Liisa Jaakonsaari

Suomalaisen politiikan konkariosastoa edustava europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari pitää rauhanturvaamista ja sotilaallista kriisinhallintaa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan ehdottomana ydinalueena ja vahvuutena. Surukseen Jaakonsaari on kuitenkin joutunut huomaamaan, että panostus on heikkenemässä.

– Suomessa ei olla enää niin innostuneita osallistumaan rauhanturvatyöhön kuin aikaisemmin. Ehkä sitten on niin, että kokonaisuutta ei ymmärretä riittävästi. Jos Suomen osallistuminen rauhanturvaamiseen heikkenee ja samalla leikataan kehitysyhteistyön määrärahoja, niin samalla vähenee myös Suomen vaikutusvalta, Jaakonsaari ilmoittaa.

– Rauhanturvaamisesta on kiistatonta hyötyä myös Suomen puolustukselle. Sieltähän haetaan osaamista ja tuntumaa siihen, mitä kentällä tapahtuu. Sellainen omaan napaan tuijottaminen, missä ollaan vain turvallisessa oravanpesässä ilman vastuuta muista huolehtimisesta, on vastoin meidän pitkän linjan toimintatapaamme. Ikävä sanoa, mutta nykyinen toimintatapa myös heikentää meitä ihan silmin nähden. Nyt unohdetaan, että Suomen turvallisuus alkaa rajojen ulkopuolelta.

– Meillä on 60 vuoden kunniakas historia rauhanturvaamisessa. Meitä arvostetaan maailmalla ja myös suomalaiset ovat kansainvälistyneet tätä kautta. Kysymys on hienosta asiasta, jonka todellista merkitystä on vaikea mitata.

 

Unioni edustaa pehmeää turvallisuutta

Rauhanturvaaja-lehti esittää vuodesta 2009 lähtien Euroopan parlamentissa istuneelle Liisa Jaakonsaarelle seuraavaksi kysymyksen EU:n roolista turvallisuuspolitiikan toimijana. Onko unionista ylipäätään siihen tehtävään?

– Kyllä on. EU edustaa pehmeää turvallisuutta. On paljon esimerkkejäkin siitä, että unionilla on vaikutusvaltaa globaalissa turvallisuustekemisessä. Toiveet kovasta turvallisuudesta eli EU:n omasta armeijasta ovat kuitenkin vielä aika kaukana toteutumisesta, kun unionin 28 jäsenmaasta 22 on samalla Naton jäseniä. Kovaa turvallisuutta haetaan sitä kautta. EU-maiden välinen puolustusyhteistyö tarkoittaakin käytännössä sitä, että tiivistetään yhteistyötä hankinnoissa. Muusta vallitseekin sitten suuri erimielisyys, näkee Jaakonsaari.

– Minun toiveeni on, että Nato-kuvio vahvistuisi edelleen, sillä Eurooppa ja Pohjois-Amerikka
tarvitsevat toisiaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö EU:lla olisi mitään omaa puolustuspolitiikkaa. Maailma on vaarallisia paikkoja pullollaan ja Yhdysvalloissakin toivotaan, että EU ottaisi enemmän vastuuta omasta mantereestaan.

Kv-yhteisö voimaton Syyrian tilanteessa

EU:sta ja Natosta on helppo hypätä vieläkin suurempaan globaaliin toimijaan eli Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Liisa Jaakonsaari sanoo heti, että yksi maailmanjärjestön suurimmista ongelmista on pysyvien jäsenmaiden veto-oikeus turvallisuusneuvostossa.

– Turvallisuusneuvostouudistus olisi tosi tärkeä asia, jotta esimerkiksi Afrikka saisi oman edustuksena neuvostoon. Sen eteneminen on suurissa vaikeuksissa. Hyvä esimerkki turvallisuusneuvoston veto-oikeudesta johtuvista ongelmista on ajankohtainen Syyria-kysymys, joka ei ole edennyt mihinkään Venäjän takia. On ollut surullista seurata kansainvälisen yhteisön voimattomuutta sodassa, joka on vaatinut jo neljännesmiljoonan ihmisen hengen ja johtanut koko Eurooppaan vaikuttavaan pakolaiskriisiin. Tätä myötä hajoavat kaikki rakenteet vähitellen myös Euroopassa.

– Venäjää ei voi kuitenkaan syyttää yksin, vaan varmasti on tehty myös virheitä. Esimerkiksi Ranska ja britit kuvittelivat, että kapinallisryhmien aseistaminen johtaisi Syyrian sisällissodan nopeaan loppumiseen, mutta siellä onkin käynyt juuri päinvastoin eli sota on pitkittynyt ja pitkittynyt, Jaakonsaari ihmettelee.

– Yksi mahdollisista ratkaisuista piilee siinä, että ISIS-järjestön edustama uudentyyppinen terrorismi ennen pitkää yhdistäisi Venäjää, Yhdysvaltoja ja muuta kansainvälistä yhteisöä. Jos ISIS-ongelma saisi maailman ymmärtämään vähitellen, että mikään maa ei sitä yksin lannista, vaan tarvitaan tosi voimakkaita yhteisiä toimenpiteitä. Yhteistyön kautta voitaisiin ennen pitkää päästä pois myös pakotteista ja boikoteista, mutta se on pitkälti kiinni Venäjästä ja presidentti Putinista. Länsimaissa ei voida nimittäin millään antaa anteeksi ja hyväksyä Krimin liittämistä Venäjään, selvittää Jaakonsaari.

– Jo Saksan entinen liittokansleri Helmut Schmidt sanoi aikanaan, että Euroopassa ei ole rauhaa ilman Venäjää, muistuttaa Jaakonsaari.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää

Flash -sisältöä ei voi katsoa tällä selaimella.

Requirements

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa