Jouko Yli-Nissilä lähti Kyprokselle 17-vuotiaana

Yli-Nissilä

Jouko Yli-Nissilä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä Suomen kaikkien aikojen nuorin rauhanturvaaja.

Rauhanturvaaja-lehdessä 2/2008 oli juttu otsikolla ”Suomen kaikkien aikojen nuorin rauhanturvaaja”. Sen esirivissä kerrottiin, että Lasse Liskin ennätystä ei ikinä rikota.

Uusikaupunkilainen Lasse Liski pestautui rauhanturvaajaksi 17 vuoden, 10 kuukauden ja 15 päivän ikäisenä. Sittemmin armeijan palveluksesta värvättynä vääpelinä eläkkeelle jäänyt Liski vietti Kyproksella sekä 18-, 19- että 50-vuotisjuhliaan.

Kuluvan syksyn alussa eli reilut kymmenen vuotta Lasse Liskin jutun julkaisemisesta Rauhanturvaaja-lehteen otti yhteyttä rouva Aino Yli-Nissilä, joka väitti miestään Joukoa Suomen kaikkien aikojen nuorimman rauhanturvaajan epävirallisen tittelin oikeasti haltijaksi. Asiasta oli pakko lähteä ottamaan selvää.

Loimaan Kurittulassa oven tulee avaamaan nuorekas seitsenkymppinen. Jouko Yli-Nissiläksi esittäytyvä mies kertoo astuneensa Kyproksen maaperälle 1.4.1965. Heti perään hän naurahtaa, että se ei todellakaan ollut mitään aprillia.

- Syntymäpäiväni on 23.5.1947 eli oli rauhanturvapalveluksen aloittaessani 17 vuotta, 10 kuukautta ja 11 päivää vanha, Yli-Nissilä ilmoittaa näyttäen vielä varmemmaksi vakuudeksi faktat sotilaspassistaan.

Yhteydessä Lasse Liskin kanssa

Pakko se on tunnustaa, että valehtelin julkisesti väittäessäni lehdessä Lasse Liskiä kaikkien aikojen nuorimmaksi. Tai oikeastaan tein sen vastoin parempaa tietoa. Kuka tietää, josvaikka olisin tekemässä sitä tälläkin kertaa. Kuopuksen titteli kuuluu kuitenkin Jouko Yli-Nissilälle, kunnes toisin todistetaan.

- Liski soitti minulle sen jälkeen, kun hänestä oli Rauhanturvaaja-lehden jutun jälkeen kirjoitettu myös Turun Sanomiin. Sen jutun perusteella joku oli ottanut yhteyttä ja sanonut, että lehden tieto ei pidä paikkaansa, vaan Yli-Nissilä olisi nuorempi.

Itsestään ei Jouko Yli-Nissilä olisi juttua halunnut tehtävän. Se oli lopulta vaimon idea.

- Jouko on isänmaallinen mies ja usein olemme keskustelleet myös hänen Kyproksella viettämästään puolesta vuodesta. Olen ehdottanut, että eikö asiasta kannattaisi tehdä juttu johonkin lehteen. Hän on systemaattisesti kieltäytynyt, mutta uuden Rauhanturvaaja-lehden tullessa postilaatikkoon päätin ottaa itse yhteyttä. Sen jälkeen Joukokaan ei voinut enää kieltäytyä, Aino Yli-Nissilä paljastaa.

Kokiksi koulutettu kokkina Kyproksella

Vapaaehtoisena varusmiespalvelukseen Uudenmaan Jääkäriprikaatiin 15.6.1964 astuessaan Jouko Yli-Nissilä oli liikeapulainen Lounais-Suomen Osuusteurastamolla. Armeijassa nuori mies istutettiin huolto-, talous- ja keittiötehtäviin. Kyprokselle hän lähti jääkärinä, mutta sijoituspaikka oli koulutukseen sopien turkkilaisella sektorilla sijainneen Work Shop Nicosian keittiö.

- Impulssi lähteä syntyi armeijassa. Siellä kyseltiin halukkuutta ja sanoin olevani kiinnostunut. Sen jälkeen lääkäri kysyi, oletteko terve ja kun vastaus oli myöntävä, se riitti.

- Sodankäynyt isäni ei meinannut ensin hyväksyä lähtöäni, mutta kun aikani asia häneltä intin, niin sain kuin sainkin nimen paperiin. Isä oli lukenut Unto Matikaisen kuolemasta Kyproksella ja se arvelutti. Olin kuitenkin itse puhunut jo pikkupoikana, että lähden vielä joskus muukalaislegioonaan. Ehkä se käänsi hänen päänsä, naurahtaa Yli-Nissilä.

- Kyproksella nuoresta iästä ei ollut ikinä mitään haittaa, vaan kaverit pitivät minua alusta lähtien ihan aikamiehenä. Siellä oli kauhean hyvä henki, hän muistaa.

Kotona ei ehtinyt käydä

Kypros oli Jouko Yli-Nissilälle elämän ensimmäinen ulkomaankokemus, kuten se oli myös monelle muulle suomalaiselle rauhanturvaajalle. Ja kun mahdollisuus oli, käytti nuori mies lomansakin matkusteluun.

- Kotona en käynyt puolen vuoden aikana kertaakaan. Laineen Jorman kanssa päätimme viettää pidemmän lomamme Israelissa. Tel Aviviin lennettiin ja sieltä liftattiin eteenpäin ympäri maata. Rahatkin pääsivät loppumaan, mutta sitten myytiin kello Tiberiaksessa ja loma jatkui rattoisasti.

- Kyproksella käytiin Mustafan tai Arifin baarissa. Arif oli kuiva äijä, joka oli kuulemma ollut saksalaisten sotavankina. Aika usein mentiin myös Kyrenian vuoriston yli uimaan Paphokseen. Tiet olivat kapeita, liikenne vasemmanpuolinen ja kuskit ajoivat kovaa, mutta ei silloin tajunnut edes pelätä, kertaa Yli-Nissilä kokemuksiaan.

- Pääsimme käymään myös turkkilaisen Onurin häissä. Vieläkin harmittaa, ettei meillä ollut heille mitään lahjaa.

- Juhlin minä siellä myös omaa täysi-ikäiseksi tuloani. Olin oppinut jo kotona juovutusjuomienkin makuun, mutta kyllä siellä oppi enemmän, Yli-Nissilä tunnustaa.

- Maailma oli siihen aikaan erilainen. Suomessa olutkin piti hakea viinakaupasta, mutta Kyproksella sitä oli tarjolla joka nurkalla, hän vertaa.

Lentopallosta tuli ykkösharrastus

Työpäivät Kyproksella olivat melko lailla samanlaisia. Piristävää vaihtelua keittiötöihin ja kerosiinihellan vieressä seisomiseen toi mahdollisuus lähteä partioon.

- Vihreällä linjalla piti välillä mennä osapuolten väliin ihmiskilveksi. Oli se aika outo tunne, kun toisella puolella vasta 15-vuotiaat pojannulikat räpläsivät konetuliaseiden kanssa.

- Vapaa-aikoina urheiltiin paljon, yleensä pelattiin lentopalloa paikallisia vastaan tai sitten omalla porukalla. Suomalaiset olivat siinä mielessä parempia vastustajia, että ne eivät vetäneet niin paljon kotiinpäin, hymähtää Yli-Nissilä, joka on hurahtanut lentopalloon myös eläkepäivinään.

- Vaimon kanssa käydään katsomassa melkein kaikki Hurrikaanin pelit ja aika paljon on reissattu myös EM- ja MM-kisoissa.

Vanhoista rauhanturvaajatovereistaan Jouko Yli-Nissilä on tavannut sitten Kyproksen päiviensä muun muassa porilaista Jorma Leinoa samoin kuin keittiöllä työskennellyttä Pekka Mujusta Savonlinnasta.

- Minun jälkeeni täältä samoilta kyliltä lähti useampikin kaveri YK-hommiin. Ainakin Pentti Rajala, Kari Yli-Nissilä ja Tauno Tamminen ovat käyneet reissussa, Yli-Nissilä ynnää.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa