Camp Villestä on jäljellä enää pelkkä kultainen muisto.

Raimo Aukeala ja Radmila Stojanovic

Pitkään Ville esikunnan siivoojana työskennellyt Radmila Stojanovic esittelee Raimo Aukealalle muistojaan suomalaisista sotilaista.

Astuin ensimmäisen kerran sisään Camp Villen portista syksyllä 1989. Suomalaiset rauhanturvaajat olivat ehtineet olla Kosovossa muutaman kuukauden. Esikunta oli tuolloin vielä Lipljanin vanhan paperitehtaan konttorin tiloissa ja suuri osa muista toiminnoista teltoissa.

Camp Ville oli Camp Ville siitä syystä, että kosovolaislähtöinen sotilastulkki Afrim Beqiri oli hienovaraisesti kehottanut ensimmäistä komentajaa, eversti Kari Sainiota miettimään vielä kerran leirin nimeä.

- Suomalaisten pääleiristä piti alun perin tulla minun mukaani Camp Kari, mutta sitten Affe kertoi etunimeni tarkoittavan albaanien kielellä kikkeliä. Niinpä leiri nimettiin poikani mukaan, paljasti Sainio aikanaan tämän jutun kirjoittajalle.

Seuraavan kerran Kosovoon tullessani oli komentajana Sakari Honkamaa, jonka etunimi kuulemma tarkoitti albaaniksi isoa sellaista. Leiriä ei onneksi tarvinnut nimetä uudelleen.

Palvelin itse Pristinassa, missä kotini oli vuodesta 2001 aina vuoden 2003 loppuun Camp Slim Lines – nykyisin paikallisen poliisin hallinnoima leiri. Villessä tulin käyneeksi tasaisin väliajoin milloin mistäkin syystä. Suomalaiseen tyyliin rakentaminen oli ollut rajua ja saunojakin leirin alueella taisi olla toistakymmentä. Jos kerran oli pakko olla kaukana kotona, niin miksi siellä ei saisi viihtyä.

Camp Ville oli unelmatyöpaikka

Syyskuun 28. päivä 2018. Käännymme Rauhanturvaajaliiton talouspäällikkö Raimo Aukealan kanssa vuokra-autolla paikkaan, jonka tulin tuntemaan Camp Villenä. Viereisestä paperitehtaasta suurin osa on purettu, eikä Villestäkään ole enää paljoa jäljellä.

Vanha kuntosali seisoo paikallaan, samoin kenttäkaupan ja varusvaraston talo. Betoni maassa muistuttaa menneestä ajasta, kuten myös muutamat tarrat PX:n peltiovessa. Tarrat mainostavat Bacardi Breezeriä, kaupan hyväksymiä luottokortteja ja Hölkkäriä. Ihan äkkiseltään ei uskoisi, että täällä oli vielä vajaa kahdeksan vuotta sitten sotilaita.

Suomen lippu Villessä laskettiin juhlallisesti viimeisen kerran 31.12.2010., jolloin paikalla oli myös ensimmäinen komentaja Kari Sainio. Vielä tuolloin pystyssä ollutta porttia vastapäätä asuvalle esikunnan siivoojalle Radmila Stojanovicille hetki merkitsi pitkäaikaisen ja hyväpalkkaisen pestin loppumista.

- Camp Ville oli unelmatyöpaikka, jossa sain tehdä töitä upeiden ihmisten kanssa. Suomalaisia kohteliaampaa väkeä en ole ikinä tavannut, meidät kotiinsa kahville ja muistojen valokuvia katsomaan kutsunut Stojanovic sanoo.

Kävimme katsastamassa myös kaksi muuta entistä suomalaisleiriä. C-komppanian Camp Karhun leirin alueella Donja Gusterican kylässä toimii nyt paikallinen sairaala. Suomalaisten läsnäolosta muistuttavat vielä omalla karulla kielellään leiriä ympäröineet Hesco-linnoitteet eli vahvistetut hiekkasäkit.

Alfa-komppanian leiri Suvi Don kylässä, entisen ”Katkenneen kampiakselin” kolhoosin alueella on puolestaan nykyisin pelkkä varastokenttä, jota ympäröi aita.

Kosovo

Vain muutama tarra entisen PX-kaupan peltiovessa muistuttaa enää suomalaisten olemassaolosta.

Hullu ajotyyli ei ole muuttunut mihinkään

Suurin muutos nykypäivän Kosovossa omaan aikaani eli 2000-luvun alkuun verrattuna on infran kehittyminen. Kuoppaisten teiden tilalle on rakennettu EU-rahalla moottoriteitä ja varsinkin pääkaupunki Pristinan liepeet ovat täynnä toinen toistaan komeampia pytinkejä. Eron huomaa jo lentokentällä, minne on rakennettu täysin uusi matkustajaterminaali. Maaseutu on kuitenkin hyvin pitkälti entisellään samoin kuin paikallisten jumalaa pelkäämätön ajotyyli.

Kosovosta matkamme jatkui loistokuntoista moottoritietä pitkin kohti Makedoniaa ja Skopjea. Tiehanke on loppupäästä vielä vaiheessa, mutta valmistuttuaan se lisää paikallisen talouden mahdollisuuksia radikaalisti.

Skopjessa suomalaisten vanha läyhyparkki on rakennettu täyteen ja pelkkä muisto vanhoista hyvistä ajoista on myös Damianin kultasoukki. Pirunnyrkkejä ei saa kuin tilaamalla, eikä tiskiltä löydy ylipäätään enää muuta kuin naisille tarkoitettua tavaraa.

Mavrovon tragedian silminnäkijän tarina

Matkalla kohti Ohridia poikkesimme vielä Mavrovojärven kautta. Ottaessani kuvaa paikasta, missä kolme suomalaista rauhanturvaajaa kuoli helikopterionnettomuudessa 1. helmikuuta 1997 luoksemme tuli juttusille järven rannalla asuva Zarko Lukovski. Hän vakuutti nähneensä tapahtuneen omin silmin.

- Neljä ihmistä menetti henkensä vain ja ainoastaan helikopteripilotin huolimattomuuden ja suoranaisen tyhmyyden takia. Kopteri laskeutui ihan liian alas eli veden alle jääneen kirkon yläpuolelle, mistä se nousi suoraan voimajohtoihin. Seurauksena oli räjähdys, kopteri syttyi tuleen, eikä siinä olleiden ihmisten hyväksi ollut enää mitään tehtävissä, Lukovski tiivistää.

Muistakaa ottaa myös tuore kartta mukaan

Ohridista riittänee, että kaupunki on entisellään. Sitä samaa ei sitten voi enää sanoa Albanian puolelta, missä tiet on asvaltoitu, Mersut vaihdettu uudempiin ja bunkkerit purettu. Ei ole vaikea veikata maalle loistavaa tulevaisuutta välimerellisenä matkailukohteena. Infraa ajatellen Albania on jo nyt selvästi edellä seuraavaa kohdettamme Montenegroa, joka tuntuu monessa mielessä jämähtäneen vanhalle neuvostoajalle.

Summa summarum eli suosittelen vilpittömästi. Kosovoon pääsee nykyisin lentämään suoraan Norwegianilla, autonvuokraus samoin kuin eläminen on edelleen halpaa, tiet parempia ja ihmiset ystävällisiä. Halpaa on myös naapurimaissa eli Makedoniassa, Albaniassa ja Montenegrossa, jotka ehtii hyvin kiertää viikon aikana. Ainoa varoituksen sana koskee liikennettä, joka on edelleen täynnään reikäpäisiä oman elämänsä ralliässiä.

Ja älkää unohtako karttaa, sillä pelkkää navigaattoria seuraamalla voitte löytää itsenne pilvien keskeltä 1500 metrin korkeudesta tieltä, joka on pinnoitteensa ja leveytensä puolesta paremmin sopiva härille kuin autoille. Meille samoin kuin edellämme ajaneille saksalaisille moottoripyöräilijöille kävi näin Montenegrossa. Itse pääsimme perille, mutta yhden motoristin matka katkesi paikallisen Zastavan nokkaan.

 

Teksti ja kuvat: Asko Tanhuanpää

Motonet 

 

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa