranskalaisen Michel Laurentin kanssa viimeisinä toimittajina Kyprokselle lähtevään koneeseen. Nikosiassa jaoimme sitten huoneen Ledra Palacessa. Kuvasimme yhdessä hotellin pihalta, kun Turkin Phantomit olivat taivaalla. Siitä ei mennyt kovinkaan pitkään ennen kuin suomalaiset rauhanturvaajat kurvasivat pihaan ja lupasivat evakuoida minut leiriinsä.
- Samana iltana pataljoonan huoltopäällikkö ilmoitti, että minun voisi olla helpompi työskennellä saarella, jos saisin maastopuvun. Hän jatkoi, ettei sitä tarvitse palauttaa, kun luovuttaminenkaan ei ollut ihan sääntöjen mukainen toimenpide.
- Pääsin suomalaisten partioiden mukana Kyreniaan ja Tjiklos-vuorelle seuraamaan evakuointitöitä. Ei puhettakaan, että joku rauhanturvaajista olisi edes yrittänyt sensuroida tai kontrolloida sitä, mitä tein.
- Maastopukua kukaan ei tosiaankaan tullut jälkeenpäin vaatimaan pois, mutta konsulaatin kautta tuli vuosia myöhemmin ilmoitus, että Ledra Palacen lasku oli jäänyt maksamatta. Se ei ollut tullut edes mieleen, kun pommitus alkoi ja lähdin pikaisesti pois suomalaisella jeepillä.

Kivisateessa ja pistoolin edessä

Jo ennen Kyprosta eli vuonna 1972 Rauli Virtanen oli käynyt Uuden Suomen miehenä Vietnamissa. Seuraava kerta Indokiinassa oli vuonna 1975. Tuolloin hän poistui punakhmerien piirittämästä Kambodzhan pääkaupungista Phnom Penhistä vain kaksi viikkoa ennen kuin amerikkalaisten tukema hallinto romahti.
- Kun Vietnamin sota oli ohi, näin International Herald Tribunesta, että ystäväni Michel Laurent oli ollut viimeinen Vietnamissa surmansa saanut länsimainen toimittaja.
Tiukoissa paikoissa on kriisialueilta raportoidessaan ollut Rauli Virtanen itsekin. Kaikkein vaarallisimmiksi paikoiksi hän nostaa kuitenkin liikenteen.
- Afganistanissa kuvasin Suomen Kuvalehdelle paikallisia naisia ruukut päänsä päällä, kun miehet alkoivat heittää kiviä. Hampaasta lohkesi pala, mutta mitään pahempaa ei onneksi sattunut. Se oli loppusyksyä vuonna 2001 eli Yhdysvallat oli juuri aloittanut pommitukset. Seuraavana päivänä lähellä kivityspaikkaa tapettiin neljä länsimaista toimittajaa.
- Vuonna 2007 Irakin Karbalassa olin ainoana ulkomaalaisena toimittajana paikalla. Filmasin paikallisia, kun joku huusi, että täällä on länsimainen itsemurhapommittaja. Taskuissani oli akkuja ja ilmeisesti se aiheutti reaktion. Ihmiset kävivät kimppuuni ja kaksi pistooleilla osoitellutta kaveria raastoi minut mukaansa. Ajattelin, että this is it, mutta selvisikin, että he olivat läheisen moskeijan turvamiehiä. Mukanani ollut paikallinen tulkki mukiloitiin.
Länsi-Beirutissa 1982 Virtanen kuunteli pommisuojassa, kun talot ympärillä luhistuivat israelilaisten pommien voimasta ja 1990-luvun lopulla tuli kranaatteja turhan lähelle niin Sarajevossa kuin Mostarissakin.
- Kovin miellyttävä kokemus ei ole sekään, kun Afrikassa jossain sisällissodan runtelemassa maassa kohtaa tiesululla 15-vuotiaita huumeissa olevia poikia rynnäkkökiväärien kanssa. Näin on käynyt Ugandassa ja Sierra Leonessa.

Rauhanturvaajien matkassa maailmalla

Suomalaisten rauhanturvaajien kanssa Rauli Virtanen oli ensimmäisen kerran tekemisissä siis Kyproksella turkkilaisten hyökkäyksen aikaan
vuonna 1974. Sitä ennen hän oli jo ehtinyt tutustua New Yorkissa pääsihteerin sotilasneuvonantajana toimineeseen kenraali Lauri Kohoon.
- Legendaarisen Ensio Siilasvuon tähtihetkiä Lähi-idän sodan telttaneuvottelijana en päässyt todistamaan, mutta seurasin häntä myöhemmin Jerusalemissa ja Beirutissa kun hän oli UNTSO:n komentajana.
Sittemmin Virtanen on ollut rauhanturvaajien kanssa useamminkin.
- Libanonissa pidettiin huolta siitä, etten kävellyt Litani-joella miinakenttään ja Namibiassa taas katsottiin, etten jää leiriin tulleiden valtavien norsujen alle. Siellä seurasin niin suomalaisten rauhanturvaajien työtä kuin tietysti Martti Ahtisaarenkin toimintaa.
- Libanonissa olen päässyt kerran tutustumaan yhdessä muutaman entisen suomalaisen rauhanturvaajan kanssa Ksaran viinitilaankin. Se oli upea kokemus samoin kuin UNTSON komentaja Juha Kilpiän tapaaminen Beirutissa. UNDOF-operaatiossa kävin puolestaan ulkoministeri Pertti Paasion kanssa. Kohteina olivat muun muassa Damaskos ja Golanin kukkulat.
- Afganistanissa tein jo 1989 juttua kenraali Rauli Helmisestä ja ISAF-operaation suomalaisten vieraana ehdin käydä kolme kertaa. Muistan, kun norjalainen päällikkö vakuutti Maimanassa, että operaatiokeskus kaupungin keskustassa on ihan turvallinen. Seuraavana päivänä sitten räjähti.
- Bosniassa sain nauttia Heikki Walan opastuksesta, hän kuljetti minua rauniolta toiselle. Kosovossa puolestaan olin ensimmäisen kerran jo ennen kuin suomalaiset liittyivät KFOR-operaatioon. Menimme maahan Nato-joukkojen mukana ja kohteena oli Lipljan.

Ruusa Vanhanen t-paidassaan

Rauhanturvaajien työn kautta Virtaselle on tullut tutuksi myös Kongo, missä suomalaisilla oli muutaman kuukauden ajan EUFOR-kenttäsairaala.
- Olen pannut ilolla merkille, miten varauksettoman luottamuksen suomalaiset ovat saaneet paikallisilta, missä vain ollaan oltukin. Meillä ei ole tapana esittää mitään suurvallan elkeitä edes aseistuksen suhteen. Mieleen tulee yhä kuva t-paidassa Afganistanin Kabulissa työskennelleestä Ruusa Vanhasesta. Kontrasti oli melkoinen, sillä takana oli paikallisia naisia burkhissaan. Silloin Kabul ei ollut niin vaarallinen kuin nyt.
- Suomalaisten rauhanturvaajien ansioksi on laskettava myös se, että he pystyvät asettumaan myös vääryyttä kokeneen ihmisen asemaan. Meille opetetaan jo koulussa, että kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää.

Laivalla maailmalle, lainalipulla kotiin

Lapsuudessaan seikkailukirjojen suurkuluttajaksi kasvaneelle Rauli Virtaselle tuli jo varhaisessa vaiheessa selväksi, että hänestä tulee toimittaja. Tampereen Yliopiston opintojen ohella hän ehti työskennellä sekä Etelä-Suomen Sanomien että Aamulehden ulkomaantoimituksissa ennen kuin veri veti maailmalle ensimmäisen kerran.
- Joulukuussa 1970 hyppäsin rahtilaivaan Porin satamassa ja rantauduin kolmen viikon jälkeen Rio de Janeirossa. Reissu kesti kaikkineen kymmenen kuukautta ja olisi varmasti kestänyt pidempäänkin, jos olisin saanut Alaskassa merimiehen pestin Japaniin. Se ei kuitenkaan onnistunut ja liftasin takaisin Yhdysvaltain itärannikolle.
- Olin rahaton ja konsulaatti ohjasi minut Brooklynin merimieskotiin, missä sain kämppäkaverikseni norjalaisen merimiehen. Hän aloitti aina päivän kaatamalla molempien lasit täyteen vodkaa, eikä se tyyli oikein napannut. Konsulaatti kehotti soittamaan seuraavaksi Finnairille, mistä sain kuin sainkin velaksi lentolipun Suomeen.

Lomalinjan asiantuntijaopas

Leijonanosan matkoistaan maailmalle Rauli Virtanen on tehnyt jonkun suomalaisen median kirjeenvaihtajana. Nykyisin matkat ovat vähentyneet, kun rahahanoja on pistetty kireämmälle.
- Ulkomaankirjeenvaihtajien ja ylipäätään ulkomaantoimittajien väheneminen on johtanut ikävä kyllä siihen, että suomalaiset eivät enää tiedä mitään todellisesta arjesta esimerkiksi Afrikassa ja Lähi-idässä. Jos taustat olisivat tiedossa, ymmärtäisimme paljon paremmin, miksi ihmiset tulevat tänne.
Viime aikoina Rauli Virtanen on toiminut myös asiantuntijaoppaana Lomalinjan matkoilla – tässäkin lehdessä on kuvaus matkasta Balkanille.
- Marras-joulukuussa on tulossa kaksi matkaa Indokiinan vanhoille sotatantereille ja ensi vuonna on tarkoitus toteuttaa matka myös Kosovoon, Albaniaan ja Makedoniaan. Kosovossa olin työtehtävissä useammankin kerran ja Albaniakin tuli tutuksi jo 1980-luvulla eli diktatuurin aikaan.
Matka Kosovoon, Albaniaan ja Makedoniaan tulee olemaan myös Rauhanturvaaja-lehden lukijamatka.

 


Teksti: Asko Tanhuanpää
Kuva: Rauli Virtasen arkisto


Kansa Kavelemaan RauhanT 88x130

Rauhanturvaaja

Rauhanturvaaja 4/17

Thumbnail Tänä päivänä jo runsas puoli tusinaa suomalaista on käynyt Virtasen jalanjäljillä kaikissa maailman maissa. Elettiin vuotta 1988, kun toimittaja...
Thumbnail Missä kriisi – siellä Virtanen Maastopukuinen toimittaja Virtanen Kyproksella suomalaisten rauhanturvaajien kanssa. Hiusmuodin perusteella ei...
Lue lisää:Rauhanturvaaja 4/17  

Arkisto

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa