KFOR pysyttelee tietoisesti taka-alalla – reagoi, jos tarvitaan.

Niskala, Könkkölä, Majuri ja Köykkä

Reima Niskala (vas.), Minna Könkkölä, Petri Majuri ja Ilari Köykkä poseeraavat Film Cityyn pelastetun Camp Villen kyltin edessä.

Nato-johtoisissa Kosovon rauhanturvajoukoissa eli KFOR-operaatiossa oli parhaimmillaan jopa 48 000 sotilasta, mutta nykyisellään määrä on enää 4 000. Suomalaisten vahvuus on vastaavasti pudonnut pataljoonasta eli noin 800:sta yhdeksääntoista sotilaaseen. Yhdeksän heistä on sijoitettu KFOR:n ja Joint Regional Detachment South Eastin esikuntaan, Pristinan Film Cityyn ja loput 10 LMT-taloon (Liaison and Monitoring Team) Drenasiin (serbian kielellä Glogovac).

- KFOR pysyttelee tietoisesti taka-alalla, mutta jos tarvitaan, se reagoi. Sotilaallisesti tilanne on vakaa, mutta vaikeutena on poliittisen ratkaisun löytyminen Pristinan ja Belgradin välille. Kun poliittinen saavutetaan, KFOR:n tehtävä alkaa olla päätöksessään, JRD South Eastin apulaiskomentaja, everstiluutnantti Petri Majuri selvittää.

KFOR on jaettu nykyisin kolmeen sektoriin eli kaakkoisen alueen lisäksi JRD Northiin ja JRD Westiin. Aiemmin alueita eli käytännössä prikaateja oli vielä viisi. Prikaateja Kosovossa ei enää ole. Tärkeimmät kineettiset joukot ovat kaksi monikansallista taisteluosastoa, MNBC East ja West sekä unkarilainen pataljoona, mutta niillä ei ole aluevastuuta.

- Kineettistä vaikutusta ei Kosovossa nykyisin tarvita kuin harvoin, mutta taistelujoukkojen läsnäolo on silti välttämätöntä. Olojen vakautuminen on kuitenkin johtanut ei-kineettisen vaikuttamisen korostamiseen, tarkentaa Majuri.

Yksi osa ei-kineettistä vaikuttamista ovat juuri LMT-ryhmät. Suomalaisen yksikön alue kattaa kaksi kuntaa eli Drenasin lisäksi myös voimaloistaan tunnetun Obilicin.

- Kokoonpanossamme on kaksi entistä ammattisotilasta, mutta muut ovat koulutettuja reserviläisiä opettajasta politiikan tutkijaan ja yhteiskuntatieteilijästä lääkäriin. Paikallisten kanssa käytävissä neuvotteluissa kullakin on oma vastuualueensa, toista kertaa Kosovossa palveleva tietotekniikan insinööri Reima Niskala kertoo.

Luutnantti Niskalan vastuualueeseen kuuluvat muun muassa mainitut Obilicin voimalat, luutnantti Minna Könkkölä vastaa puolestaan poliittisista vaikuttajista ja kyläpäälliköistä.

- Toiminta täällä on siinä mielessä helppoa, että ihmiset ovat tosi ystävällisiä. Meidät otetaan avoimesti vastaan jopa yksityiskoteihin. Tehtävämme on rakentaa yhteistyötä ja suunta on oikea, kauppatieteen maisteriopintojaan viimeistelevä Könkkölä sanoo.

- Tiivistettynä voisi sanoa, että nuorissa on täälläkin tulevaisuus. Myös naiset ovat päässeet hyvin esiin päätöksenteossa, jatkaa Könkkölä.

Suomalainen LMT-talo kuuluu suoraan JRD-SE:n alaisuuteen, kuten kuuluvat muutkin kaakkoisella alueella toimivat LMT-ryhmät. Petri Majurin mukaan suomalainen reserviläinen ei häviä missään mielessä ammattisotilaille, pikemminkin päinvastoin.

- Suomalaisilla on paikallisten keskuudessa syystäkin hyvä maine, mutta sitä se on myös operaation sisällä. Jos kyseessä on vähänkin vaativampi homma, kopsahtaa se helposti suomalaisille. Koulutettujen reserviläisten arkiosaamista osataan arvostaa, Majuri kehuu.

Miten suomalaiset sotilaat sitten näkevät Kosovon tulevaisuuden?

- Kymmenen vuoden takaiseen peilaten on infra kehittynyt huimasti, mutta taustalla on edelleen samoja ongelmia kuin silloinkin. Kehitysprosessi tulee vielä viemään aikaa, näkee Reima Niskala.

- Tänne on tehty EU-rahalla paljon hyvää, muun muassa lentokentän uusi terminaali ja moottoriteitä. Se luo positiivisen kierteen, jonka varaan voidaan rakentaa paljon muutakin. Isossa kuvassa Kosovo on kuitenkin monimutkainen juttu. Mustaa ja valkoista ei ole ollenkaan, miettii puolestaan isänsä Pekan viitoittamaa tietä rauhanturvaajana seurannut Petri Majuri.

 

Teksti: Asko Tanhuanpää
Kuva: Lasse Miettunen



Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa