Raimo NevasuoOvatko meille ihmisille tapahtuvat asiat sattuman kauppaa vai onko sattumat järjestänyt joku korkeampi voima, tämä on filosofinen kysymys, johon kukin suhtautukoon omalla tavallaan.

Kun jo 1980 lopetin varsinaisen kenttätyön YK palveluksessa ja liityin Kymenlaakson Sinibaretit  ry:n jäseneksi, en voinut aavistaa, että toimin liiton  lakimiehenä neljän puheenjohtajan aikana yli 22 vuotta.

Niin vain kävi.

"Kuuna kullanvalkeana" en voinut kuvitella sitäkään, että minut joskus kutsutaan Suomen Rauhanturvaajaliiton kunniajäseneksi, mutta sekin on nyt tapahtunut. Sattumalta tai ei.

Silloinen  liiton  hallituksen jäsen Kauko Ala-Turkia soitti minulle eräänä päivänä ja kertoi, että liiton lakimies Mika Mäkelä oli muuttamassa työnsä takia ulkomaille. Yhä säännöllisesti liittokokouksissa vieraileva veteraani kysyi, olisinko halukas ottamaan tehtävän vastaan. Vastasin myöntävästi.

Homma sujui vähän samaan tapaa kuin aikanaan lähtiessäni Kouvolan sotatuomariksi. Marsalkka Mannerheimin entinen adjutantti, eversti R. O. Bäckman Kouvolan sotilaspiirin esikunnasta soitti minulle 1971 kysyen halukkuuttani Kouvolan II sotaoikeuden puheenjohtajaksi eli sotatuomariksi. Tätä sivutoimista virkaa hoidin sotaoikeuksien lakkauttamiseen asti eli vuoteen 1984.

Vaikka en  liiton lakimiehen tehtävistä juuri mitään tiennyt, tunsin liiton puheenjohtaja Aulis Laineen Suezin ajalta toimiessani YKSV 1:n oikeusupseerina tammikuusta 1974 lukien.

Toimikauteni liitossa kesti kauan siitäkin syystä, että seuraajani etsimisessä oli vaikeuksia. Vihdon vuonna 2009  Hannele Toivonen ilmoitti Juha Jalkasen nimen. Hän oli yhdessä Asko Tanhuanpään kanssa hankkinut Juhan suostumuksen. Valinta osui oikeaan. Sen todisti viimeistään se, miten ammattitaitoisesti Juha jatkoi Mika Vuolteen asian käsittelyä Korkeimmassa oikeudessa muutoksenhakulupa-asiassa.

Mika Vuolle oli se rauhanturvaaja, joka omilla kasvoillaan tuli julkisuuteen kysymyksessä, joka koski viiveellä syntyneen palvelussairauden syy-yhteyttä sotatilassa verrattavissa olosuhteissa Afganistanissa koettuihin tilanteisiin. Korkein oikeus ei myöntänyt muutoksenhakulupaa Vakuutusoikeuden päätökseen. Sellaista ihmistä ei haluttu ymmärtää, joka ei vuoda verta, Mika kertoi.

Tämä ja muut liiton esittämät seikat vaikuttivat siihen, että keskusteluyhteys Valtiokonttorin virkamiehiin saatiin aikaan, mikä on johtanut liiton kannalta  parempiin ratkaisuihin. Kansainvälisen juridiikan merkitys eri operaatioissa on muuttunut - perinteinen rauhanturvaaminen on nykyään myös kriisinhallintaa.

Se perusasia, että liittomme toimii myös epävirallisena jäsentensä edunvalvojana on pysynyt ennallaan. Yksityiseen edunvalvontaan liittyvistä asioista muistan erityisesti verottomaan autoon liittyvät kysymykset.

Kunniajäseneksi nimittäminen

Hallituksen päätös liiton kunniajäseneksi kutsumisesta oli minulle todellakin iso yllätys. Puheenjohtaja Paavo Kiljusen 29.3.2016 päiväämässä kirjeessä todetaan, että  Suomen Rauhanturvaajaliiton hallitus on päättänyt esittää  toukokuussa Imatralla kokoontuvalle liittokokoukselle, että Teidät Raimo Nevasuo kutsuttaisiin Suomen Rauhaturvaajaliiton kunniajäseneksi. Perusteena on pitkäaikainen ja ansiokas panoksenne liiton toiminnassa sekä toimintanne edunvalvonnassa suomalaisten rauhanturvaajien hyväksi.

Kirjeeseen vastasin,  että  yllättävä ilmoitus lämmitti mieltäni ja toi paljon edunvalvontaan liittyviä asioita mieleeni. Tässä käsittelen muutamia.

Voin hyvin jakaa ne tunteet, jotka liiton kunniajäsen Aulis Laine kertoi liittopäivillä Kotkassa saatuaan tietää, että hänet oli kutsuttu liiton kunniapuheenjohtajaksi. Huomion keskipiste oli Asko Tanhuanpään mukaan valinnastaan sanalla sanoen liikuttunut.

Aulis Laine toimi kahdesti Kyproksella ja kerran Siinailla pataljoonaupseerina eversti Reino Raitasaaren ollessa komentaja.

Haastattelussaan 80-vuotispäivänsä johdosta monessa mukana ollut tervaskanto kertoo kovimman paikkansa olleen omien miesten kuolema miinaonnettomuudessa 1974. Olen asiasta kertonut tämän lehden numerossa 6/2013.

Tässä suhteessa yhdyn täysin siihen, mitä Terho Ahonen on kirjoittanut samassa lehdessä  legendaarisesta ja karskista Raitasaaresta hänen täyttäessään 27.5.2012 85 vuotta: "Marttakerhossa voi olla lupsakka ja mukava, mutta niillä ominaisuuksilla ei sotia voiteta eikä rauhaa turvata".

Kenraali Martola ja eversti Veikko Rusanen

Suosionosoitukset Elisabeth Rehnille

Syysliittokokouksessa Raumalla 2015 kunniajäseneksi kutsuttu Elisabeth  Rehn on kaikille suomalaisille  tuttu. Asko Tanhuanpään tiedotteen mukaan päätös tehtiin raikuvien suosionosoitusten saattamana. Muistan hyvin kun vastavalittu puolustusministeri heinäkuussa 1990 piti ilmeisesti ensimmäisen julkisen puheensa ministerinä Kotkassa Sinibarettiliiton järjestämillä Pohjoismaisilla kesäpäivillä. Kotkan Teknillisen oppilaitoksen juhlasalissa puheen jälkeiset suosionosoitukset olivat valtavat. Syynä voi olla se, että ministerin sanottiin tuolloin olevan ensimmäinen nainen koko maailmassa miehiseksi koetussa tehtävässä ja tietenkin myös hänestä säteilevä karisma.

Puolustusministerin merkitys tuli ilmi haastattelutilaisuudessa, jossa hän korosti hävittäjien hankintaa ilmavoimillemme. Päätös Hornettien hankinnasta tehtiin kesäkuussa 1993.

Armas Martola itsenäisyyspäivänä

Vanhoja kunniajäseniä on yhteensä 13 henkilöä. Heitä on elossa neljä. Liiton ensimmäinen kunniajäsen oli  kenraali Armas Martola. Hän on historiallinen henkilö, jonka olen henkilökohtaisesti tavannut. Ensi kertaa Martolan tapasin itsenäisyyspäivänä 1967. Tapahtumapaikka oli Kyproksella järjestetty Suomen Itsenäisyyspäivän vastaanotto, jonka kutsukortin olen tallentanut arkistooni.

Varsinainen vastaanotto kutsuvieraineen oli pyritty järjestämään tavallista juhlavammaksi. Kyseessä oli Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlatilaisuus. Mieleen jäi pari suomalaiseen kansallispukuun pukeutunutta nuorta naista. Kun tuohon aikaan ei vielä suomalaisten perheiden saarella olo ollut sallittua eikä naisillakaan ollut mitään asiaa YK palvelukseen , heräsi kysymys mistä nämä suorastaan kaunottaret oli saatu " hankituksi " paikalle.

Selitys oli, että Meksikon lähettiläs oli lainannut kauniita tyttäriään edustamaan  naiskauneutta tilaisuudessa. Tämä selittynee sillä, että varsinaisen vastaanoton järjestäjänä toimi Kyproksen varakas Suomen konsuli Severis.

Coctail-tilaisuudessa oli läsnä myös arkkipiispa Makarios. Hän oli poliitikko, mutta myös kirkkoruhtinas, jolla oli  oikeus kirjoittaa  nimensä punaisella musteella.

Tapahtumapaikka oli paikallisista hotelleista hienoin eli Ledra Palace, joka vieläkin on vihreän linjan varrella Kyproksen kreikkalaisella puolella. Itsenäisyyspäivän vastaanotto oli upea. Kaikki olivat juhlapuvuissaan. UNFICYPIN komentaja kenraali Martola oli luonnollisesti läsnä. Samoin esikuntapäällikkö, prikaatinkenraali Harbottle upeassa punahousuisessa juhla-asussaan. Mies jäi mieleen. Hän on kirjoittanut muistelmat, joita ei ole suomennettu.

Majuri Ulfsson ja majuri Karvinen

Kättä presidentti Makariokselle

Makarios saapui paikalle ja kätteli arvohenkilöitä. Koska olin sattumalta lähellä, sain puristaa tämän kirkkoruhtinaan kättä. Martola oli pukeutunut vanhaan juhla-asuun, jossa kenraalin kaksi leijonaa olivat laatoissaan leuan alla. Nämä kenraali leijonat olivat kultaa. Sen sain myöhemmin tietää kun  joku oli UNFICYP:n saunassa ottanut "talteen" leijonat. Ne saatiin kyllä takaisin, mutta se on jo toinen juttu.

Toinen juttu on myös itsenäisyyspäivää edeltänyt Turkin maihinnousua odottanut yö 27.11.1967, jolloin  esikuntamiehenä toimineena oikeusupseerina nukuin maastopuvussa kuittaamani rynnäkkökivääri sänkyni alla. Itsenäisyyspäivänä 1967 oli jo selvä, että tilanne oli sillä kertaa rauennut.

Kenenkään tiedossa ei ollut se, mitä jo 12  päivän kuluttua oli tapahtuva.

"Varsin hillittyä toimintaa yökerhoterroristeja vastaan". Kyseessä oli kapakkamellakka, joka onnistuttiin taitavalla  tavalla markkinoimaan em. hillityksi toiminnaksi. Se oli Suurta Supaa, kirjoitti kunniajäsenemme Hannu Levänen.

Palaan  Suomenn Itsenäisyyspäivän 1967 tilaisuuteen. Kun kutsuvieraat olivat poistuneet, alkoi upseerien juhlaillallinen. Kenraali Martola piti ruokailun ja jälkiruuan välillä puheen. Kun kenraali oli muistelussaan kertonut jääkäriajoistaan ja siitä milloin yöpyi elämässään ensi kerran yhteismajoituksessa, oli jäätelö jo sulanut ja puhe vain jatkui ja jatkui.

Jaakko Kemppi on kirjassaan Jalkaväenkenraali Martola kertonut, että Martolan päiväkirjan mukaan itsenäisyyspäivän vastaanotolla Makarios oli luvannut aloittaa rauhoituskampanjan ja vetää joukkonsa pois eräiltä alueilta. Tästä läpimurrosta Martola oli innoissaan sähköttänyt YK:n pääsihteerille. Myöhemmin ilmeni, että Makarioksen lupaukset olivat olleet vain puhetta.

Kenraali kuoli 1986 lähes 90 vuoden ikäisenä.

Majuri Virmo, kapteeni Nuottamo, ylil. Kettunen, majuri Maunula, kapteeni Nevasuo, kapteeni Hurma ja majuri Majunen

Ensio Siilasvuo Jerusalemissa

Kenraali Ensio Siilasvuolla  on suomalaisista upseereista pisin ja monipuolisin ura YK:n rauhanturvatoiminnan palveluksessa. Hän päätti YK-palveluksensa vuoden 1979 lopussa Lähi Idän joukkojen pääkoordinaattorina. Valtiotieteen kunniatohtoriksi hänet nimitettiin 1990. Kenraaliluutnantti Siilasvuo ylennettiin kenraaliksi 1998. Hän on kirjoittanut kirjan Rauhan asialla Lähi idässä - muistelmia vuosilta 1967- 1987.

Henkilökohtaisesti  tapasin Siilasvuon ensimmäisen kerran 1979, jolloin hän oli jo lopettamassa YK-uraansa. Olin työtoverini, majuri Kalevi Rehnbäckin autokuskina, kun hän toimitti Jerusalemissa joitakin henkilökohtaisia asioita Siilasvuon perheen luona. Työskentelin  UNEF 2:n esikunnassa Egyptin Ismailiassa Military Police Legal Adviserina (Provost Marshal).

Jäin odottamaan Kalea Governement Housen aulaan. Lähetti saapui hetken kuluttua ja kertoi, että kenraali Siilasvuo kutsuu myös minut - YK-majurin - ylös asuntoonsa. Pyyntö oli tietysti sama kuin käsky, jota välittömästi noudatin.

Kenraali otti minut Salli-rouvineen ystävällisesti vastaan. Huomasin heti, että kenraalin kanssa ei tarvinnut mitenkään jännittää. Johtopäätökseni oli, että Siilasvuo oli henkilö, joka tuli toimeen kulunutta sanontatapaa käyttäen niin herrojen kuin narrienkin kanssa. Kun kunniajäsenemme  myöhemmin vieraili melko usein liittokokouksissa, antoi hänen läsnäolonsa arvovaltaa, jota liitto käytti hyväkseen järjestämällä lehdistötilaisuuksia.

Siilasvuo kertoi yhtä ja toista mielenkiintoista. Mieleeni jäi hänen mainintansa eversti Raitasaaresta. Kehui kovasti. Eikä syyttä. Keskustelu koski myös Raimo Majuria, seikkailijaa. Salli-rouvalla oli asiassa oma mielipiteensä. Ensio Siilasvuo mainitsi myös kantansa tehtäväänsä, jolle oli keksitty komea titteli YK:n Lähi-idän joukkojen pääkoordinaattori. Sen lakkauttaminen ei selvästikään ollut kenraalin mieleen.

Kunniajäsenemme  sotilaallisesta hautajaistilaisuudesta vuonna 2003 jäi mieleen Salli Siilasvuon ryhdikäs olemus, kun hän kirkon ovella kätteli jokaisen vieraan.

 

Teksti: Raimo Nevasuo
Kuvat: Raimo Nevasuon arkisto ja Hannu Levänen

Kirjoittaja on Suomen Sinibarettiliiton entinen johtava lakimies ja Suomen Rauhanturvaajaliiton kunniajäsen.

Flash -sisältöä ei voi katsoa tällä selaimella.

Requirements

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa