Asko Tanhuanpää

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja

Olen kotoisin Satakunnan maakunnasta, jonka vallitsevaksi luonteenpiirteeksi väitetään kateutta. Satakuntalaisuuden ytimessä Porissa tavataan osuvasti sanoa, että "Em mää ol kare enkä ahne, mutte toiselleka mittää sois".

Viime aikoina olen tullut huvittuneena miettineeksi, että satakuntalaisia taitaa olla maailmalla hyvinkin paljon, siksi usein olen tuohon vähemmän miellyttävään piirteeseen törmännyt.

Me rauhanturvaajat olemme saaneet vuosikymmenet nauttia kateellisten melkeinmiesten pahoista puheista tai vähintäänkin katseista muutenkin kuin vain verovapaiden autojemme takia, eikä kademieli näytä vähentyneen tipanhiukkaakaan verovapauden päättymisen jälkeenkään.

Autojen tilalle on tullut vähemmän konkreettinen kateuden aihe eli rauhanturvaajille myönnetty veteraanistatus. Ei ole yksi, ei kaksi, eikä edes kolme kertaa, kun allemerkityllekin on tultu arvostelemaan päättäjiä näiden tuiki typerän päätöksen takia. Eräs armeijaa käymätön nuorempi veli vasemmalta käytti juovutusjuoman rohkaisemana jopa sellaista termiä kuin veteraaniperinnön raiskaaja.

Edellä kuvattu iki-ituhippi jätettäköön omaan arvoonsa, mutta ikävä kyllä hän ei ole ajatuksineen yksin. Ja ikävä kyllä kateutta löytyy yhtäläisesti armeijan käyneiden reserviläisten joukosta oikealta. Erityisen innokkaita kadehtijoita tuntuvat olevan paikallistason veteraaniperinteen vaalijat, joille rauhanturvaajaksi lähtö on syystä tai toisesta jäänyt ikiaikaiseksi haaveeksi ja samalla traumaksi.

Siteeraan tässä tilanteessa puheenjohtaja Paavo Kiljusta, jonka mukaan kriisinhallintaveteraanistatus ei ole vähemmässäkään määrin pois yhä elossa olevilta sotiemme veteraaneilta, eikä se myöskään haalista jo pois nukkuneiden sotasankareiden isänmaalleen antamaa uhria. Jos tästä olisi ollut näkyvissä pienintäkään pelkoa, veteraanijärjestöt tuskin olisivat ikinä esittäneet Rauhanturvaajaliittoa työnsä jatkajaksi kansainvälisillä kentillä.

Suomi on itse asiassa yksi niistä harvoista Euroopan maista, joissa rauhanturvapalveluksessa olleilla ei ole ollut veteraanistatusta. Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa lajitovereitamme on kutsuttu veteraaneiksi jo pitkään. Meillä rauhanturvaaja ja veteraani tuskin istuvat kansan suuhun synonyymeina ainakaan yhteen sukupolveen vielä senkään jälkeen, kun viimeinen sotiemme veteraaneista on kuullut viimeisen iltahuutonsa.

Innostuin kirjoittamaan kateudesta nähtyäni Ylen uutisen, jonka mukaan puolustusministeriön suunnitelmat kriisinhallintaveteraanikortin lähettämisestä rauhanturvaamisen 60-vuotisjuhlapäivään mennessä saattavat mennä uusiksi tietosuojatulkintojen takia. Uutisen luettua tulin väkisinkin tykönäni ajatelleeksi, josko vinkki tietosuojan mahdollisesta rikkomisesta olisikin tullut jonkun veteraaniperinnettä harrastuksenaan tai jopa työnään vaalivan melkeinmiehen taholta.

Luoja suo, että olen väärässä.

 

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja 

 

aviationshop

Flash -sisältöä ei voi katsoa tällä selaimella.

Requirements

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa