Rauhanturvaaja 5/19

Suomen Rauhanturvaajaliitto ry:n jäsenlehti

YLIÖ

Puhumme Puolustusvoimissa siitä, että kriisinhallintapalvelus on eräänlainen projekti, jonka voi jakaa vaiheidensa mukaisesti eri osiin. Kriisinhallintapalvelus on kaikkine vaiheineen (koulutuksesta varsinaiseen kriisinhallintapalvelukseen ja kotiutumiseen) matka, jossa myös rauhanturvaajan läheiset ovat matkakumppaneita.

Rauhanturvaajan läheisiksi voidaan mieltää samaan talouteen kuuluvat henkilöt, mutta myös läheiset sukulaiset ja ystävät. On tärkeä ymmärtää, että läheiset ovat myös missiossa, vaikka rauhanturvaaja on se, joka lähtee kotoaan ulkomaan työkomennukselle. Kriisinhallintapalveluksen myötä syntyy tilapäisesti kahden rinnakkaisarjen tila, jossa jaetaan jokapäiväistä elämää toisinaan tiiviinkin yhteydenpidon keinoin, mutta samanaikaisesti eletään kahdessa hyvinkin erilaisessa todellisuudessa pitkän välimatkan päässä toisistaan. Molemmat arjet kokemuksineen ja tapahtumineen ovat yhtä tärkeitä ja merkityksellisiä.

Eräs rauhanturvaaja totesi oman kriisinhallintapalveluksensa jälkeen, että hänen palvelusaikansa todellinen sankari oli hänen vaimonsa, joka huolehti lapsista ja kodista sekä pyöritti kotimaassa arjen rutiineja hänen poissa ollessaan. Läheisiä ei siis sovi unohtaa, kun puhumme rauhanturvaajan kokonaisvaltaisesta psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista tai rauhanturvaajien tukemisesta kriisinhallintapalveluksen eri vaiheissa.

Huomioimalla läheiset ja tarjoamalla tukea sekä apua rauhanturvaajan tärkeille ihmisille, tuemme samalla myös rauhanturvaajaa. Rauhanturvaaja saa rauhassa keskittyä kriisinhallintapalveluksensa ja työtehtäviensä suorittamiseen, kun läheisille annetaan mahdollisimman paljon tietoa operaatioista, vakuutusturvasta, terveydenhuollosta, psykososiaalisen tuen palveluista sekä tarjotaan konkreettisia vinkkejä tai keinoja arjesta selviytymiseen. Läheiset voivat olla levollisin mielin tietäen, että heidän rauhanturvaajistaan huolehditaan mahdollisimman hyvin ja, että läheisillekin on tarjolla tukea tarpeen niin vaatiessa.

Tampereella muutaman kerran vuodessa järjestettävän Läheisten tiedotus -ja keskustelutilaisuuden tavoitteena on, että operaatiossa palvelevien rauhanturvaajien läheiset saavat päivän aikana ajankohtaista tietoa operaatioiden yleistilanteesta, psykososiaalisen tuen palveluista ja vertaistuesta. Osallistujat pääsevät tilaisuuden aikana keskustelemaan Puolustusvoimien henkilöstön, Suomen Rauhanturvaajaliiton vertaistukikoordinaattorin, kokemusasiantuntijoiden ja mikä tärkeintä; toisten samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa. Parhaimmassa tapauksessa läheiset verkostoituvat keskenään ja löytävät vertaisia jakamaan kriisinhallintapalveluksen aikaisen arjen kokemuksia.

Läheiset ovat jakaneet mietteitään tilaisuuden merkityksellisyydestä ja antaneet palautetta Puolustusvoimille seuraavasti:

”Päivä on erittäin tärkeä meille läheisille, täällä saamme tärkeää tietoa kriisinhallintaoperaatiossa toimimisesta ja erilaisista tukimuodoista kriisinhallintapalveluksen jälkeen.”

”Vertaiskeskustelussa oli mahdollisuus jakaa tuntojaan samassa tilanteessa olevien äitien kanssa, se oli tosi tärkeää.”

”On hyvä huomata miten hyvää huolta meidän rakkaista pidetään ja kuinka rauhanturvaajiemme tärkeää työtä arvostetaan.”

”Nyt tiedämme mistä apua ja tukea saa tarvittaessa."

”Mahtavaa tietää tätä kaikkea, myös tärkeä viesti omalle pojalle, että ollaan täällä.”

”Todella mukava ja lämminhenkinen tilaisuus, saimme paljon.”

”Lohdullista saada kuulla muiden samanlaisessa elämäntilanteessa olevien kokemuksia ja päästä keskustelemaan vertaisten kanssa.”

”Tuli sellainen olo, että on valmistauduttu hyvin siihen, jos jotakin sattuu. Jäi kuva, että homma on hanskassa.”

”Luennolla kuvattiin hyvin tuen kolme tasoa: 1) ennen, 2) palvelusaikana ja 3) jälkihoito. Annettiin yhteysväylät, jos sellaisia tilanteita tulee.”

”Tilaisuus on tärkeä meille kotijoukoille, suurkiitos!”

 

Dina Varjamo

Kriisinhallinta-asioiden sosiaalikuraattori
Puolustusvoimat/Porin prikaati

 

PÄÄKIRJOITUS

<strong>Asko Tanhuanpää Päätoimittaja</strong>

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja

Joku viisas on joskus kysynyt, miksi kutsutaan nelikymppistä miestä, jolla ei ole mitään ”krämppää”? Vastaus kuuluu, että vainajaksi.

Onneksi edelläseisova ei koske järjestölehtiä. Rauhanturvaaja on 40-vuotias ja uskallan väittää sen elävän monessa mielessä elämänsä kevättä. Lehti on valmis myös uudistumaan, mistä yksi esimerkki on siirtyminen digiaikaan eli näköispainoksen julkaiseminen. Sattuneista syistä oikeus sen lukemiseen säilyy edelleen vain liiton jäsenillä.

Lukuoikeuden rajaamisen takana on yksinkertaisesti raha. Kysymys on asiasta, jonka hiipuminen myös Rauhanturvaajassa tiedostetaan. Lehden talous on edelleen vähintäänkin hyvä, mutta autojen verovapauden poistumisesta alkanut maahantuojamainostajien kato ei voi olla näkymättä kukkarossa.

Rauhanturvaajan hyvän talouden takaa löytyy se tosiasia, että lehden toimituskulut ovat lehden kokoon nähden minimaaliset. Jos tekeminen annettaisiin esimerkiksi jollekin mainostoimistolle, nousisivat kulut moninkertaisesti.

Pienten kulujen salaisuus on hyvissä avustajista, jotka suostuvat tekemään lehteä niin sanotusti ”rakkaudesta lajiin”. Tässä yhteydessä lienee syytä muistuttaa, että käytännössä jokainen entinen ja nykyinen rauhanturvaaja on potentiaalinen avustaja. Esimerkiksi 30 vuoden takaisesta Namibian operaatiosta on vaikea saada tuoreita juttuja lehteen, jos Namibian veteraanit eivät niitä itse tee.

Rauhanturvaajan julkaisemista edesauttaa myös lehden hyvä maine. Minun kymmenvuotisen päätoimittajaurani aikana vain yksi ainoa ihminen on kieltäytynyt haastattelusta ja hänkin hyvistä syistä. Ne syyt olivat korkea ikä ja emeritusasema. Kieltäytyjä oli presidentti Mauno Koivisto.

Ikävä kyllä hyvä mainekaan ei saa valtiota eli tässä tapauksessa Postia joustamaan kustannuksissa. Kylmä totuus on, että postikulut muodostavat nyt jo huomattavasti suuremman osan lehden menoista kuin esimerkiksi sen painaminen. Itse asiassa painokulut ovat kymmenen vuoden aikana koko ajan vähentyneet.

Neljäkymppisen Rauhanturvaajan uusi kädenojennus lukijoille on ensi vuoden alussa käynnistyvä uusi ”Lukijan kuva” -palsta, joka ideoinnista kiitos kuuluu KFOR-veteraani Mikko Niemiselle. Hän ehdotti, että lehti alkaisi julkaista lukijoiden kotiarkistoistaan kaivamia kuvia, joihin liittyisi myös tarina. Niemisen mukaan vastaavia palstoja löytyy ainakin Mobilisti- ja Kopteri-lehdistä.

Lehteen tarkoitetut kuvat voi lähettää suoraan päätoimittajan osoitteeseen . Toimitus ottaa oikeuden valita, mitkä niistä julkaistaan. Jos kokoa on riittävästi ja toteutus hyvä, saattaa kuva löytää tiensä jopa lehden kanteen tai Rauhanturvaajakalenterin sivuille. Yksi asia kannattaa kuitenkin pitää mielessä – nimittäin hyvä maku.

 

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja

 

 

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Mauri Koskela Puheenjohtaja

Mauri Koskela
Puheenjohtaja

Puolustusministeriön johdolla on käynnistetty otsikon mukainen kriisinhallinnan veteraaniohjelman päivitys seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Erityisen hienoa on ollut huomata, että Suomen Rauhanturvaajaliitolla on merkittävä rooli päivityksiä käsiteltäessä ja mielipiteitä kuultaessa. Ymmärrettävästi kaikkia näkemyksiämme ei voida suoraan kirjata veteraaniohjelmaan, mutta kokoukset ovat olleet myös sellaisenaan hyvä foorumi tuotaessa näkemyksiämme muiden toimijoiden tietoisuuteen. Muita paikallaolijoita ovat olleet puolustushallinnon toimijat Puolustusministeriöstä, Pääesikunnasta, Maavoimien esikunnasta ja Porin prikaatista sekä puolustusvoimien henkilöstöjärjestöjen edustajat. Ulkoministeriökin on asettanut edustajansa tilaisuuksiin samoin kuin Vammautunet Kriisinhallintaveteraanit. Erityisen tärkeää on ollut saada Valtiokonttori mukaan kokouksiin. On syytä antaa tunnustus Puolustusministeriölle erittäin hyvähenkisistä ja rakentavista kokouksista.

Saadaksemme mahdollisimman hyvin kentän äänen kuuluviin myös veteraaniohjelmaa päivitettäessä toteutimme liiton valtuuskunnan kautta kyselyn jäsenyhdistyksillemme, jossa kysyimme näkemyksiä strategiamme päivittämiseksi. Valitettavan vähän saimme palautetta. Samaan päämäärään pyrin reserviläisjärjestöjen tuella toteutetulla kyselyllä heidän kriisinhallintakokemusta omaavalle jäsenistölleen. Vastauksia tuli allekirjoittaneelle muutamia kymmeniä. Sieltä nousi esiin yksi huoli ylitse muiden, joka koski reserviläisten korvauksia rotaatiokoulutuksen aikana. Tästä keskusteltiin myös puolustusvoimien henkilöstöjärjestöjen edustajien kanssa, jotka kaikki jakoivat saman huolen ja ovat omalta osaltaan yhdessä Rauhanturvaajaliiton kanssa viemässä asiaa voimakkaasti eteenpäin.

Muita pyrkimyksiämme ovat erillisen budjettilain saaminen koskemaan kriisinhallintatehtävissä palvelleiden vertaistukea, jolloin voisi olla edellytyksiä taata toiminnalle valtion budjettirahoitus. Tämän tavoitteen ei voida olettaa tapahtuvan välittömästi, mutta työtä kannattaa ja pitää asian eteen tehdä. Onhan vielä epäselvää, kuinka käy Veikkauksen monopoliaseman ja sitä kautta rahoituksen riittävyyden sosiaali- ja terveysministeriön hallinnoimille avustuksille, josta myös Rauhanturvaajaliitto avustuksensa saa (sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus, STEA). Lisäksi pyrimme laajentamaan palveluitamme tukihenkilötoimintaan, oikeudenhoitoon sekä työllistämispalveluihin, kehittämään yhteydenpitoa sekä operaatioissa oleviin että heidän läheisiinsä ja laajentamaan toiminnot maanlaajuiseksi. Kriisinhallintaveteraani-statusta tulee myös edelleen vahvistaa. Aivan kaikkia aloitteita en tähän kirjannut vaan niitä käsitellään vielä tulevissa kokouksissa. Toivotaan mahdollisimman monen aloitteen menevän läpi.

Päästessämme vaikuttamaan näin tärkeisiin linjauksiin asettaa se vaatimuksia myös niiden toimeenpanosta vastaaville henkilöille. Tämän lehden ilmestyessä uusi hallitus on liittokokouksessa valittu ja valmistautuu aloittamaan toimintansa vuoden 2020 alussa. Hallituksen kautta jäsenillämme on edelleen mahdollisuus vaikuttaa toiminnan suuntaan. Käyttäkää tätä mahdollisuutta hyväksenne, tehkää se hyvässä hengessä ja antakaa toiminnalle tukenne. Vain yhteistyöllä voidaan toimintaa kehittää positiiviseen suuntaan.

 

Yhteistyöterveisin,

Mauri Koskela
Puheenjohtaja

 

 

Jukka Savolaisen mukaan hybridivaikuttamista on ollut jossain muodossa läpi historian.Jukka Savolaisen mukaan hybridivaikuttamista on ollut jossain muodossa läpi historian.Helsingissä toimivan, 24 jäsenvaltion muodostaman hybridikeskuksen haavoittuvuudet- ja resilienssiverkoston johtaja, kommodori evp, viimeksi Länsi-Suomen merivartioston komentajana toiminut Afganistanin kriisinhallintaveteraani Jukka Savolainen vakuuttaa, että nykyisissä kriha-operaatioissa on hybridivaikuttamista moneen suuntaan. Vaikuttaminen kohdistuu niin operaatiossa mukana oleviin maihin kuin ne matkaan lähettäneisiin koalitioihinkin.

- On Suomen etu ja koko yhteisön etu, ettei negatiivista julkisuutta esiinny. Jos kantaväestöä halutaan ärsyttää koalitiota vastaan, nostetaan negatiivisia asioita tietoisesti esille, keksittyjäkin.

- Suomalaiset ovat siellä ennen kaikkea suomalaisina. Kaikki, mitä tehdään vaikuttaa suoraan Suomen maineeseen. Vahinko on jo tapahtunut, jos operaatiossa mukana olevien sotilaiden käyttäytymisestä leviää negatiivisia juttuja, painottaa Savolainen.

 

Demokraattinen länsi kohtaa uuden haasteen

Hybridiosaamiskeskuksen tai hybridikeskuksen, virallisesti Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen, haavoittuvuudet- ja resilienssiverkoston johtaja Jukka Savolainen tiivistää, että hybridivaikuttamista on ollut aina. Hänen mukaansa kaikki toimijat ovat kautta historian pyrkineet vaikuttamaan toisiinsa kaikin mahdollisin keinoin. Hybridivaikuttamista omimmillaan on vaaleihin vaikuttaminen, sillä pyritään sumentamaan yleiskuvaa.

- Juuri tässä maailmanajassa demokraattiset länsimaat kohtaavat uudenlaisen haasteen. Länsi on saanut vahvoja kilpailijoita, jotka eivät halua toteuttaa vapaaseen kilpailuun perustuvaa yhteiskunnallista ja kaupallista mallia. Se halutaan haastaa ja samalla tavoitellaan taloudellista ja poliittista hyötyä isossa mittakaavassa ja pitkällä aikavälillä, selvittää Savolainen.

- Meidän tehtävämme on pitää kiinni läntisen yhteiskunnan globaalista rakenteesta. Sen neljä kulmakiveä ovat demokratiaan perustuva järjestelmä ja lainsäädäntö, jota noudatetaan eli oikeusvaltio, vapaiden markkinoiden ylläpitäminen ja ihmisoikeudet eli yksilön oikeudet, hän linjaa.

- Tällä konseptilla on saavutettu ihmiskunnan historian paras hyvinvointi tähän mennessä. On tuotettu suurin luovuus, mitä ihmisestä saa irti, Savolainen linjaa.

Jukka Savolainen sanoo, että Hybridiosaamiskeskuksen tehtävä on edistää jäsenvaltioiden sekä EU:n ja Naton kykyä vastata hybridiuhkiin. Keskus pyrkii parantamaan yhteiskunnan valmiuksia uhkien torjunnassa.

- Keskus on Suomessa pitkälti siitä syystä, että meidän katsotaan olevan hyvin valmistautuneita myös ulkopuolisiin uhkiin. Meillä on perinteisesti vallinnut myös kokonaisturvallisuus- ja myös huoltovarmuusajattelu. Toisaalta Suomi on sijaintinsa takia myös erityisen haavoittuva kriiseille, koska olemme meriyhteyden päässä kaikista pääasiallisista kauppakumppaneistamme.

- Keskus perustettiin kansainvälisellä järjestelyllä. Sen toimiminen juuri Suomessa perustuu täällä varta vasten säädettyyn lakiin.

Savolaisen mukaan Suomen kokonaisturvallisuusmallia voi hyödyntää myös kriisien ratkaisemisessa ja nimenomaan kokonaisvataisen kriisinhallinnan kautta.

- Aina, kun lähdetään rakentamaan yhteiskuntaa, joka on vinksahtanut sijoiltaan, on pyrittävä selvittämään asia niin, että kokonaisturvallisuus on tie eteenpäin.

- On oltava pragmaattinen. Kriisialueille ei pohjoismaita ihan hetkessä väännetä. Kansainvälisen yhteisön on ehdottomasti tunnustettava myös paikallisen kulttuurin reunaehdot.

Jäsenmaita Hybridiosaamiskeskuksella on tällä hetkellä 24. Jäsenmaiksi voivat päästä vain EU:n ja Naton jäsenet.

Savolaisen mukaan ulkopuoliseen hybridivaikuttamiseen voi varautua tiedostamalla, että uhkia on ylipäätään olemassa.

- Hybridivaikuttamisessa joku tulee tahallaan tekemään odottamattomia asioita. Siihen on varauduttava yhdessä ja riski täytyy ymmärtää. Koko hallinnon on toimittava yhdessä samoin kuin eri yhteiskunnallisten toimijoiden. Kenttää pitää arvioida koko ajan uudelleen. Omiin reviireihin ei ole varaa jäädä kiinni.

- Hyvin tärkeää on myös yksityisen sektorin osallistuminen. On yhteinen etu, että uhka tehdään tarpeeksi näkyväksi, painottaa Savolainen.

Savolainen sanoo suoraan, että hänen omassa roolissaan pitää ottaa myös Suomen etu huomioon. Sen takia toiminta on avointa kaikille suomalaisille toimijoille eli niin viranomaisille kuin yksityiselle sektorillekin.

- Suomalaisten täytyy haluta ylläpitää demokraattisen oikeusvaltion periaatteita voittavana mallina. Tärkeää on myös elää hyvässä yhteistoiminnassa naapurin kanssa niin, että silläkään ei mene asiat sellaisiksi, että mekin olisimme kohta romahduksen partaalla.

- Politiikalla voi vaikuttaa niin, että yhteiskunnalla on mahdollisuus rakentua. Tämä estää romahtamisen, tietää Savolainen.

Entä, miten tavalliset kansalaiset voisivat kehittää omia medianlukutaitojaan välttääkseen tai ainakin vähentääkseen mahdollisen hybridivaikuttamisen seurauksia?

- Palaan neljään perusteeseen eli demokratiaan, oikeusvaltioon, sananvapauteen ja ihmisoikeuksiin. Jokaisen, joka haluaa toimia niiden puitteissa, pitäisi ymmärtää, että pitää saada sanoa ja kirjoittaa. Yleisesti ottaen kommunikoinnin rajoittaminen on myös yritys rajoittaa ajattelua.

- Jokaisella ihmisellä on oikeus ilmaista itseään, kunhan ei mennä lakien yläpuolelle, Savolainen muistuttaa.

Jukka Savolainen sanoo kokevansa, että nykynuorten netin sekä sosiaalisen median käytön lisääntyminen ja toisaalta painetun median käytön vähentyminen lisää yhteiskunnan riskiä hybridivaikuttamiselle.

- On vaara, että syntyy eri väestöryhmien osatodellisuuksia, joita muut eivät näe. Siellä voidaan olla tarkoitushakuisesti vaikuttamassa erilaisiin ryhmiin.

- Kysymys on kehityksestä, jota ei voi peruuttaa. Olen oppinut omilta myöhäisteineiltäni, että he elävät ihan eri maailmassa kuin minun ikäiseni elävät. Helposti muodostuu uusia käsitteitä, joita on vaikea seurata. Nuoret ovat kuitenkin älyllisesti kriittisiä, eivät he osta kaikkea, mitä verkosta tulee. Eivät ainakaan suomalaiset nuoret.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää



Niinisalossa järjestettiin Fincentin 50-vuotisen toiminnan kunniaksi kaikkien aikojen kansainvälisin UNMEM-kurssi, mukana osanottajia 23:sta maasta.

Etiopialainen kapteeni Dimka Gebremaryam (oik.) poseeraa belgialaisen ja hollantilaisen kurssitoverinsa kanssa. Useammassa operaatiossa mukana olleiden eurooppalaisten työtehtävät ovat sellaisia, että kumpikaan ei halunnut nimeään julkisuuteen.Etiopialainen kapteeni Dimka Gebremaryam (oik.) poseeraa belgialaisen ja hollantilaisen kurssitoverinsa kanssa. Useammassa operaatiossa mukana olleiden eurooppalaisten työtehtävät ovat sellaisia, että kumpikaan ei halunnut nimeään julkisuuteen.

50 vuotta, 119 kansainvälistä kurssia, 95 maata, 5 124 oppilasta, 175 naista, siinä suhdelukuja Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen UNMEM-kursseilta. Viimeisin niistä järjestettiin syyskuun alussa 39 osanottajan voimin, naisia vahvuudesta oli 21. Kurssilaiset edustivat kaikkiaan 23 kansalaisuutta, mikä on uusi ennätys yhdelle kurssille.

Naisten osuus osanottajista on noussut viime aikoina selvästi. Suhteen kääntyminen naisten hyväksi on Suomen ja Fincentin vastaus YK:lle, jonka tavoitteena on, että joka kolmas sotilastarkkailija olisi jatkossa nainen.

Kansainvälisiä naisosanottajia kurssilla edusti muun muassa etiopialainen eversti Dimka Gebremaryam, jolle UNMEM antoi paljon.

- Olen saanut erittäin hyvää oppia tulevia operaatioita ajatellen. Nyt tiedä paremmin, miten kentällä tulee toimia. Sotilastarkkailijan pitää varautua moniin erilaisiin asioihin, Gebremaryam tiivisti.

Eversti Gebremaryam kertoi osallistuneensa yhden kerran rt-operaatioon. Paikka oli Norsunluurannikko, missä hän palveli kymmenisen vuotta sitten puolen vuoden ajan.

- UNMEM-kurssi antaa mahdollisuuden myös tutustua erilaisista kulttuureista tuleviin sotilaisiin. Meillä kaikilla on erilainen koulutus ja erilaiset tavat toimia, mutta muilta voi aina oppia uusia asioita. Kentällä on pakko toimia kansainvälisessä ympäristössä siihen Fincentin kolmen viikon kouluotus antaa hyvät valmiudet, etiopialaisvieras kiitteli.

Dimka Gebremaryam sai Niinisalossa – tai kontekstia ajatellen paremminkin Kankapankassa – mahdollisuuden tutustua myös suomalaiseen saunaan.

- Odotan innolla pääsyä saunaan ja myös järveen, vaikka oma uimataitoni onkin aika heikko, hän tunnusti.

Haastatteluhetkellä Gebremaryam kurssiveljineen ja -sisarineen ei vielä tiennyt, että edessä on myös rasti, missä tulevat tarkkailijat joutuvat yllätetyiksi ja kaiken lisäksi vielä riisuutumaan alusvaatteisilleen.

- Rasti saattaa tuottaa kulttuurillisia ongelmia, mutta jokaisen on silti käytävä se läpi. Kaikki eivät ymmärrä, että tilanne viedään loppuun asti, eikä sitä lopeteta kesken, mutta ei lopetettaisi oikeassa tilanteessakaan, kurssinjohtaja toiminut majuri Harri Huttunen Fincentistä perusteli.

- Tukikohdatkin ovat niin lähellä todellista kuin vain suinkin mahdollista. Sekin voi olla monelle oppilaalle yllätys, että niissä myös asutaan, eikä mennä yöksi lähimpään hotelliin, jatkoi Huttunen.

Jo perinteiseksi tulleeseen tapaan samaan aikaan UNMEM-kurssin kanssa Niinisalossa järjestettiin myös siviilikriisinhallintakeskus CMC:n oman kurssin kenttäosuus. Osittain sen oppilaat toimivat yhdessä kansainvälisten sotilaiden kanssa.

- Yhteiset kurssit Fincentin kanssa alkoivat 2013 ja ne ovat toimineet oikein hyvin. Meillä osanottajista 40 prosenttia on naisia, mutta tavoite on nostaa prosentti viiteenkymmeneen jo lähivuosina, kurssinjohtaja Kuisma Kinnunen selvitti.

CMC:n kurssilla oli kaikkiaan 22 osanottajaa, jotka oli valittu yli 200 hakijan joukosta.

- Kurssilla kaikille osanottajille tehdään ajotesti nelivetoautolla, fyysinen testi sekä tietysti vielä englanninkielen testi. Lisäksi tutkitaan stressinsietokykyä ja motivaatiota, kertoi Kinnunen.

 

Tosipaikassa ei voi enää tehdä virheitä

Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen johtajana vuodenvaihteessa aloittanut everstiluutnantti Harri Uusitalo sanoo kahden operaation (Afganistan 2008 ja Libanon 2017) tuomalla kokemuksella, että luottamuksen rakentaminen eri kulttuurien välille on yksi UNMEM-kurssin tärkeimmistä tavoitteista. Yhteistoiminta kentällä ei yksinkertaisesti voi toimia, jos ei luottamus vierustoveriin ole kunnossa.

- UNMEM-kurssi on hyvä paikka opetella asioita. Harjoituksissa voi vielä tehdä virheitä, mutta ei enää tosipaikassa, Uusitalo tiivisti.

- Kurssin ohjelmassa on varmasti aina jotain kehitettävää, mutta kaiken uudistuksen pitää perustua siihen, että siitä saadaan myös jotain hyötyä. Pyörää ei pidä keksiä uudelleen, mutta sitä voi kehittää, hän muistutti.

Everstiluutnantti Uusitalo kertoi uskovansa, että tulevaisuudessa uutta tulee olemaan muun muassa digimaailman hyödyntäminen esimerkiksi virtuaalilaseja käyttämällä.

- Tärkeintä on se, että kaikilla osanottajilla on mahdollisimman hyvät valmiudet siirtyä kovaan tehtävään.

Fincentin johtaja kertoo suomalaisten järjestämän koulutuksen saaneen kautta linjan hyvää palautetta. Tämä ei olisi hänen mukaansa mahdollista ilman osaavaa henkilökuntaa ja koulutuspoolissa mukana olevia sitoutuneita ammattilaisia.

- Myös ulkomailta tulevilla kouluttajakollegoilla on hyvä kokemus ja mikä tärkeintä myös oikea asenne, Uusitalo kiittelee.

 

Tekstit ja kuva: Asko Tanhuanpää

 

kriha

rt5 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Euroopan rauhanturvaajilla on yhtenäinen suorituskyky
  • Veteraanitapaaminen Ruotsin Karlskronassa
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 6/2019 ilmestyy 31.12 
( Aineisto viimeistään 27.11 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

Rauhanturvaaja 40 vuotta