Pekka Visuri

Pekka Visuri

Yhdysvalloissa käytiin värikäs ja jopa repivä presidentinvaalitaistelu, jossa voittajaksi selviytyi Donald Trump. Reaktiona tähän on nähty ja kuultu lehdistön ja mielipidetutkijoiden taholta sekalaisia selityksiä sille, miksi ennusteet menivät pahasti metsään. Se ei ole sinänsä yllättävää, mutta sen sijaan "sosiaalisen median" syyttäminen Trumpin nostamisesta vaalivoittoon valheellisin perustein on herättänyt kummastusta. Syylliseksi on esitetty myös Venäjän harjoittamaa vaalijärjestelmän manipulointia, ilman että kukaan on kyennyt selittämään, miten sellainen olisi ollut mahdollista Yhdysvaltojen kokoisessa maassa ja vaativassa mediakentässä.

Analyysilaitos Stratfor julkaisi kiinnostavan kommentin tuohon keskusteluun, joka on levinnyt Suomeenkin asti. Otsikolla "A Truth About Post-Truth" (4.12.2016) Stratfor toteaa "totuuden jälkeisen ajan" kuuluvan sarjaan muotitermejä, joita ei pitäisi ottaa vakavasti, ellei se kuvastaisi median pitkälle edennyttä pirstoutumista ja suhteellisuuden tajun katoamista. Jos siis suurten lehtitalojen ja televisioverkkojen toimittajilla on ollut vaikeuksia tilanteiden hahmottamisessa ja johtopäätösten teossa, sitä ei saisi yleistää perinteisillä menetelmillä vakavasti työskenteleviä tutkijoita koskevaksi.

Pikemminkin "valtamedian" toimijoiden pitäisi kysyä itseltään, miksi he ovat sallineet erilaisten valeuutisten pääsyn vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen. Miksi esimerkiksi The Washington Post on itse antanut aihetta syytöksiin perustelemattomien huhujen levittämisestä, kun se julkaisi erään "sylttytehtaan" tuottaman väitteen 200 amerikkalaisen verkkojulkaisun toimimisesta venäläisten ohjauksessa. Joukossa oli monia arvostetun aseman saaneita keskustelufoorumeita.

Stratforin päätoimittaja David Judson kirjoitti: "Yhdyn huoleen siitä, kuinka nopeasti harhaanjohtavat syytökset ja suoranaiset valheet leviävät Twitter-maailmassa. Eikä tuo ongelma rajoitu vain presidentinvaalien kampanjointiin. Uudessa mediaympäristössä on paljon pimeitä puolia." Hän kuitenkin huomautti, että ennenkin on tapahtunut massiivista harhauttamista ja hallitukset ovat aloittaneet sotia täysin valheellisin perustein. Tunnetusti näin tapahtui myös silloin, kun Yhdysvallat aloitti hyökkäyksen Irakiin 13 vuotta sitten.

Noita näkökohtia nosti myös Donald Trump esille vaalipuheissaan, ja hän on luvannut vaalivoiton jälkeen pidättyä uusista yrityksistä vaihtaa hallituksia asevoimin amerikkalaisille mieleisiksi. Hän on kertonut pyrkivänsä mieluummin sopimuksiin epämieluistenkin hallitusten kanssa, mutta sitä varten tarvitaan ensin Yhdysvaltojen vahvistamista.

Trump on painottanut taloutta Yhdysvaltojen poliittisena voimavarana mutta myös pahimpana ongelmana. Hän moitti taloudenpitoa, joka on johtanut valtavaan velkaantumiseen, keskiluokan ja työväestön köyhtymiseen sekä infrastruktuurin rappeutumiseen. "Me olemme tuhlanneet 6 000 miljardia dollaria Lähi-idän sotiin. Noilla rahoilla olisi voitu rakentaa maamme infrastruktuuri kuntoon kahteen kertaan." Hänen julistamansa oppi "Amerikka ensin" tarkoittaa juuri voimavarojen keskittämistä kotimaan tarpeisiin.

Palatkaamme vielä Stratforin analyyseihin toteamuksella, että niissä on vältetty johtajien henkilökohtaisten ominaisuuksien ja puheiden merkityksen paisuttelua. Viime keväänä Stratfor julkaisi arvion "Trumpismi ilman Trumpia" keskittymällä hän edustamansa strategian arviointiin. Se perustuu paljolti samanlaiseen geopoliittiseen ajatteluun, joka tuli tunnetuksi 1800-luvulla Monroen oppina. Presidentti Monroe ei suvainnut eurooppalaisten valtioiden puuttumista Amerikan asioihin mutta lupasi toisaalta pidättyä sekaantumasta Euroopan politiikkaan. Stratfor totesi, että Trump edustaa klassisen realismin linjauksia, jotka saattavat olla jo kovin vanhanaikaisia. On kuitenkin käynyt ilmi, että niillä on laaja väestön kannatus, ja kohta näemme, miten doktriinia sovelletaan käytäntöön.

Stratfor moitti myös poliittisten ilmiöiden kliseemäistä nimittämistä yksinkertaisilla analogioilla. Esimerkiksi väite, että eläisimme nyt "uutta kylmän sodan aikaa" ei kestä kriittistä arviointia. Venäjän ja lännen välinen vastakkainolo ei mittasuhteiltaan ja luonteeltaan muistuta historiassa koettua kylmää sotaa. Maailma ei ole enää kaksinapainen, eikä nyt ole nähtävillä lännen ja Venäjän voimakasta ideologista kilpailua, kuten tapahtui toisen maailmansodan jälkeen.

Itse asiassa kamppailu valeuutisia vastaan on periaatteessa yksinkertaista. Voitaisiin noudattaa akateemisen tutkimuksen ja perinteisen strategisen analyysin perussääntöä, jonka mukaan jokainen väite on pysyttävä perustelemaan pätevillä lähteillä ja selkeällä logiikalla. Jos poliittiset johtajat ja valtamedian edustajat noudattaisivat noita periaatteita, huhutehtailijoille ei annettaisi valtaa vedättää julkista keskustelua väärille raiteille.

 

Pekka Visuri

 

Terveyskoti

Flash -sisältöä ei voi katsoa tällä selaimella.

Requirements

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa