Rauhanturvaaja

Arkisto

Remontti -sanalla on YK kielenkäytössä merkitys, jonka ainakin Kyproksella palvelleet sotilaat tuntevat. Kun joku asia haluttiin panna järjestykseen, se pantiin remonttiin.

Joulukuun 17 päivänä 1967 eli 50 vuotta sitten Kyproksen saarella palvelevat suomalaiset panivat remonttiin suosittujen yökerhojen omistajat ja henkilökunnan, joka kohteli heitä petollisesti. Rahasta sai takaisin väärin. Laimennetuista juomista perittiin täysi hinta ym.

Lisäksi suomalaisia rauhanturvaajia oli mukiloitu. Kohteena oli mm. luutnantti Hannu Siljamäki, joka on kertonut tapauksesta yksityiskohtaisesti kirjassaan Monessa mukana, osa 1. Hän kuvaa muun muassa mellakan syitä, tutkintaa sekä sotaoikeuden istuntoa kriittiseen sävyyn kokeneen poliisimiehen näkökulmasta.

Yökerhoista suosituimmat olivat Reginakadulla sijaitsevat Miami- ja Ambassador -nimiset paikat. Niiden showohjelmissa esiintyi Lähi-idän maista kotoisin olevia naisia. Heidän tehtävänään oli viihdyttää asiakasta seurustelemalla hänen kanssaan. Heidän ansionsa oli tulospalkkainen. Mitä enemmän asiakas tilasi alkoholia, sitä suurempi oli suomalaisten viskihaukaksi nimeämien naisten ansio.

Vapaa- aikanaan ”taiteilijat” saattoivat myydä seksipalveluja. Sänkyseuraa luvanneet naiset jättivät rahansa tuhlanneiden suomalaisten toiveet useimmiten täyttämättä. Kyproksella ei muunlaista naisseuraa ankaran moraalin vuoksi ollut mahdollista saada

Mellakan, rähinän tai YK kielellä trappelin nimellä kulkenut tapahtuma kiinnostanee nykyistä kriisihallintahenkilöstöä ainakin ajankuvana. Mellakkaa on tarkasteltava 50 vuotta sitten vallinneiden olosuhteiden valossa.

Mellakalla ei vaikutusta toiminnan jatkumiselle

Tapahtuma ei näytä haitanneen lainkaan Suomen rauhanturvaamisen jatkumista Kyproksella. Pataljoonan vahvuinen operaatio kesti aina vuoteen 1977 asti, minkä jälkeen Kyproksella jäi muutaman miehen osasto vuoden 2005 loppuun saakka. Kaikkiaan saarella palveli yhteensä yli 10 000 suomalaista rauhanturvaajaa 41 vuoden aikana.

Muistamme, että UNFICYP:n komentajana toimi 1966-1969 jalkaväenkenraali A.E. Martola. kenraalimajuri Ahti Vartiainen oli komentajana 1994-1996.

Tapahtumakulku

Helsingin Sanomissa oli 19.12.1967 juttu, jonka otsikko oli ”Suomalaiset riehuivat Kyproslaisissa yökerhoissa. Syynä viina, vaihtoraha ja mukilointi.” Varsinaisessa jutussa on selostettu noin 100 suomalaisen aliupseerin ja jääkärin mellastaneen kahdessa sikäläisessä yökerhossa.
Lehdessä kerrotaan suomalaisten rikkoneen kalustoa ja tapelleen paikalla olleiden kreikkalaisten kanssa. YK-joukkojen komentaja, kenraali Martola oli esittänyt pahoittelunsa Kyproksen hallitukselle.

Jo kolmen viikon kuluttua eli 14.1.1968 oli samassa lehdessä artikkeli, jonka mukaan ”Kypros tuomarit palasivat. Kapakkarähinä selvitetty.” Jutussa kerrotaan, että sotaoikeus oli 12.1.1968 tuominnut 25 sotilasta vankeus- ja sakkorangaistuksiin. Pisin vankeusrangaistus oli 3 kk. Kaikkiaan vankeutta tuomittiin 7 sotilaalle. Näistä 2 oli ehdollista. Pienin sakko oli 160 markkaa ja suurin 495 markkaa.

Toimin YKSV 7 ja 8:n oikeusupseerina ja vastasin mellakan esitutkinnasta.

Mellakan syistä

Lauri Lehtimaja piti 11.9.2010 Salossa YKSP 6-8 veteraanijuhlassa muisteluksi nimittämänsä esityksen, joka erinomaisesti kuvaa YK-sotilaan arkipäivää, joka esikunnassa toimineelle legaalille saattoi jäädä vieraaksi. Hän joutui nuorena, lakia vain noin vuoden opiskelleena juristina vastaamaan syytettyjen puolustuksesta. Oikeudenkäynti ei mennyt aivan säännösten mukaisesti puheenjohtajan mm. määrättyä Lehtimajan tulkkaamaan myös asianomistajien asianajajan puheita.

Marraskuun 1967 kriisi oli tärkeä syy mellakkaan. Odotettiin Turkin maihinnousua. Sota saattoi alkaa milloin tahansa. Suojapoteroita kaivettiin. Koko asevarasto jaettiin miehille mukaan lukien kranaatinheittimet ja panssarintorjuntakalusto. Turkkilaiset hävittäjät lentelivät saaren yllä. Tilanne kesti pari viikkoa.

Alkoholin nauttiminen oli kielletty. Lomat oli peruttu. Oli tiukka ulkonaliikkumiskielto. Sotilaat nukkuivat ase päänaluksenaan maihinnousukengät jalassa. Kun tilanne ratkesi tällä kertaa sotimatta, oli selvää, että ainakin osalla miehistä oli hermopaineita, joiden laukaisemiseksi tarvittiin jotain. Se jotain oli siis kapakkamellakka.

Kielitaidon puute oli tuohon aikaan suuri. Peruskoulu teki vasta tuloaan. Sotilaiden kommunikointi ei onnistunut enempää paikallisten kuin ulkomaalaistenkaan kanssa. Lehtimajan mukaan kielitaito saattoi useimmilla rajoittua ”shoot” ja ” love” -sanoihin. Kreikaksi oli hyvä kuitenkin osata ”in peksis” eli älä perkele ammu. Kaupalliset syyt johtivat siihen, että paikalliset alkoivat ”haastaa suomea”. Kukapa ei muistaisi turkkilaista Onuria (Onur Ali Khatali) tai kreikkalaisia Koti-baarin tyttöjä Maroullaa ja Mariaa.

Valtaosa sotilaista ei ollut aikaisemmin ulkomailla käynyt. Meno ja meininki kapakoissa oli melko vierasta kielitaidottomalle ”peräkammarin pojalle”. Petoksen kohteeksi joutumisen pelko oli suuri olosuhteissa, joissa menettelyä nykyisinkin voitaneen pitää tietyissä maissa tavanomaisena.

Palvelusopimus tehtiin 6 kuukauden ajaksi, eikä tuona aikana Suomi -lomalle ollut mahdollisuuksia Toisin kun nyt, kun lomalennot rullaavat kuukausittain. Kännyköistä ei ollut tietoakaan.

Kun tilanne laukesi, lienee asialla ollut psykologisia vaikutuksia. Vasta hovioikeus otti vallinneet olosuhteet lieventävänä asianhaarana huomioon tehtyään katselmuksen paikan päällä.

Koska aktiiviupseeri, kapteeni Osmo Härkönen puhutteli komppaniaansa aamuyöllä, voidaan todeta, että kyseessä saattoi olla jonkinasteinen yllytys. Puhuttelustaan kapteeni tuomittiin erikseen Helsingin hovioikeudessa 30 vrk päävartioaresti -rangaistukseen. Hän oli myös myöntänyt iltalomaa kaikille sitä anoneille.

Viina

Tämänkaltainen homma ei yleensä onnistu suomalaiseltakaan selvin päin. Lehtimaja kertoo, että YK-miesten viinankäyttö oli Kyproksella aika rajua, ainakin jos sitä verrataan siihen tiukkaan käytäntöön, jota nykyisin noudatetaan. Paikalla oli varmaan raivoraittiitakin ja monia muita vain tapahtumaa katseella seuranneita, mutta varsinaiset riehujat olivat nauttineet miestä väkevämpää siten, että sotilaan juopumuksen tunnusmerkit täyttyivät.

Suhteet paikalliseen väestöön

YK-henkilön ei ole tarpeen olla ylin ystävä paikallisten asukkaiden kanssa. Heitä ja ennen kaikkea heidän tapojaan on kunnioitettava. ”Paskavarvas” -mentaliteetti oli osoitus jonkinasteisesta alemmuudentunteesta. Emme palvelleet pimeässä Afrikassa, vaan vuosituhantisen sivistyksen omaavalla Kyproksella. Ehkäpä asiaan olisi ollut kiinnitettävä enemmän huomiota koulutuksessa.

Kreikkalaiset, tiiliskiviä heittäneet ja suomalaista jopa ruoskalla lyöneet miehet eivät olleet ”paikkakunnan parhaita poikia”. He lienevät olleen Hannu Leväsen mainitsemia ”Yökerhojen liepeillä maleksivia kreikkalaisia” ( Se oli aina suurta supaa - Suomalaiset sinibaretit I).

Yökerhot eivät olleet Nikosian paremmalle porukalle mitään suosikkipaikkoja. Omistajatkaan eivät taloudellista syistä halunneet tapahtumaa suurennella. YK-joukot ja varsinkin Nikosiassa palvelevat suomalaiset toivat paljon rahaa ravintoloiden omistajille.

Koska vain kolme vuotta aikaisemmin saarella tapettiin julmalla tavalla siviilejä, ei muutaman hetken rähinöinti ollut sittenkään erityisen merkityksellistä.

Oikeuskäsittely

Siitä, kun ensimmäinen olutpullo lensi Miamissa lattialle showesityksen alettua siihen, kun rangaistukset sotaoikeudessa luettiin, meni vain kolme viikkoa. Tämä on ennätyksellistä esitutkintaa, olihan epäiltyjä aluksi toistasataa. Kaikki asiakirjat käännettiin englanniksi.

Kansainväliset oikeuskysymykset saatiin ratkaistua, koska saimme kapakanomistajien ja muutaman rikkoutuneen soittimen omistajan asianajakseen palkkaaman yhteisen tähtiasianajajan Clerideksen kanssa korvaukset sovittua. Sitä edelsi komentajan, eversti Veikko Rusasen todistajalausuma hänelle tehdystä tarjouksesta sen johdosta, että Rusanen poistaisi ”out of bounds”-kiellon.

Hovioikeuden päätös

Kaikki syylliseksi todetut tuomittiin sakkorangaistuksiin. Vankeusrangaistukset kumottiin. Ennen päätöstä hovioikeuden jaosto teki tarkastusmatkan paikan päällä Nikosiassa. Katselmuksen tuloksena todettiin, ettei Lehtimajan majesteettirikokseksi nimittämä esimiehen eli luutnantti Kari Kakkosen melun ja metelin keskellä pitämä rauhoituspuhe ollut sellainen esimiehen virkatoimessa antama käsky, jonka sotilaat olisivat tahallisesti rikkoneet.
Katselmuksessa mukana ollut hovioikeuden viskaali Jukka Pasanen, jonka tunsin auskultanttiajoista Kymin tuomiokunnassa, kertoi 22.11 2013, että kyseessä ei ollut mikään suuri asia, vaan lähinnä vahingonteko. Asia sai kuitenkin korostettua huomiota ja kansainvälistäkin julkisuutta. Sotaoikeus hoiti jutun nopeasti ja tehokkaasti pois päiväjärjestyksestä. Ajan kuluttua hovioikeudella oli mahdollisuus kohtuulistaa rangaistuksia. Lieventävänä asianhaarana otettiin huomioon saarella tuolloin vallinneet olosuhteet.

UNFICYP:n komentajan, kenraali Martolan asemasta

Kysyin 3.9.2012 armeijakaveriltani, kenraali Martolan adjutantilta, kapteeni Pekka Sarvannolta, miten kenraali suhtautui alaistensa suomalaisten järjestämään remonttiin. Hänen mukaansa ”Martola oli tapauksesta tiedon saatuaan tietenkin pahoillaan ja ehkä hieman huolestunutkin tapahtuman mahdollisesi julkisuuteen tulevasta negatiivisesta kuvasta YK-joukkojen maineen suhteen. Sen jälkeen kun oli todettu, ettei mitään suurempaa katastrofia ollut tapahtunut, alkoi kenraali suhtautua mellakkaan neutraalisti”.

Kirjoittamaton sääntö oli ollut ennen Martolan valintaa, ettei UNFICYP:n komentajana voinut toimia sotilas, jonka alaisina oli hänen kotimaansa sotilaita. Syynä oli, että monikansallisissa joukoissa saattoi helposti syntyä erimielisyyksiä, jotka vain täysin ulkopuolinen komentaja voi selvittää. Tämän vuoksi Martolan edeltäjät olivat molemmat olleet Intiasta. Asia ilmenee Jarkko Kempin kirjasta Jalkaväenkenraali A.E. Martola. Komentajan asema oli tästä syystä ainakin alussa hankala. Edellä mainittu Pekka Sarvannon vastauksen diplomaattisuus selittynee tällä.

Sarvanto kertoi myös, että ”Sotaoikeuden päätöksen kovuutta arvosteltiin yleisesti esikunnan henkilöstön taholta. Yleisesti tiedettiin suomalaiset rehdeiksi ja privaatisti puhuttiin siitä, että pojat olivat moraalisesti oikeassa ojennettuaan kapakoiden huijareita. Hyvänä esimerkkinä se, että korvauksiin antoivat rahaa komentajasta ja esikuntapäälliköstä lähtien esikunnan sotilashenkilöt sekä myös siviilityöntekijät sekä poliittisen puolen YK virkamiehet.

Loppu hyvin kaikki hyvin

Tämä vanha suomalainen sananlasku pätee hyvin trappeliin. Mellakka oli vakava loukkaus isäntämaan kreikkalaiselle hallitukselle. Kuvaava on Siljamäen kertomus takaraivonsa auki saaneen sotilaan kuljettamisesta kreikkalaisella taksilla läpi Turkin vyöhykkeen suomalaiseen sairaalaan, jossa kesken yöuniensa herätetty päällikkölääkäri David von Flittner joutui äkäisenä paikkailemaan haavoittunutta sotilasta. Koko muu hoitohenkilökunta oli näet kaupungilla mellakoimassa.

Mellakka onnistuttiin julkisuudessa markkinoimaan rehtien suomalaisten iskuna petollisia kapakoita vastaan. Näinhän asia olikin. ”Remontti ” hoidettiin siten myös muiden YK joukkojen puolesta. Esimerkiksi kanadalaisen osallistuminen mellakkaan oli estetty sotilaspoliisin toimesta. Tämä yhteistunne korostui kaikessa.

Suomalaiset olivat hoitaneet muiden puolesta kapakka- asiat kuntoon. Paha sai palkkansa. Kenraali Martolakin saattoi heittää huolensa suomalaisten maanmiestensä rähinöinnistä. Muistan, kun eversti Veikko Rusanen, mennessään jalkavavaivaisena selvittämään alaistensa rähinöintiä, totesi minulle, että jos hänellä on ollut toiveita ylentämisestä. ei niitä enää ole. Huoli oli turha. Kaksi kertaa sodassa haavoittunut, kielitaitoinen everstiluutnantti (Suomessa) ylennettiin everstiksi 1971.

Kapteenin vakanssilla Kyproksella toiminut yliluutnantti Osmo Härkönen ylennettiin kapteeniksi jo vuonna 1969. Ikirakuuna, majuri Osmo Härkönen kuoli vuonna 2011. Hänen palvelustoverinsa kirjoittivat paikallislehteen muistokirjoituksen, josta lainaan seuraavan kohdan.

”Osku oli jo evp. päättäessään Kyprokseen liittyvän radiohaastattelun tokaisuun: Kapakkatappelu oli pikkujuttu talvisotaan verrattuna ”.

 

Teksti: Raimo Nevasuo

Rauhanturvaaja

Arkisto

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa