Pekka Visuri

Pekka Visuri

Kauniina lauantaiaamuna 16. heinäkuuta Suomessakin monet heräsivät kuulemaan uutisista, että edellisenä yönä oli Turkissa aloitettu sotilasvallankaappaus, mutta yritys näytti epäonnistuneen. Sen yhteydessä kuoli noin 300 ihmistä, ja tilanne jatkui epäselvänä.

Presidentti Recep Tayyip Erdogan syytti heti tuoreeltaan kaappaushankkeesta entistä liittolaistaan, Yhdysvalloissa maanpaossa oleskelevaa Fethullah Güleniä, ja hallitusta lähellä olevat tahot vihjasivat amerikkalaisten tukeneen sitä. Turkissa alkoi laaja pidätysaalto, ja virkamiehiä erotettiin tuhansittain.

Kansainvälinen strateginen instituutti (IISS) Lontoossa julkaisi heinäkuun lopulla laajan raportin Turkin tapahtumista. Siinä kerrottiin, että kyseessä oli verraten pienen upseerijoukon yritys estää Erdoganin jo vuosia sitten käynnistämien armeijan puhdistusten jatkuminen ja juuri ilmoitettu oikeuslaitoksen alistaminen tiukemmin poliittisen johdon alaiseksi. Myöhään illalla 15. heinäkuuta ilmavoimien esikunnan käskystä oli rajoitettu siviililentoliikennettä ja lähetetty muutama F 16 -hävittäjä toimintaan pääkaupungin alueelle. Ne pommittivat parlamenttia ja poliisin päämajaa. Ilmatankkausta varten sinne suunnattiin koneita Incirlikin tukikohdasta, joka on myös Yhdysvaltojen ilmavoimien käytössä. Samalla tukikohta saarrettiin.

Maavoimien osastoja toimi yöllä Istanbulissa valvomassa liikennettä silloilla. Myös kommandoja lähetettiin helikoptereilla jahtaamaan presidentti Erdogania mutta huonolla menestyksellä. Sen sijaan ne kylläkin onnistuivat kaappaamaan asevoimien johtohenkilöitä, muun muassa ilmavoimien komentajan Istanbulissa sekä yleisesikunnan päällikön ja maavoimien komentajan Ankarassa.

IISS:n tietojen mukaan maavoimista yritykseen osallistui noin 1 000 sotilasta, ja heistäkin suuri osa oli asevelvollisia, jotka eivät edes tienneet, mistä oli kysymys. Määrä ei ole suuri 78 miljoonan asukkaan maassa ja ottaen huomioon asevoimien lähes 600 000 sotilaan kokonaisvahvuuden. Ei siis ihme, että myös heikosta johdosta kärsinyt vallankaappausyritys epäonnistui.

Erdoganin hallinnon vastatoimet käynnistyivät nopeasti. Jo iltapäivällä 16. heinäkuuta julkaistiin tieto 3 000 tuomarin ja 178 kansanedustajan pidättämisestä. Kaikesta päätellen listat olivat valmiina ennen kaappaushanketta. Parin viikon kuluessa vangittiin tai erotettiin viroistaan 60 000 julkisen hallinnon työntekijää, muun muassa lähes kaikkien yliopistojen johtohenkilöt. Myös kolmasosa korkeimmasta sotilaspäällystöstä ja 6 000 muuta sotilasta pidätettiin tai erotettiin.

Turkin hallitus on nimennyt kaikki Gülenin kannattajat terroristeiksi, jotka täytyy asettaa vastuuseen kaappaushankkeesta. Kyseessä ei ole mitenkään pieni joukko, sillä Gülen oli luonut 40 vuoden kuluessa maailmanlaajuisen organisaation, jonka piirissä toimii monenlaisia liikeyrityksiä ja yli tuhat koulua. Vaikka Gülenin johtamaa liikettä on pidetty ideologialtaan lähinnä islamistisena ja turkkilaisnationalistisena, opetus on ollut maallista ja tieteellisesti perusteltua. Siksi koulut ovat menestyneet erityisesti Keski-Aasiassa ja Afrikassa mutta myös länsimaissa, esimerkiksi Unkarissa.

Gülenin liikkeen ja Turkin armeijan välinen yhteys on hyvin ristiriitainen kysymys. Asevoimien rooli Kemal Atatürkin maallistuneen vallan perinnön vaalijana Turkin tasavallan aikana on ollut vahva, jopa siinä määrin, että on koettu useita sotilasvallankaappauksia. Kuitenkin Gülenin ja islamistisen AKP-puolueen yhteistoimin armeijan valtaa rajoitettiin 2000-luvun alussa voimakkaasti, ja samalla "kemalistien" vaikutus asevoimissa heikkeni. Erdogan ja Gülen toimivat hyvässä yhteistyössä vuoteen 2010 saakka, eikä ideologisesti heillä ole ollut paljonkaan eroa, vaan meneillään on poliittinen valtataistelu.

Heinäkuun vallankaappauksen johto ilmoitti kannattavansa Atatürkin perintöä, joten kuulostaa oudolta, että hanke olisi ollut Gülenin suunnittelema. Erdogan on nyt käyttänyt tilaisuutta hyväkseen kukistaakseen kaikki oppositiovoimat. Samalla hän on ajautunut riitoihin monien EU-maiden kanssa, ja myös suhteet Yhdysvaltoihin ovat pahasti rasittuneet.

Turkilla on keskeinen asema Lähi-idässä, missä se on myös osallisena monissa konflikteissa. Erdoganin geopoliittisena päämääränä on palauttaa ainakin osa Osmanien valtakunnan lähes sata vuotta sitten menetetystä vaikutusvallasta. Siksi turkkilaiset ovat myös osallistuneet aktiivisesti Syyrian sotaan ja pyrkineet estämään kurdien itsenäistymisen.

Tilanteet elävät koko ajan. Erdogan ehti jo kesäkuussa pyytää anteeksi venäläisen hävittäjän pudottamista viime syksynä, ja talousyhteyksiä solmittiin uudelleen. Viimeisimmät käänteet ovat parantaneet Turkin suhteita Venäjään ja Keski-Aasian maihin, kun taas EU:n ja Naton piirissä Turkki koetaan nyt kaikin puolin vaikeana tapauksena. Tuskinpa yllätykset tähänkään päätyvät.

 

Pekka Visuri

Flash -sisältöä ei voi katsoa tällä selaimella.

Requirements

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa