Suomen kansainvälinen valmiusjoukko sai alkunsa vuonna 1996, kun silloinen Puolustusvoimain komentaja kenraali Gustav Hägglund antoi Porin prikaatiin Satakunnan jääkäripataljoonan komentajaksi tulleelle everstiluutnantti Kalle Liesiselle tehtäväksi suunnitella ja käynnistää varusmieskoulutus, joka huomioisi kansainvälisten tehtävien erityispiirteet jo koulutuksen aikana ja tuottaisi näin suorituskykyisiä, kansainvälisiin tehtäviin valmiita sotilaita jo varusmieskoulutuksen aikana. Koulutus käynnistyi ensimmäisten vapaaehtoisesti koulutukseen hakeutuneiden varusmiesten osalta syksyllä 1996.

Epäilemättä koulutuksen alkuvaihe oli enemmän innostuksen kuin niinkään määrätietoisuuden sanelemaa. Prikaatissa käynnistettiin koulutusta, jollaista Suomessa ei aiemmin ollut nähty ja monellakaan tuskin oli selvää visiota siitä, millaisiin tehtäviin tai millaisin tarkoin suorituskykyvaatimuksin joukkoa tulisi kouluttaa.

"Tulikasteensa" ensimmäisten vuosien valmiusjoukkokoulutetut reserviläiset saivat pitkälti Kosovossa 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Operaatio soveltui tähän erinomaisesti, sillä suomalaisten vahva panos KFOR -operaatioon tarjosi joukoille monentasoisia ja monipuolisia tehtäviä.

Nykyisin valmiusjoukko toimii tärkeänä reserviläisrauhanturvaajien rekrytointipohjana. Puolustusvoimien, Porin prikaatin ja suomalaisen kriisinhallinnan onneksi kansainvälisyys ja itsensä haastaminen kiinnostavat nuoria edelleen, sillä valmiusjoukkoon hakeutuu vuosittain reilusti enemmän nuoria, kuin mitä koulutukseen voidaan ottaa.

Muutama vuosi sitten aloitettu yhteistyö Utin jääkärirykmentin kanssa sen osalta, että laskuvarjojääkäreiden pääsykokeista karsiutuneet hakijat voivat edelleen hakeutua valmiusjoukkokoulutukseen sekä rekrytointiin panostaminen erityisesti kutsuntavaiheessa, ovat nostaneet valmiusjoukkoon hakeutuneiden määriä. Viime vuosina hakijamäärä on kivunnut parhaimmillaan 600-700 hakijan lukemiin, mikä mahdollistaa entistä tiukemman seulan valinnoissa. Naisia hakeutuneista on tavallisesti joitakin kymmeniä ja heitäkin joukkoon valikoituu vaativista fyysisistä testeistä huolimatta.

Selvä valtaosa koulutuksen käyneistä nuorista on palvellut rauhanturvaajina varusmiespalveluksen jälkeen, mikä osaltaan kertoo siitä sitoutumisen tasosta, joka joukkoihin pystytään koulutuksen aikana luomaan sekä siitä, että varusmiehet kokevat nousujohteisen koulutuksen mielekkääksi. Valmiusjoukon koulutus kehittyy jatkuvasti ja koulutukseen saadaan uusimmat nyanssit sekä toimintatavat Porin prikaatin henkilöstön kiertäessä operaatioissa ja palatessa takaisin kouluttajatehtäviin. Omakohtainen kokemus tuo kouluttajille uskottavuutta ja motivoi varusmiehiä kouluttajan näkemysten kuuntelemiseen.

Monelle nuorelle valmiusjoukkokoulutus ja sitä seurannut operaatiossa palveleminen ovat myös antaneet hyvän taloudellisen pesämunan mm. opintojen aloittamiseen. Onpa usealle koulutuksen jälkeen herännyt laajempikin kiinnostus turvallisuusalan, konfliktinhallinnan tai kansainvälisen politiikan opiskeluun. Tästä kertyvästä osaamispääomasta hyötyy kiistämättä koko suomalainen turvallisuuspolitiikka. Puhumattakaan siitä, että valmiusjoukot ovat myös kotimaan puolustuksemme ehdotonta eliittiä. Mielestäni kyseessä on mitä selkein esimerkki kriisinhallintaoperaatioihin osallistumisen suorista hyödyistä myös kotimaan puolustukselle.

 

Markus Malila
Tiedottaja, Porin prikaati

Flash -sisältöä ei voi katsoa tällä selaimella.

Requirements

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa