Rauhanturvaaja

Arkisto

Ismo Väisänen ja Veera Rantanen

Veera Rantanen ja Ismo Väisänen paikallisen ravintolan terassilla.

Yksi Rauhanturvaaja-lehden Libanoniin lokakuussa suuntautuneen lukijamatkan kohokohdista oli mahdollisuus tavata suomalaisia rauhanturvaajia näiden toiminta-alueella maan epävakaassa eteläosassa. Suurimman vaikutuksen ainakin tämän jutun kirjoittajaan teki lahtelainen kersantti Veera Rantanen, joka on jo kotiutunut reilut neljä kuukautta kestäneeltä FCR-pestiltään.

Tässä vaiheessa haluatte varmasti tietää, mikä sen vaikutuksen teki. Kysymys ei ollut sen ihmeellisemmästä asiasta kuin rehellisyydestä. Esikunnassa toimistoaliupseerina työskennellyt Rantanen onnistui nimittäin tiivistämään kaiken oleelliseen yhteen lauseeseen.

- Mahdollisuus päästä Libanoniin merkitsee minulle yhden haaveen toteutumista. Se haave syntyi itse asiassa jo Karjalan prikaatissa, missä suoritin vapaaehtoisen varusmiespalveluksen sotilaspoliisina kuluvan vuosikymmenen alussa, Rantanen kertoi.

- Kuukaudet täällä ovat menneet todella nopeasti. Tekemistä on riittänyt niin leirin sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Pari päivää sitten olimme tekemässä paikallisille lapsille kasvomaalauksia miinaonnettomuudessa vuonna 1985 menehtyneen suomalaisen rauhanturvaajan Tom Källmanin nimeä kantavassa koulussa, selvitti Rantanen.

- Edellinen suomalaisporukka oli tehnyt hyvää pohjatyötä ja meitä varten oli kaikki valmiina heti alusta lähtien. Viihtymistä on edesauttanut myös saumaton yhteishenki. Siitäkin on ollut varmasti apua, että puhun ranskaa, mutta ei muillakaan ole ollut mitään vaikeuksia tulla toimeen ranskalaisten kanssa, hän jatkoi.

Kotimaahan palattuaan Veera Rantanen paljasti aloittavansa kauppatieteen aineopinnot Jyväskylän yliopistossa.

Tilanne on rauhallinen

Veera Rantasen ohella Rauhanturvaaja-lehden lukijamatkalaisia ennätti tapaamaan myös suomalaisen FCR-joukon vääpeli, kapteeniluutnantti Ismo Väisänen, jonka työpaikka Suomessa on Rannikkoprikaati.

- Hyvin on mennyt, vaikka suurin osa porukasta onkin nuorempia kuin omat lapseni. Keski-ikä on 23 ja nuorin porukasta on juuri 20 vuotta täyttänyt, 51-vuotias Väisänen aloitti.

- Tuoretta on myös käytössä oleva kalusto. Siinä on melkoinen kontrasti, että meidän ajoneuvomme edustavat uusinta vuosikertaa koko alueella, kun taas samassa leirissä toimivien ranskalaisten ajoneuvot taitavat olla koko operaation vanhimpia, hän vertasi.

Tilannetta Libanonissa Ismo Väisänen kuvasi rauhalliseksi, jopa hyvin rauhalliseksi.

- Tilanne on kuitenkin vain näennäisen rauhallinen, pinnan alla kytee koko ajan. Eikä se todellakaan helpota asiaa, että Libanonissa on nyt jo lähes kaksi miljoonaa pakolaista Syyriasta. Kun siihen lisää vielä 500 000 palestiinalaista, on tilanne pienelle, vain reilun neljän miljoonan asukkaan valtiolle kestämätön. Libanonin armeija pyrkii turvaamaan pakolaisten olemisen maassa, mutta tehtävä ei ole todellakaan helppo, briiffasi Väisänen.

Rauhallisuuteen on vaikuttanut luonnollisesti myös se, että poliittiseksi puolueeksi kehittyneen Hizbollah-järjestön painopiste on toistaiseksi Syyrian puolella. Ismo Väisäsen tietojen mukaan jo ainakin 2 500 Hizbollahin jäsentä olisi kuollut naapurimaan sisällissodassa.

Hyvän tilannekuvan suomalaisille vieraille tarjosivat myös Irlantilais-suomalaisen pataljoonan tiedottaja ja pappi eli Jari Tenhunen ja Timo Waris. Molemmat harmittelivat sitä, että rauhanturvaajien mahdollisuus liikkua alueella ei ole nykyisin enää likikään samanlainen, mitä se oli joskus aikaisemmin.

- Yhteiselo paikallisten kanssa on ollut ongelmatonta. Ainoat pienet kitkat ovat liittyneet valokuvaukseen, Tenhunen paljasti.

Pataljoonan suomalaisten keski-ikä on huomattavasti korkeampi kuin FCR-joukossa palvelevien maanmiesten vastaava eli 32 vuotta.

 

Tekstit ja kuva: Asko Tanhuanpää

 

 

Rauhanturvaaja

Arkisto

Julkaisija:

small logoSuomen Rauhanturvaajaliitto ry

 rauhanturvaajaliitto.fi

Seuraa Rauhanturvaajaliittoa sosiaalisessa mediassa