Kosovo oli uuden joukon tulikaste

Mauri Ikonen, Kalle Liesinen ja Jorma Laitinen

Puolustusvoimain komentaja Gustav Hägglund sai reilut 20 vuotta sitten idean, jonka jälkeen Porin Prikaatin ei ole käytännössä enää tarvita pelätä tulevaisuutensa puolesta. Hägglund päätti, että Huovinrinteellä aloitetaan kansainvälisen varusmiesjoukon valmiusjoukon koulutus. Ensimmäisten "räppäreiden" koulutuksen käynnistymisestä tuli marraskuussa kuluneeksi tasan 20 vuotta.

- Keskustelu rauhaan pakottamisesta oli käynnistynyt Suomessa niin sanotun Jugoslavian hajoamissodan takia kolme vuotta aikaisemmin. Hägglundin edeltäjälle, amiraali Jan Klenbergille koko ajatus tuntui ensin oudolta, mutta jo kesällä 1993 hän ilmoitti, ettei suomalaisilla ole pienintäkään vaikeutta koota reservistämme sellaista joukkoa, joka on peruskoulutukseltaan, kyvyiltään ja motivaatioltaan valmis astumaan minkä ammattiarmeijan rinnalle hyvänsä, muistutti kansainvälisen valmiusjoukkokoulutuksen vuosijuhlassa puhunut eversti evp Kalle Liesinen.

Eversti Liesinen sai kuulla siirtyvänsä valmiusjoukon koulutuksesta toimiessaan vielä pohjoismaisen pataljoonan komentajana Makedoniassa. Tarkastusmatkalle saapuneen Gustav Hägglundin viesti entiselle adjutantilleen, joka oli jo määrätty Satakunnan Jääkäripataljoonan komentajaksi Porin Prikaatiin oli selkeä: "Rakenna sinne Suomen kansainvälinen valmiusjoukko".

- Kun sitten ilmoittauduin prikaatin komentajalle, eversti Kauko Taskilalle minulle valkeni, ettei Köpi (Hägglund) ollut kertonut suunnitelmistaan kenellekään muulle. Taskilaltakin meni asiasta hänelle kerrottuani hetki, muutama puhelinsoitto ennen kuin asia oli selvä. Porin Prikaatin kannalta kansainvälisen valmiusjoukon perustamisessa oli paljon kyseessä. Pienin valmiusyhtymä sai hetkessä erityisen roolin, Liesinen selvitti.

Arto-Pekka Nurminen, Kalle Liesinen, Teemu Nurmela ja Kari Sainio

Kielitaidon piti olla hyvä

Puolustusvoimien organisaatiossa otti aikansa ennen kuin kansainvälisen valmiusjoukon konsepti ymmärrettiin. Kuvaavaa oli, ettei joukolla ollut alkuun edes omia tunnuksia. Sellaiset saatiin vasta, kun eversti Liesinen soitti suoraan ylimmälle esimiehelleen Hägglundille.

- Satakunnan Jääkäripataljoonan muuttaminen uuteen rooliin ei ollut helppo tehtävä, vaikka valmiutta ja joustavuutta olikin yllättävän paljon. Yksi uusista vaatimuksista oli kielitaito. Oli selvää, että koulutettavien kielitaidon piti olla hyvä ja samaa kouluttajilla sen piti olla vieläkin parempi. Tästä syystä jouduimme luopumaan tukusta hyviä kouluttajia. Onneksi sain avukseni majuri Mauri Ikosen, jolla osaamista oli ja ennen kaikkea ehtymätön energia laittaa asioita ojennukseen. Toinen vastaava ilopilleri oli Oiva Kaunisto, kiitteli Liesinen entisiä alaisiaan.

- Yksi niistä asioista, jotka olin itse entisessä Jugoslaviassa oppinut oli ymmärrys siitä, että media on yksi kriisinhallinnan osapuoli. Samoin halusin painottaa ulkoista olemusta. Pätevältä näyttäminen on nimittäin puhtaasti turvallisuustekijä, jatkoi Liesinen.

Kalle Liesinen kertoi Porin Prikaatin elokuvaluokkaan kokoontuneille kuulijoilleen, että yhdeksänkymmentäluvun jälkimmäisellä puoliskolla järjestettiin lukuisia hienoja harjoituksia, joissa niin kouluttajat kuin koulutettavatkin pistivät parastaan.

- Kenelläkään ei olisi ollut varaa sanoa, että kansainvälisen valmiusjoukon koulutus olisi jotenkin heikentänyt kotimaan puolustusta, näytöt olivat päinvastaisia. Räppärit pärjäsivät vaikka esimerkiksi sellaiset poliitikot kuin Juha Korkeaoja ja Raimo Vistbacka sitä tohtivat epäillä.

Sainio johdatti joukon Kosovoon

Tulikasteensa ensimmäiset Porin Prikaatin kouluttamat räppärit saivat Kosovossa, minne Suomi lähetti pataljoonan loppuvuodesta 1999. Kalle Liesinen ei ollut siinä vaiheessa enää Satakunnan Jääkäripataljoonan komentaja, vaan suomalaissotilaat Balkanille johdatti everstiluutnantti Kari Sainio.

- Valmiusjoukon kykyjä epäiltiin, mutta turhaan. Heidät oli koulutettu perusteellisesti kriisinhallintaan eli juuri siihen tehtävään, johon he nyt lähtivät. Olin vakuuttunut siitä, että se joukko pystyy suoriutumaan kaikista niistä tehtävistä, jotka sen eteen tulevat. Mukana oli myös karaistuneita ja vanhempia YK-veteraaneja malttia nuoremmilleen antamassa, selvitti Kalle Liesisen jälkeen ääneen päässyt Sainio 20-vuotisjuhlassa.

- Pataljoonan keskeinen tehtävä oli tilanteen vakauttaminen ja turvallisuuden takaaminen. Erityisenä haasteena olivat toisilleen vihamieliset väestönosat eli serbiat ja albaanit sekä lisäksi vielä vilkas rikollisjärjestöjen toiminta. Kaikesta huolimatta katson, että onnistuimme tehtävässämme erinomaisesti. Iso kunnia siitä kuuluu hyvälle valmistautumiselle ja koulutukselle. Kansainvälinen koulutus vastasi heti sille annettuun haasteeseen, Sainio tiivisti.

 

Teksti ja kuvat: Asko Tanhuanpää

 

Alhaalla osa 1

Flash -sisältöä ei voi katsoa tällä selaimella.

Requirements

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa