Ilari Köykkä

Niinisalon varuskunnan liikuntakasvatusupseeri, kapteeni Ilari Köykkä sanoo kolmen rauhanturvaoperaation kokemuksella, että jokaisen suomalaisen ammattisotilaan olisi tärkeä päästä jossain vaiheessa uraansa töihin maailmalle. Köykkä itse on palvellut yksikköupseerina Kosovossa 2003-04, yhteysupseerina Bosniassa 2007-08 ja viimeksi Libanonissa sotilastarkkailijana 2014-15.

- Sotilaallisesti ajatellen työtehtävät maailmalla ovat antaneet valtavasti niin ammattitaitoa kuin perspektiiviäkin. Operaatioista saatua kokemusta voi aina hyödyntää kouluttajan tehtävissä ja myös käytännön elämässä, Köykkä linjaa.

- Työskentely monikansallisessa työyhteisössä ulkomailla avartaa myös maailmankatsomusta kummasti. Kokemukseni perusteella voin ilokseni sanoa, että suomalaisen ammattisotilaan sen enempää kuin reserviläisenkään ei tarvitse häpeillä osaamistaan missään ympäristössä, hän tiivistää.

Parhaiksi yhteistyökumppaneiksi maailmalla Köykkä nimeää empimättä muista pohjoismaista tulevat sotilaat, toinen ääripää löytyy ehkä Aasiasta.

- Kulttuurierot voivat olla valtavan suuria. Suomalaisessa koulutuksessa sitä asiaa onneksi painotetaan kiitettävästi, samoin kuin kohdemaan kulttuurin tuntemusta. Meidän järjestelmämme toimii hyvin myös pedagogisesti ajatellen.

Suomalainen rauhanturvaaja kestää Ilari Köykän mukaan vaativissa olosuhteissa ja tehtävissä vertailun myös kuntonsa puolesta.

- Minä pidän hyvänä suomalaista karsintajärjestelmää, joka edellyttää kaikilta tietyn kuntotestin läpäisemistä. Kylmä tosiasia on, että huonossa kunnossa oleva rauhanturvaaja voi tiukemmassa tilanteessa vaarantaa niin omansa kuin myös palvelustoverinsa hengen.

Kaipaako sota yhtä miestä?

ilarikoykka1Ensi vuonna eläkkeelle siirtyvän Ilari Köykän sotilasura käynnistyi Hämeenlinnassa, mistä hän siirtyi kymmenen vuoden jälkeen Niinisaloon. Koko uransa ajan Köykkä on toiminut liikuntakasvatuspuolella. Liikunnan maisteriopinnot hän sai valmiiksi päivätyön ohessa vuonna 2014.

- Libanonista palattuani huomasin ikäväkseni, että puolustusvoimissa varsinkin liikuntasektorilla toiminnot henkilöityvät liiaksi, organisaatio ei vain ole tarpeeksi vahva jatkaakseen matkaa ohjaajan vaihtuessa. Ei ole reagoitu riittävän reippaasti eläköitymisiin sukupolvenvaihdoksiin tai esimerkiksi ulkomaille suuntautuviin komennuksiin, Köykkä miettii.

- Esimerkiksi Niinisalossa liikuntakerhoissa oli ennen minun Libanoniin lähtöäni vuositasolla 20 000 käyntiä, mutta tullessani takaisin niitä oli enää 4 000, paljastaa Köykkä.

Urheilijat alkavat välttää armeijaa

Ennen Libanoniin lähtöään Köykkä oli omalta osaltaan toteuttamassa Tykistöprikaatin liittämistä osaksi Porin Prikaatin organisaatiota. Hänen vastuulleen jäi valtakunnan suurimmaksi kasvaneen prikaatin kilpailu- ja valmennustoiminnan hoitaminen.

- Tykistöprikaatissa oli tietynlainen toimintamalli urheiluun. Siinä kaikki palveli kaikkea, eikä toiminnassa perusyksiköiden kanssa ei ollut ongelmia. Prikaatien yhdistyessä oli tavoitteena, että parhaat käytännöt molemmista yksiköistä otettaisiin käyttöön. Vuodessa ollaan kuitenkin menty alaspäin, Köykkä ihmettelee.

- Ikävä sanoa, mutta nykytilanne alkaa näkyä jo urheilijakatona. Olen kuullut seuroista viestiä, jonka mukaan urheiluharrastusta on alettu pitää kouluttajien silmissä negatiivisena asiana varusmieskoulutusta ajatellen. Jotkut urheilijat valitsevat mieluummin jopa siviilipalvelusvaihtoehdon, jotta voisivat panostaa paremmin harrastukseensa, hän tietää.

- Toivottavasti tilanne saadaan käännettyä parempaan suuntaan. Pelkät puheet eivät kuitenkaan riitä, vaan vaaditaan myös pitäviä linjauksia, tekoja ja ennen muuta riittävän vahva sateenvarjo, jonka alla toimia, painottaa Köykkä.

Köykän mukaan jopa valtakunnallisten partiojoukkueiden kokoamisessa on ilmennyt ongelmia, vaikka kysymys on yksiselitteisesti oman yksikön edustamisesta.

- Olen kuullut sellaistakin, että yksikön päällikkö on uhannut kurssin keskeyttämisellä, jos sotilas lähtee kolmeksi tai neljäksi päiväksi partion jäsenenä kilpailuihin.

Armeijasta eväät siviilihyvinvointiin

ilarikoykka3Ilari Köykkä on ehtinyt nähdä pitkän uransa aikana myös suomalaisen varusmiehen lähtökunnon romahtamisen. Puoli vuotta armeijassa riittää hänen mukaansa hyvin riittävän fyysisen kuntopohjan rakentamiseen. Kysymys on koulutuksen lisäksi myös säännöllisestä elämästä.

- Liikuntakoulutus ei saa jäädä pelkästään meidän ammattilaisten vastuulle, vaan myös perusyksiköiden panosta tarvitaan. Meidän on pystyttä rakentamaan riittävän toimiva pedagoginen verkosto myös tätä sektoria ajatellen.

- Mitä useammalle nuorelle pystymme antamaan varusmiesaikana kipinän säännöllistä liikuntaa kohtaan, sitä parempi. Näin pystymme vaikuttamaan kansanterveyteen, yleiseen hyvinvointiin ja myös työssä jaksamiseen, Köykkä linjaa.

Ilari Köykkää odottavat ensi vuonna siis eläkeläisen haasteet. Hän ei vielä suostu sanomaan, mitä aikoo "isona" tehdä, mutta liikunnan parista uudet haasteet tulevat varmasti löytymään.

- Opetus-, koulutus- tai valmennustehtävät, siinä vaihtoehdot, ilmoittaa Köykkä.

 

Teksti: Asko Tanhuanpää
Kuvat: Asko Tanhuanpää ja Ilari Köykän arkisto

 

seminaari

Flash -sisältöä ei voi katsoa tällä selaimella.

Requirements

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa