Rauhanturvaaja 6/19

Suomen Rauhanturvaajaliitto ry:n jäsenlehti

YLIÖ

Olin lokakuussa viikon Suomen Punaisen Ristin tarkastusmatkalla Syyriassa ja Libanonissa. Turkin asevoima tunki samaan aikaan Syyriaan. Näin pakolaisleirit ja SPR:n työntekijöiden ponnistelut mykistävän tuhon keskellä. UNIFIL- ja UNDOF-toimialueet tulivat minulle tutuiksi ulkoministeriön vuosina. Tunnen Lähi-idän vaikeaan asetelmaan kytkeytyvät maat. Vaan kertaakaan en ole nähnyt vyyhteä yhtä sekaisena kuin nyt. Kahdeksan vuotta kestänyt Syyrian sota on tuonut aluekriisiin ulottuvuuksia, jotka eivät helpota tietä rauhaan.

Kansainvälisessä politiikassa eletään vaarallista voimapolitiikan aikaa. Kun oikeusperiaatteelle rakentuva sopimusjärjestelmä murenee, kasvaa yhteenoton riski. Meno on huolestuttavaa eikä kyseessä ole pian ohimenevä vaihe. Syyriassa sisällissotana alkanut väkivalta kansainvälistyi. Alueelliset ja kaukaisemmat toimijat tulivat peliin sekavissa liittoasetelmissa. Taistelukentän kuva muuttui. Rintamasodan sijaan iskut ovat summittaisia ja niitä kohdistetaan siviilikohteisiin. Ihmisillä ei ole kattoa pään päälle, ei vettä eikä sähköä. Hygienia on retuperällä. Miljoonat ihmiset ovat pakosalla. Humanitaarista oikeutta ja Geneven sopimuksia rikotaan häikäilemättä. Sairaalat ja ambulanssit maalitetaan, apu ehdollistetaan ja avuntuojia surmataan. Siviilit kuolevat, eivät sotilaat.

Pertti Torstila syyrialaisella pakolaisleirillä lokakuussa 2019.Pertti Torstila syyrialaisella pakolaisleirillä lokakuussa 2019.

Syyrian konflikti peilaa kriisiytyneen maailman kuvaa. Sota on tuonut kipeästi esiin kansainvälisen yhteisön vaikuttamisen rajat. Syyria on järkyttävä esimerkki suojeluvastuun epäonnistumisesta. YK ei ole kyennyt puuttumaan tapahtumiin. Kutsutaanko rauhanturvaajat lopulta jälleenrakennusta turvaamaan? Yksituumaisuutta ei vielä ole, mutta tuo päivä tulee sillä konfliktiin ei ole sotilaallista ratkaisua.

Punainen Risti on ollut minulle viimeiset kuusi vuotta tärkeä tarkkailupaikka. Maailman suurin avustusjärjestö tunnetaan puolueettomana ja pelottomana inhimillisyyden puolustajana. Punainen Risti on kaikkialla. Se on instituutio, jota ilman maailma olisi paljon pahempi paikka elää. Kun poliittinen päättäjä ei kykene palauttamaan rauhaa, kutsutaan hävityksen jälkiä korjaamaan humanitaarinen auttaja. Apuun kutsutaan aina Punainen Risti. Avustusjärjestöt eivät kuitenkaan ole poliittisia rauhantekijöitä. Punainen Risti ei alistu kiistapuolten potkupalloksi. Kun humanitaarista apua hyödynnetään itsekkäästi, vaarantuu luottamus avuntuojaa kohtaan. Mitä enemmän apu politisoituu sitä huonommin se toimii. On pidettävä tiukasti kiinni siitä, että inhimillisen avun järjestelmä säilyy itsenäisenä ja puolueettomana.

Konfliktien monimuotoisuus asettaa kriisinhallinnalle uusia vaatimuksia. Ei riitä, että kansainvälinen apu kattaa vain kriisin akuutin vaiheen. Sodan runtelema yhteiskunta on vakautettava kokonaisuudessaan. Kokemukseni vuosikymmenten myötä kentällä rauhanturvaajana, diplomaattina ja Punaisessa Ristissä vahvistavat käsitystä rauhan palauttamisen kokonaisvaltaisuudesta. Kriisinhallinnan opit ja osaajat tulee koota paremmin yhteen. Sotilaallinen väliintulo, siviilihankkeet, humanitaarinen ja kehitysapu muodostavat kokonaisuuden, jota ei voi jakaa keinotekoisesti osiin. Paremman koordinaation ja tiedonvaihdon tarve on tiedostettu kauan, mutta hyvään lopputulokseen ei ole päästy. Perinteisiä roolimalleja ja työnjakoa on tarkasteltava ennakkoluulottomasti ja uudet ajatukset pantava täytäntöön kentällä.

Norja - rauhandiplomatian osaaja - on kohonnut maailman maineeseen siksi, että se on oivaltanut viranomaisten ja järjestöjen yhteistyön. Norjassa kaikki kansalliset tekijät - sotilaat, diplomaatit, tutkijat ja humanitaarisen avun tuojat puhaltavat yhteen hiileen. Rauhanvälitys on myös Suomen ulkopolitiikan suuri mahdollisuus joten naapurista tulee ottaa oppia.

Maailman kriisit eivät ole suomalaisten syy. Miksi meidän pitää kantaa vastuuta Lähi-idän tai Afrikan tapahtumista kun omassa maassakin riittää tuskaa? Globalisaatio, keskinäisriippuvuus on kasvanut mittoihin, joissa tapahtumat kaukana rajoiltamme tuntuvat myös meillä. Pakolaiset eivät jää Syyrian rajoille. Osallistuminen kriisinhallintaan maailmalla palvelee Suomen turvallisuutta. Oikein kohdistettuna pienenkin maan panos maailmalla vaikuttaa ja vahvistaa omaa hyvinvointiamme.

Toivon maailmaa nähneiden suomalaisten rauhanturvaajien jakavan ympäristöönsä tietoa kansainvälisen vastuunkannon merkityksestä hetkittäin kovin sisäänpäin kääntyneessä kotimaisessa keskustelussa.

 

Pertti Torstila

UNFICYP 6-7 1967, yliluutnantti
Ulkoministeriö 1970-2014, valtiosihteeri
Suomen Punainen Risti 2014-2020, puheenjohtaja

 

 

 
PÄÄKIRJOITUS

<strong>Asko Tanhuanpää Päätoimittaja</strong>

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja

Kiitos Risto Hämäläinen. Kiitos siitä, että rohkenit esiintyä Ylen Tuhkimotarinoita -sarjassa omalla nimelläsi ja omilla kasvoillasi. Ilman tämäntyyppisiä aitoja ulostuloja ihan liian moni suomalainen kuvittelisi hamaan loppuun asti, että rauhanturvaajat ovat vain etelän auringossa ruskettuneita sotahulluja nuoria miehiä, jotka kehtaavat vielä herättää kylillä kateutta kiertämällä raittia uusilla verovapailla Mersuillaan.

Kiitos Hämis siitä, että rohkenit tuoda oman tarinasi julkisuuteen. Se avasi takuuvarmasti taas uusia silmiä sille, että maailmanrauhan vieminen paikkaan, missä ihmisillä on oikea ja aito hätä ei ole välttämättä aina vaaratonta. Toivottavasti esimerkiksi sisäministeri Maria Ohisalo katsoi jakson, missä olit mukana. Toivottavasti, sillä hänenkin kaltaistensa olisi oikeasti hyvä nähdä, mihin uskonnonkiihko yhdistettynä huumaavien aineiden tuottamaan kuolemattomuuden tunteeseen voi pahimmillaan johtaa.

Risto ”Hämis” Hämäläisen televisioesiintyminen oli suoraa jatkoa sille tielle, minkä herrat Jouni Vainionpää, Mika Vuolle, Pekka Jylhä ja Timo Heikkinen ovat aiemmin viitoittaneet. Jonkun on yksinkertaisesti vain annettava rumallekin todellisuudelle kasvot, jotta joku toinen oppisi ymmärtämään. Helppoa se ymmärtäminen ei kaikille kuitenkaan ole, onhan meillä keskuudessamme yhä edelleen sellaisiakin kansalaisia, joiden mielestä nykyiset veteraanit lähtivät sotaan vapaaehtoisesti ja ovat siis itse syyllisiä niin fyysisiin kuin henkisiin vammoihinsa.

Toivoa sopii, että Risto Hämäläisen ulostulo saisi muutkin vastaavista takaumista kärsivät rauhanturvaveteraanit tulemaan kaapeistaan ulos. Nyt sitä uskaltaa julkisesti jo toivoakin, sillä yhteiskunnan suhtautuminen syystä tai toisesta vammautuneisiin rauhanturvaajiin on muuttunut lyhyessä ajassa radikaalisti ja mikä tärkeintä parempaan suuntaan.

  

Nyt kädessänne olevassa vuoden 2019 viimeisessä Rauhanturvaaja-lehdessä on laajempi kokonaisuus Namibiasta, jonka itsenäisyystietä viitoittanutta UNTAG-operaatiota pidetään syystäkin yhtenä YK:n rauhanturvatien onnistuneimmista.

Nykypäivää taas peilaa asiantunteva, Rauhanturvaajaliiton ja puolustusvoimien yhteistoimintasopimuksen puitteissa laadittu artikkeli Afganistanista, missä kansainvälisen yhteisön työ on vielä pahasti kesken. Kyseiseen sopimukseen liittyen lehti jaetaan taas kaikille niille, joiden valmiussitoumus on kunnossa. Kaikki parhaillaan palveluksessa olevat suomalaiset rauhanturvaajat saivat puolestaan joulupaketissa uuden Rauhanturvaaja-kalenterin.

 

Entistäkin parempaa tulevaa vuotta itse kullekin sielulle! 

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja

 

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Mauri Koskela Puheenjohtaja

Mauri Koskela
Puheenjohtaja

Kirjoitan tätä pääkirjoitusta upean talvikelin keskeltä Pohjanmaalla, jossa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta valaisten kauniin lumisen maiseman. Edellispäivänä ajoin tänne sateisesta ja lumettomasta Porin prikaatista Säkylästä, jossa pidimme yhteistyöpalaverin koskien kriisinhallinnan koulutusyhteistyötä.

Koulutusyhteistyön yksi perimmäisiä tarkoituksia on tukea kriisinhallintapalveluksessa olevia ja heidän läheisiään selviämään mahdollisimman hyvin palvelusajasta ja tukemaan kotiutuvia palveluksen jälkeen. Samalla perehdytämme kriisinhallinnasta kiinnostuneita toimintaan ja olosuhteisiin operaatioalueilla. Siinä on oiva mahdollisuus kiinnostuneille jäsenille päästä tukemaan kollegoita, kehittämään itseään ja parantamaan mahdollisuuksiaan päästä uudelleen operaatioihin, jos heillä sellaiseen on vielä mahdollisuus. Siitä tarkemmin lisää seuraavassa lehdessä.

Ajaessani läpi Suomen, muuttuvien olosuhteiden keskellä, en voinut välttyä ajattelemasta eroavaisuuksia maantieteessä ja myöskin erilaisissa toimintaedellytyksissä maamme eri osissa. Toisaalla bussit kulkevat 3-5 minuutin välein asuntojen ohi ja palvelut ovat käden ulottuvissa, toisaalla ne kuljettavat ihmisiä ainoastaan kaksi kertaa viikossa lähimmälle rautatieasemalle ja julkisten kulkuyhteyksien sekä palveluiden piiriin.

Samalla lailla eroavat myös olosuhteet ja toimintaedellytykset Suomen Rauhanturvaajaliiton jäsenyhdistysten välillä. Me liitossa haluamme tukea kaikkia jäsenyhdistyksiämme ja sitä kautta koko jäsenkuntaamme. Siitä yhtenä esimerkkinä on käynnissä oleva kotisivu-uudistus. Uudistuksella annamme kaikille halukkaille yhdistyksille mahdollisuuden veloituksetta saada käyttöönsä samankaltaiset sivut kuin liitolla ja tulemme myös tuottamaan sivuille aineistoa kaikkien yhdistysten käytettäväksi. Samalla yhdistykset saavat erinomaisen kanavan omien paikallisten, alueellisten tai valtakunnallisten asioiden viestittämiseen joko suoraan liiton sivuilla tai linkin kautta omille sivuilleen. Ei pidä myöskään unohtaa uudistuksen merkitystä liittomme näkyvyydelle ja sitä kautta asemamme vahvistamiselle.

Toinen esimerkki on liiton vertaistuen toteuttama tuki yhdistyksille. Tavoitteenamme on jalkautua kaikkiin yhdistyksiin, kertoa vertaistuesta ja sen mahdollisuuksista ja yhteistyössä jäsenyhdistysten vertaistukivastaavien kanssa kehittää paikallisia ja alueellisia tukitoimia. Vertaistukikoordinaattori ja palveluvastaava tulevat lähestymään kaikkia teitä ja sopimaan ajankohtia tapaamiselle. Riippumatta asuinpaikasta, meidän tulee tavoittaa kaikki palveluksessa olleet kriisinhallintaveteraanit. Kehotankin kaikkia jäseniämme kartoittamaan lähipiiristään ne, jotka eivät vielä ole liiton jäseniä eivätkä saa tietoa kaikista liiton tarjoamista palveluista ja eduista.

Kolmas esimerkki on liiton pyrkimys vaikuttaa erilaisiin päättäviin tahoihin. Olemme tehneet työtä eduskunnassa, ministeriöissä, reserviläisjärjestöissä, tukijoidemme keskuudessa sekä erilaisissa neuvottelupöydissä. Olemme uusimassa kumppanuussopimustamme puolustusvoimien kanssa ja saimme olla mukana aiemmissa kirjoituksissa mainitsemassani kansallisen kriisinhallinnan veteraaniohjelman päivitystyössä. Kuuntelemme myös herkällä korvalla jäsenistön näkemyksiä jatkotarpeista. Antakaa palautetta ja tehkää hyviä esityksiä!

 

Eteenpäin katsomisen hengessä,

Mauri Koskela
Puheenjohtaja

 

kriha

rt6 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Lapset ja miina
  • Inferno - keidas Kyproksen vuorilla
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 1/2020 ilmestyy 28.2 
( Aineisto viimeistään 24.1 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

Rauhanturvaaja 40 vuotta