Vuosi 1956 on tärkeä suomalaisen rauhanturvaamisen historiassa. Joulukuussa 1956 ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat lähtivät Suezille.  Suomi oli hyväksytty YK:n jäseneksi vasta vuotta aikaisemmin, 14. joulukuuta 1955, ja peruskirja saatettu asetuksella voimaan tammikuussa 1956. Jo samana vuonna Suomi vastasi myöntävästi YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöldin tiedusteluun Suomen halukkuudesta osallistua Suezin kriisin ratkaisemiseen ja toimia osana marraskuussa perustettua YK:n Lähi-idän valvontajoukkoa. Kunniakomppania tarkastettiin 8. joulukuuta ja suomalainen YK-komppania lähti Seutulasta 10.12. 1956 Suezin kriisialueelle. Tästä vuodesta ja operaatiosta käynnistyi 60 vuoden ajanjakso, jolloin suomalaisia on nähty toiminnassa konfliktialueilla.

Vuosi 1956 ja joulukuu ovat tärkeitä itsellenikin. Olen kulkenut yhtä pitkän matkan suomalaisen rauhanturvaamisen kanssa. Näen siinä viitteitä omallekin polulleni. Kun naisten mahdollisuus hakeutua YK:n rauhanturvatehtäviin ensimmäisen kerran avautui vuonna 1991, ei päätöstä tarvinnut kauan miettiä. Rauhanturvavuosi Etelä-Libanonissa jätti kipinän toimia kansainvälisissä tehtävissä.

Yksi mahdollisuus löytyi siviilikriisinhallinnasta. Vuonna 2003 osallistuin EU:n siviilikriisinhallinnan kaksiviikkoiselle core-kurssille Pisan yliopistossa Italiassa ja pari vuotta myöhemmin Antti Häikiön johdolla konfliktin jälkeisen alueen siviilihallinnon erikoiskurssille. Keväällä 2008 käynnistyi kolmivuotinen työjaksoni hallinnollisissa tehtävissä EU:n oikeusvaltio-operaatiossa Kosovossa. Viime vuosiin mahtuu vielä perehtyminen terveydenhuollon asiantuntijatehtäviin humanitäärisissä kriiseissä.

Siviilikriisinhallintaa on kehitetty jo 1990-luvulta lähtien EU:n puitteissa ja pääasiassa osana EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.  2000-luvun alussa painopistealueita olivat poliisitoimi (ml rajapoliisitoiminta), oikeusvaltion ja siviilihallinnon vahvistaminen sekä pelastuspalvelu. Suomessa siviilikriisinhallinnan kansallisten valmiuksien ylläpitämisestä, kehittämisestä ja koordinoinnista vastaa sisäministeriö.

Ulkoasiainministeriön vastuulla on poliittinen ohjaus ja päätökset, mihin operaatioihin suomalaiset asiantuntijat osallistuvat ja operaatioon lähetettävästä asiantuntijamäärästä. Kriisinhallintakeskus huolehtii kansallisiin valmiuksiin liittyvistä operatiivisista tehtävistä.  Suomi painottaa siviilikriisinhallinnassa poliisi-, oikeusvaltio-, rajaturvallisuus-, ihmisoikeus- ja tasa-arvoasiantuntemusta.  Viime vuosina asiantuntijoita on lähetetty eniten Afganistaniin, Kosovoon ja Georgiaan ja tällä hetkellä Ukrainaan. Lisäksi vahvistetaan poliisien osallistumista YK-operaatioihin.

EU:n siviilikriisinhallinnan haasteita ovat yhä moniulotteisemmat kriisit ja haastavat toimintaympäristöt. Yksi niistä näyttäisi olevan turvallisuussektorin uudistaminen ja kohdemaiden voimavarojen ja kykyjen kehittäminen. Tarve kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan toimijoiden väliseen yhteistyöhön lisääntyy, samoin siviili-sotilas-yhteistoimintaan. Rauhanrakentamiseen, inhimillisen turvallisuuden lisäämiseen, konfliktinestoon ja varhaiseen toimintaan kannattaa panostaa.

Siviilikriisinhallinnan yleisimpien ammattiryhmien, poliisien, tuomareiden ja syyttäjien ohella arvellaan raja- ja meriturvallisuuden painoarvon kasvavan. Samoin tarve lisääntyy mahdollisesti ihmiskaupan, maahanmuuton, kyberturvallisuuden ja terrorismin torjunnan sekä energian ja strategisen viestinnän alueilla. Tutkimustiedon saaminen siviilikriisinhallinnan vaikuttavuudesta korostuu. Käytännössä saadut opit tulisi hyödyntää osaksi strategista suunnittelua ja koulutusta.

EU:n siviilikriisinhallinnassa yksi keskeinen painopiste on sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen luomalla käytäntöjä ja toimia sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämiseksi.  YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus" tavoitteena on lisätä naisten turvallisuutta ja luoda edellytyksiä yhteiskuntien vakaudelle, pysyvälle rauhalle ja kehitykselle edistämällä naisten ja miesten tasavertaisia mahdollisuuksia aktiiviseen toimijuuteen.  Pyrkimyksenä on myös naisten osuuden kasvattaminen etenkin missioiden johtotehtävissä.

Kaikkien ei ole mahdollista lähteä rauhanturva- tai siviilikriisinhallintatehtäviin. Itselleni kansainväliset tehtävät ja rauhanturvavuosi Etelä-Libanonissa antoivat perspektiiviä. Ne toivat uusia tuttavia ja ystäviä. Etenkin rauhanturvatehtävistä jäi harrastukseksi yhdistystoiminta. Aktiivista toimintaa ja hyviä hetkiä rauhanturvaajaveteraanien kanssa on riittänyt Suomen Rauhanturvaajaliiton ja Helsingin yhdistyksen parissa jo 24 vuoden ajan. 

 

Kirsti Kujanpää

Flash -sisältöä ei voi katsoa tällä selaimella.

Requirements

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa