Rauhanturvaaja

Rauhanturvaaja 4/17

Thumbnail Tänä päivänä jo runsas puoli tusinaa suomalaista on käynyt Virtasen jalanjäljillä kaikissa maailman maissa. Elettiin vuotta 1988, kun toimittaja...
Thumbnail Missä kriisi – siellä Virtanen Maastopukuinen toimittaja Virtanen Kyproksella suomalaisten rauhanturvaajien kanssa. Hiusmuodin perusteella ei...
Lue lisää:Rauhanturvaaja 4/17  

Arkisto

Pekka Visuri

Pekka Visuri

Kansainvälisen politiikan kesäuutisia ovat olleet sanktiot. Ne voivat olla joko positiivisia (palkintoja) tai negatiivisia (rangaistusluonteisia pakotteita). Tarkoituksena on palkitsemisella tai rankaisulla vaikuttaa kohdevaltioon siten, että se toimii halutulla tavalla. Ongelmana tällä alalla on kuitenkin kansainvälisen oikeuden tulkinnanvaraisuus ja toimeenpanevan auktoriteetin puute tai heikkous.

Ratkaisevaa on yhä se, kenellä on voimaa ajaa tahtonsa läpi. Siksi suurvallat ovat eri asemassa kuin heikommat valtiot, eikä kansainvälisen politiikan alalla muutenkaan voida soveltaa valtioiden sisäisen lainsäädännön periaatteita. Muistettakoon Paasikiven huomautus: ”Kreml ei ole mikään kihlakunnanoikeus”. Sama pätee tietysti myös Washingtoniin.

Historian tunnetuin sanktiojärjestelmä oli Napoleonin toimeenpanema mannermaasulkemus vuosina 1806-1814, jolloin Ranska pakotti liittolaisensa ja myös puolueettomat maat estämään Ison-Britannian tavaroiden tulon Euroopan mannermaalle. Kun Ruotsi ei siihen suostunut, Napoleon sopi Venäjän keisarin kanssa, että se pakotetaan sodan uhalla suostumaan. Kun tämäkään ei tehonnut, seurauksena oli Ranskan ja Venäjän hyökkäys Ruotsia vastaan, mikä täällä tunnetaan Suomen sotana 1808-1809. Sen päättyessä Suomi liitettiin Haminan rauhassa Venäjään.

Maailmansotien välillä toimineessa Kansainliitossa sanktiot olivat keskeisessä asemassa, mutta niillä ei ollut toivottua vaikutusta estämään suurvaltojen voimankäyttöä. Toisen maailmansodan jälkeen perustetussa YK:ssa tunnustettiin voittaneille suurvalloille erityisasema turvallisuusneuvoston päätöksenteossa, mikä käytännössä tarkoitti myös niiden suojaamista mahdollisilta kollektiivisilta sanktioilta. YK on määrännyt voimaan lukuisia pakotteita ja valvonut myös niiden toimeenpanoa, mutta kohteet ovat olleet muita kuin suurvaltoja.

Yhdysvallat on jo pitkään kunnostautunut johtavana sanktioiden asettajana. Niille on ollut tyypillistä myös pitkäikäisyys. Esimerkiksi Pohjois-Korea on ollut Yhdysvaltojen sanktioiden kohteena 1950-luvun alusta lähtien, ja uusia pakotteita tulee koko ajan.

Sanktiopolitiikkaan suhtaudutaan tutkimuksien perusteella suurin varauksin. Seurauksena sanktioista on usein ollut kohdevaltion sulkeutuminen ja entistä uhmakkaampi käytös, jos kerran toiveita pakotteiden purkamisesta ei ole näkyvillä. Näin reagoi aikoinaan Kiina, Neuvostoliitto ja Kuuba, ja myös Iran on noudattanut samaa kaavaa, Pohjois-Koreasta puhumattakaan.

Jossain vaiheessa sanktioiden asettaja yleensä kyllästyy, tai poliittiset suhdanteet vaativat uutta lähestymistapaa. Niinpä Yhdysvallatkin alkoi purkaa Kuuban ja Iranin saartoa presidentti Obaman kaudella. Vaikuttimina olivat paljolti amerikkalaisten taloudelliset edut, jotka kärsivät saarron jatkamisesta. Toisaalta lupaamalla suhteiden normalisointia Iran saatiin sitoutumaan olemaan kehittämättä ydinaseistusta. Tässä tapauksessa positiiviset sanktiot katsottiin saartoa ja sodan uhkaa edullisemmiksi.

Kesän uusi sanktiokierros alkoi Saudi-Arabian, Egyptin ja eräiden muiden arabimaiden julistamalla Qatarin saarrolla. Syyksi ne ilmoittivat tuon pienen mutta rikkaan valtion Iranille ja terroristeille antaman tuen. Ehkä eniten silti vaikutti Qatarissa toimiva televisioyhtiö Al Jazeera, joka tekee kiusallisia paljastuksia myös arabimaiden hallitusten toimista.

Varsinainen pommi latautui kuitenkin Yhdysvaltojen kongressin 25. kesäkuuta hyväksymästä laista “Countering America’s Adversaries Through Sanctions Act”, joka luettelee suuren määrän pakotetoimia Irania, Venäjää ja Pohjois-Koreaa vastaan. Presidentti Trump vastusti sen säätämistä ja on kokenut lain lähinnä sisäpoliittiseksi hyökkäykseksi itseään vastaan. Monissa arvioissa tiukkaa sanktiolakia onkin luonnehdittu kongressin yritykseksi sitoa presidentti käsistään ja jaloistaan.

Kohdemaat tietenkin reagoivat USA:n sanktiolakiin vihaisesti, sillä ne vertaavat sitä ehdottoman antautumisen vaatimukseen. Venäjä tiukentanee omia vastatoimiaan, jolloin uhkana on erityisesti Ukrainan tilanteen kiristyminen. Analyysilaitos Stratfor arvioi Venäjän vastaavan sanktiolakiin epäsymmetrisesti ja yllättävästi, koska Moskovassa pidetään nyt turhana jatkaa esimerkiksi Minskin sopimuksen toimeenpanoa.

Taloudelliset seurauksetkin ovat arvaamattomia. Iranissa voi peruuntua monia kauppoja, esimerkiksi Boeingin saama 140 lentokoneen tilaus. Kun amerikkalaiset vetäytyvät markkinoilta, tilalle tulee erityisesti Kiina, jota pidetään suurimpana hyötyjänä läntisistä boikoteista.

Vihaisia kommentteja on kuultu myös EU:n piiristä. Saksan ja Ranskan hallituksien taholta ilmoitettiin, etteivät ne enää alistu Yhdysvaltojen saneluun. Euroopan unionin mahtivaltioilla on nyt suuri tarve puolustaa poliittista ja taloudellista päätösvaltaansa, joka on joutunut uhanalaiseksi. Tästä voi vielä tulla kova ottelu.

 

Pekka Visuri

Rauhanturvaaja

Rauhanturvaaja 4/17

Thumbnail Tänä päivänä jo runsas puoli tusinaa suomalaista on käynyt Virtasen jalanjäljillä kaikissa maailman maissa. Elettiin vuotta 1988, kun toimittaja...
Thumbnail Missä kriisi – siellä Virtanen Maastopukuinen toimittaja Virtanen Kyproksella suomalaisten rauhanturvaajien kanssa. Hiusmuodin perusteella ei...
Lue lisää:Rauhanturvaaja 4/17  

Arkisto

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa