Pekka Visuri kuuluu jo kalustoon

Arto Luukkanen, Markku Nikkilä ja Pekka Visuri

Niinisalossa jo kuudennentoista kerran järjestetty Rauhanturvaseminaari ei pettänyt tälläkään kertaa, sillä "järjestävä seura" oli jälleen onnistunut saamaan MPK:n tuella paikalle huippuluokan esitelmöitsijät. Nyt ääneen päässeistä asiantuntijoista aivan oma lukunsa on tohtori, eversti evp Pekka Visuri, jolta ei ole jäänyt väliin ensimmäistäkään seminaaria. Tällä kertaa seminaarin kalustoon oleellisesti kuuluvan Visurin esityksen aiheena olivat Euroopan rajoilla käytävät valtakamppailut.

- Käytännössä kaikissa kriiseissä on joku suurvalta mukana. Venäjän ja Yhdysvaltojen rooli on avoin, mutta myös Kiinalla on omat verkostonsa ympäri maailmaa. Asevoimillaan Kiina ei kriiseihin osallistu, mutta sen taloudelliset sijoitukset esimerkiksi Afganistanissa, Afrikassa ja Pakistanissa ovat kovat. Aivan oma lukunsa on sitten Turkki, jonka rooli Syyriassa on hyvin sekoittava. Alkuun se tuki Isis-järjestöä, Visuri muistutti.

- Yhdysvallat on edelleen sillä samalla matkalla, mihin terroristijärjestö Al-Qaida sen veti syyskuussa 2001. Kukaan ei vielä tiedä, miten käy, kun maa saa uuden presidentin, Visuri heitti. Tässä vaiheessa ei ollut vielä tiedossa, että presidentin nimi olisi Donald Trump.

Pekka Visuri sivusi esityksessään myös Ukrainaa, jonka hänen mukaansa erottaa Suomesta melko tarkkaan sata vuotta. Ukraina itsenäistyi vuosi Suomen jälkeen eli 1918, mutta heti sen jälkeen se lähti aivan eri tielle kuin me lähdimme.

- Yksi erikoisimmista tapahtumista Ukrainan kriisissä oli malesialaisen lentokoneen alas ampuminen Itä-Ukrainassa. Naton johto oli jo pari viikkoa ennen tapahtunutta antanut varoituksen siviili-ilmailulle, mutta jostain kumman syystä sitä ei uskottu, ihmetteli Visuri.

Virallinen ryhmäpotretti

Ukrainan kriisi on pitkä prosessi

Ukrainaan kuulijansa vei myös Helsingin yliopiston dosentti Arto Luukkanen, joka oli antanut vauhdikkaalle alustukselleen nimeksi "Oksan ja emopuun tarina". Käytännössä kysymys oli Ukrainan ja Venäjän välisistä suhteista vuodesta 2014 lähtien.

- Ukrainan kriisi on pitkä prosessi, joka lähti liikkeelle oikeastaan jo vuodesta 1991 eli Neuvostoliiton hajoamisesta ja etenee vieläkin. Välit Venäjän kanssa kiristi EU:n ja Ukrainan välinen assosiaatiosopimus, joka piti allekirjoittaa vuonna 2013. Sitä ei kuitenkaan koskaan allekirjoitettu Venäjän ehdottoman kiellon takia. Käytännössä sopimus olisi merkinnyt Ukrainalle kauppapakotteita Venäjän puolelta.

- Perusdilemma on yksinkertainen eli jos Venäjä haluaa tulla suurvallaksi, siinä on oltava Ukraina mukana. Todellisuudessa taitaa kuitenkin käydä niin, että Neuvostoliiton imperiumin hajoaminen vain kiihtyi. Ukrainan kansanvallankumous tosin ehti hetkeksi vaarantaa koko Euroopan rauhantilan, Luukkanen muistutti.

Krimin valtaus sai odottaa Sotshia

Dosentti Luukkasen mukaan Krimin valtaaminen oli lopulta vain ajan kysymys.

- Presidentti Putin, jonka mielestä länsimaat olivat huijanneet ja pettäneet hänet, olisi ottanut sen jo aikaisemmin, mutta Sotshin olympialaisten takia oli pakko odottaa. Heti kisojen jälkeen tunnistamattomat aseistautuneet sotilaat sitten valtasivat Simferopolin ja Sevastopolin lentoasemat ja vähän myöhemmin erikoisjoukot pistivät jo valmiina pöytälaatikossa olleet suunnitelmat täytäntöön. 18.3. Putin esitti, että Venäjän duuma hyväksyisi Krimin liittämisen Venäjään.

- Putiniin iski ilmeinen vauhtisokeus. Hän ajatteli, että otetaan koko Ukraina pala palalta. Vastus oli kuitenkin kovempi, mitä odotettiin. Venäläisten sotilaiden äitien järjestön mukaan Ukrainassa ehti kuolla 3 000 venäläistä ennen kuin Venäjä vetäytyi. Uhreja ei saanut kuitenkaan surra, eihän Venäjä ollut missään vaiheessa virallisesti osallisena tapahtumiin Ukrainassa, Luukkanen selvitti.

- Toinen syy Venäjän lähtöön oli Syyrian sota. Putin lähetti joukkonsa Lähi-itään ja tilanne Ukrainassa jäädytettiin paikalleen. Tässä tapauksessa Lähi-idän öljy vei voiton. Itse olin aivan varma, että Venäjä olisi hoitanut keväällä 2015 Ukrainan tilanteen haluamaansa loppuun asti, mutta toisin kävi, hän jatkoi.

Esko Aholta puuttui poliittinen kantti

Dosentti Luukkanen puuttui myös Suomen ja Naton suhteisiin. Hän sanoi kaunistelematta, että pääministeri Esko Ahon olisi pitänyt liittää Suomi puolustusliittoon jo 1990-luvulla.

- Ahon poliittinen kantti ei yksinkertaisesti riittänyt, Luukkanen laukoi.

- Jos Suomi liittyisi nyt, johtaisi se ankaraan painostukseen Venäjän puolelta ja voisi jopa laukaista jotain pahaa ja peruuttamatonta. Meidän ei auta tässä tilanteessa muuta kuin pitää miekka kiiltävänä. Ainoa, joka Suomen kansan voi pelastaa, on Suomen kansa itse, ilmoitti Luukkanen esityksensä päätteeksi.

Nato palannut kohti juuriaan

Niinisaloon oli saatu alustajaksi myös Brysselistä eläkkeelle Suomeen palannut kenraaliluutnantti Markku Nikkilä. Hän puhui Euroopan turvallisuuskehyksestä kysyen, mikä on muuttunut, vai onko mikään muuttunut.

- Paljonkin on muuttunut, vastasi Nikkilä omaan kysymykseensä.

- Kuka olisi vielä muutama vuosi sitten ollut valmis ennustamaan, mitä Venäjä tulisi tekisi Georgiassa tai Krimillä. Jos joku olisi niin tehnyt, häntä olisi pidetty omituisena.

- Tämän päivän Natokaan ei ole sitä, mitä se oli vielä viisi vuotta sitten. Nyt se on tavallaan palannut juurilleen, ollaan lähempänä sitä, missä oltiin 25 vuotta sitten, ilmoitti Nikkilä.

EU:n puitteissa kenraali Nikkilä ei sanonut näkevänsä mitään sellaista, mikä viittaisi unionin kehittyvän sotilaallisesti ulkoisia uhkia vastaan.

- Iso-Britannian lähtö toki avasi EU:n sotilaallisessa yhteistyössä uusia mahdollisuuksia. Suurin jarrumies tähän asti on ollut nimenomaan Englanti, joka pohjusti kaiken Natoon.

EU:n ongelmana Nikkilä nosti esiin myös Kreikan, joka hänen mukaansa estää kaiken sen, mihin naapurimaa Turkki pyrkii. Syy tähän on hyvin yksinkertainen eli Kyproksen ratkaisematon tilanne.

- Kypros on niin iso kivi eurooppalaisen politiikan kengässä, ettei sitä äkkiä uskoisi, Nikkilä sanoi.

Kiinnostavuus Suomeen noussut

Suomen kiinnostavuuden Brysselissä Markku Nikkilä sanoi selvästi lisääntyneen niiden vuosien aikana, jotka hän toimi sotilasedustajana EU:ssa ja Natossa.

- Yleinen ihmetyksen ja samalla ihastelun aihe on, miten me pystymme pitämään rajallisilla resursseillamme yllä niin hyvin toimivia asevoimia. Tulokset ovat puhuneet puolestaan esimerkiksi Kosovossa ja Afganistanissa.

- Viisi vuotta sitten meitä moitittiin vielä aluepuolustusjärjestelmästä, mutta ei moitita enää. Nyt ihmetellään, miten me voimme olla niin kaukokatseisia tilanteessa, missä muut pitivät Venäjää demokratiahakuisena maana, muistutti Nikkilä.

Kenraali Nikkilä nosti esiin myös Itämeren tilanteen. Hän sanoi suoraan, että jos Itämerellä tapahtuu jotain, ei Suomea voisi rajata ulos.

- Minun iso johtopäätökseni on, että Suomen oman puolustuksen on oltava kunnossa, olemme me mukana jossain liittokunnassa tai ei. Sen kunnossa pitäminen toki maksaa paljon, mutta hyvästä on maksettava. Meidän on annettava viesti, että hoidamme oman tonttimme. Eikä se viesti etene, jos työkalu ei ole kunnossa.

- Jos jotain sattuu, siellä ei ole tilaa puolueettomuudelle, Nikkilä tiivisti.

- Suomen on hankittava kaikki mahdolliset synergiaedut ollaksemme uskottavia sen suhteen, että alueemme pysyisi vastakin koskemattomana. Sekin pitää ymmärtää, että Nato ei ole mikään mörkö, se on meille työkalu, kenraali painotti.

 

Teksti ja kuvat: Asko Tanhuanpää

 

Saab

Flash -sisältöä ei voi katsoa tällä selaimella.

Requirements

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa