Rauhanturvaaja 4/19

Suomen Rauhanturvaajaliitto ry:n jäsenlehti

YLIÖ

Ilkka KanervaKuten tiedämme, rauhanturvaaminen ja kriisinhallinta ovat olleet merkittävä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa jo yli kuuden vuosikymmenen ajan. Suezilta käynnistynyt suomalainen rauhanturvaaminen on ollut kansallinen menestystarina.

Kylmän sodan aikana rauhanturvaaminen tarjosi Suomelle mahdollisuuden osallistua kansainväliseen yhteistyöhön, mikä sen ajan poliittisista asetelmista johtuen olisi muuten ollut ongelmallista. Osallistuminen rauhanturvaamiseen ja kriisinhallintaan vahvisti Suomen kansainvälistä asemaa ja laajensi geopoliittista liikkumatilaamme.

1990-luvulta lähtien Suomi on osallistunut aktiivisesti myös Naton ja Euroopan unionin johtamiin sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin sekä yhteen ETYJin sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon. Nykyisen toiminnan painopiste on nyt Lähi-idässä. Suomi keskittyy erityisesti operaatioihin, joissa osaamisestamme ja panostuksestamme on mahdollisimman suuri hyöty.

Kansainvälisillä operaatioilla parannamme puolustuksemme yhteisoperaatiokykyä sekä henkilöstömme valmiutta toimia yhdessä muiden kanssa. Saamme operaatioista sotilaallista kokemusta, josta on hyötyä kotimaan puolustuksessa. Kansainvälisistä tehtävistä palaavat reserviläiset ja ammattisotilaat ovat entistä osaavampia Suomen puolustajia.

Suomen osallisuudella kansainvälisiin sotaoperaatioihin on monia syitä. Yksi tärkeimmistä on se, että kriisinhallintaoperaatioiden toivotaan edistävän konfliktimaiden vakautumista. On selvää, ettei Suomi yksin toiminnallaan ratkaise alueellisia kriisejä ja siksi toimimme osana suurempia liittoumia. Osallistumispäätöksiä tehtäessä on huomioitava mahdollisuutemme edistää konfliktialueiden vakautta ja toisaalta osallistumista on arvioitava suomalaisten turvallisuuden ja kansallisten intressien näkökulmasta.

Olemme kuitenkin vakavan pohdinnan äärellä, sillä suomalaisten innostus rauhanturvaamiseen on hiipunut 2000-luvulla. Kun aikaisemmin rauhanturvaajaksi halukkaiden määrästä on voitu valita sopivimmat, nyt puolustusvoimilla on vuosittain juuri ja juuri riittävä määrä vastaamaan tarpeita.

Samalla suomalaisia rauhanturvaajia on maailmalla entistä vähemmän. Vielä 1990-luvun alkupuolella suomalaisia oli 1300 yhteensä seitsemässä YK-operaatiossa. Tällä hetkellä suomalaiset osallistuvat kaikkiaan yhdeksään kansainväliseen operaatioon, ja noin 450 suomalaista turvaa rauhaa ympäri maailmaa sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävissä. Määrä voi vielä vähentyä yllämainitusta, mikäli tietyt rauhanturvaoperaatiot esimerkiksi Lähi-idän suunnalla lähenevät päätepistettään.

Vertailun vuoksi voidaan mainita, että Pakistan, Bangladesh ja Intia antavat YK:n käyttöön noin 10 000 rauhanturvaajaa, kun taas 5 000 rauhanturvaajaa tarjoavat esimerkiksi Nigeria ja Nepal.

Rauhanturvaaminen on edelleen merkittävä osa Suomen ulkopolitiikkaa. Se tuo Suomelle ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan uskottavuutta. Olemme kuitenkin kaukana ”rauhanturvaamisen suurvallan” asemasta, jona Suomi vielä muutama vuosikymmen sitten tunnettiin.

On selvää, ettei kestävää rauhaa rakenneta vain hienoilla puheilla ja kokouksilla. Mikäli haluamme vaikuttaa uskottavalta rauhanturvaajalta myös tulevaisuudessa, olisi Suomessa käynnistettävä laajempi pohdinta toimintamme painotuksista ja suuntaviivoista. Alkajaisiksi olisi kohdallaan päivittää Suomen kriisinhallintastrategia, sillä edellinen on jo 10 vuotta vanha.

Nykyisen osallistumisemme lähtökohtia ei voida perustella vain kansallisten kykyjen parantamisella – tätä varten meillä on erilaisia kahdenvälisiä ja monenkeskisiä puolustusyhteistyön väyliä. On ennen kaikkea Suomen kansainvälisen profiilin kannalta tärkeää, että kannamme vastuumme ja tuomme merkittävällä tavalla panoksemme globaalin turvallisuuden kysymyksiin.

Olisi Suomen edun mukaista, mikäli toisimme voimakkaammin rauhanturvaamisen osaksi ulkopolitiikkaamme. Käytännössä tämä tarkoittaa suurempaa panostusta operaatioihin ja selkeämpää visiota Suomen rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan tulevaisuudesta. Rauhanturvaoperaatioihin osallistuminen on ollut Suomelle luontainen ulkopolitiikan osaamisalue, jota tulisi vaalia ja kehittää entisestään.

 

Ilkka Kanerva
Kansanedustaja (kok.)
Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja

 

PÄÄKIRJOITUS

<strong>Asko Tanhuanpää Päätoimittaja</strong>

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja

Puolustusvoimien uusi komentaja Timo Kivinen, kriisinhallintaveteraani vuosimallia 1997-1998 Bosniasta, muistutti Rauhanturvaaja-lehdelle hallitusohjelmassa olevasta kohdasta, jonka mukaan ”Konfliktinesto, rauhanvälitys ja -rakennus ovat Suomen ulkopolitiikan vahvistuva painopiste. Suomi ylläpitää ja kehittää valmiuksiaan osallistua kansainvälisiin siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan tehtäviin yhdessä muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa. Osallistuminen palvelee niin vastuunkantoa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä kuin puolustusvoimien suorituskyvyn ja valmiuksien kehittämistä.

Vapaasti tulkiten hallitusohjelman linjaus painottaa sitä, että Suomi on vastakin aktiivisesti mukana kansainvälisessä kriisinhallinnassa sekä sotilaallisin- että siviilillisin (jos termi sallitaan) keinoin. Tiivistettynä kysymys on juuri siitä, minkä pieni Suomi parhaiten hallitsee eli kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta. Rauhanturvaajaliitolle linjaus merkitsee jatkuvuutta jo vuonna 1956 alkaneelle perinteelle.

Kenraali Kivinen painotti, että jatkossa tehtävä ratkaisee operaatioon lähdön entistäkin korostetummin. Hän korosti myös hallitusohjelman linjausta YK-puolen merkityksestä: ”Suomi toimii aktiivisesti YK:n aseman ja toimintakyvyn vahvistamiseksi sekä Agenda2030:n tavoitteiden toteuttamiseksi. Suomi on sitoutunut YK:n yleismaailmallisiin arvoihin ja toimii kansainvälisen oikeuden, demokratian ja ihmisoikeuksien vahvistamiseksi.”

Lienee turha muistuttaa, että YK:n rooli nousi korostetusti esiin jo edellisellä hallituskaudella. Suomalaisen rauhanturvaamisen lähihistoriaa ovat leimanneet Nato-operaatiot (Balkan ja Afganistan), mutta YK on ollut koko ajan vahvasti taustalla ajatuksissa. Toivoa sopii, että myös maailmanjärjestössä opittaisiin ymmärtämään, että pelkkä määrä (ns. kehittyvät valtiot) ei todellakaan riitä korvaamaan osaamista (Suomi).

Rauhanturvaaja-lehti on korostetusti puolueeton lehti, mutta senkin päätoimittajalla on oikeus henkilökohtaiseen mielipiteeseen. Timo Kivinen muistutti, että kansainvälisen yhteistyön pitäisi kehittää yhteensopivuutta läntisten asevoimien kanssa ja täsmälleen samaa mieltä olen minäkin. Hallitusohjelmassa asia sanotaan seuraavasti: ”Suomi jatkaa kumppanuuteen perustuvaa laaja-alaista Nato-yhteistyötä .EU:n ja Naton toimiva yhteistyö on Suomen etu.”

Onnea ja menestystä Timo Kiviselle, yhdelle meistä, uuteen tehtävään. Rauhanturvaajien näkövinkkelistä lähtökohdat ovat hyvät, kun niitä peilaa seuraavaan kommenttiin: ”Bosniassa ehkä suurin asia oli nähdä, millainen osaamispotentiaali nuorilla suomalaisilla reserviläisillä on. Viimeistään Bosniassa aloin uskoa suomalaisen mallin toimivuuteen.”

Voisiko sen enää sen selvemmin sanoa.

 

Asko Tanhuanpää
Päätoimittaja

 

 

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Mauri Koskela Puheenjohtaja

Mauri Koskela
Puheenjohtaja

”Puolustusvoimain komentaja edisti Suomen ja puolustusvoimien myönteistä kuvaa rauhanturvan toimijana”

Näin otsikoi Ruotuväki-lehti tehtävänsä luovuttaneen Puolustusvoimain komentajan, kenraali Jarmo Lindbergin matkaa YK:n päämajaan, jossa järjestettiin asevoimien komentajien kokous 10.-11- heinäkuuta. Matkallaan komentaja osallistui kahteen paneelikeskusteluun, joista ensimmäinen käsitteli YK:n tarvetta lisätä naisrauhanturvaajien määrää sekä joukkoja, jotka kyetään lähettämään operaatioon nopealla aikataululla ja ylläpitämään tehokkaasti operaatiossa.

Toinen aihe käsitteli turvallisuuden ja suorituskyvyn parantamista operaatioissa, jossa komentaja korosti Suomen erityistä panostusta koulutukseen, varusteisiin ja henkilöstön korkeaan motivaatioon, jotka ovat parhaita takeita operaation onnistumiselle. Oli hienoa lukea kommentteihin sisältyvä viesti arvostuksesta kaikille niille, jotka ovat Suomea operaatioissa edustaneet.

Tämän lehden ilmestyessä Puolustusvoimien johtoon on siirtynyt ”yksi meistä”, kenraali Timo Kivinen. Hänellä on kriisinhallintakokemusta Bosnia-Herzegovinasta sekä kansainvälistä kokemusta puolustusasiamiehen tehtävistä. Suomen Rauhanturvaajaliitto onnittelee kenraali Kivistä ja toivottaa hänelle mitä parhainta menestystä vaativassa tehtävässään!

Tiedämme jo nyt, että yhteistoiminta Puolustusvoimien kanssa säilyy jatkossa vähintään yhtä hyvällä tasolla, kuin se on ollut viime vuosina ja uskallan ennustaa sen jopa kehittyvän entisestään; niin vahvasti kenraali Kivinen viestitti näkemystään Suomen Rauhanturvaajaliiton tärkeästä roolista kotiutuneiden rauhanturvaajien jälkihoidossa sekä asemasta Puolustusvoimien yhteistyökumppanina.

Kannustakoot nämä positiiviset viestit meitä kaikkia entistä voimakkaammin panostamaan toimintaamme kriisinhallintaveteraanien etujärjestönä ja Puolustusvoimien toimintaa tukevana organisaationa alkavalla syyskaudella hyvin levätyn kesän jälkeen.

Ensimmäisiä tehtäviämme on vaikuttaminen Puolustusministeriön käynnistämään Kansallisen sotilaallisen kriisinhallinnan veteraaniohjelman päivitykseen vuosille 2020-2023. Tähän jäsenyhdistyksemme voivat vaikuttaa liittomme strategiatyön kehittämisen kautta.

 

Lähestyvän syksyn odotuksin,
Mauri Koskela
Puheenjohtaja

 

 

Ajattelunsa pitkälti faktoihin perustavan Timo Kivisen mukaan hän sai Jarmo Lindbergiltä isot saappaat täytettäviksi. Lähtökohta on siinä mielessä hyvä, että Lindberg jätti ne reserviin siirtyessään hyville lähtöaskelmille. (Kuva: Asko Tanhuanpää)Ajattelunsa pitkälti faktoihin perustavan Timo Kivisen mukaan hän sai Jarmo Lindbergiltä isot saappaat täytettäviksi. Lähtökohta on siinä mielessä hyvä, että Lindberg jätti ne reserviin siirtyessään hyville lähtöaskelmille. (Kuva: Asko Tanhuanpää)

Puolustusvoimat siirtyi uuden komentajan, kenraali Timo Kivisen alaisuuteen ensimmäinen elokuuta 2019. Päinvastoin kuin edeltäjällään Jarmo Lindbergillä on joulukuussa 60 vuotta täyttävällä Kivisellä myös rauhanturvakokemusta. Hän toimi pataljoonaupseerina Bosnian SFOR-operaatiossa 1997-1998.

- Bosnian aikaiset tutut ovat onnitelleet nimitystäni aika aktiivisesti, paljasti Kivinen ensimmäisenä komentajapäivänään.

Lappeenrannassa syntynyt Timo Kivinen on hankkinut kansainvälistä kokemusta myös useilla pidemmillä kansainvälisillä kursseilla muun muassa Yhdysvalloissa ja Englannissa. Vuosina 1998-2001 Kivinen toimi Suomen sotilasasiamiehenä Unkarissa, Ukrainassa ja Itävallassa.

Puolustusvoimien komentajaksi Kivinen nostettiin Pääesikunnan päällikön tehtävästä. Kenraalikuntaan hän nousi 2010.

Rt-liitto on tärkeä apu jälkihoidon tarjoajana

Puolustusvoimien uusi komentaja Timo Kivinen on itsekin kriha-veteraani.

Puolustusvoimien uusi komentaja, kenraali Timo Kivinen ei empinyt vastatessaan Rauhanturvaaja-lehden esittämään kysymykseen Rauhanturvaajaliiton ja Puolustusvoimien yhteistyöstä. Kivisen mukaan liitto tarjoaa arvokasta tukea muun muassa jälkihoidon puitteissa.

- Minusta on tärkeä asia, että operaatiosta palaavat saavat tarvitsemaansa jälkihoitoa nimenomaan sellaisilta henkilöiltä, joilla itsellään on vastaavia kokemuksia. Puolustusvoimien omasta väestä likikään kaikilla ei näitä kokemuksia ole, Kivinen painottaa.

Kivisen oma rauhanturvaajakokemus on peräisin Bosniasta, missä hän toimi 1997-1998 pataljoonaupseerina.

- Bosniassa vietetty aika antoi siinä vaiheessa paljon. Ehkä suurin asia oli nähdä, millainen osaamispotentiaali nuorilla suomalaisilla reserviläisillä on. Viimeistään Bosniassa aloin uskoa suomalaisen mallin toimivuuteen, minulla on sieltä pelkästään positiivisia muistoja, tiivistää komentaja.

Suomella on nyt rauhanturvatehtävissä noin 400 sotilasta. Kenraali Kivinen muistutti komentajakautensa ensimmäisessä lehdistötilaisuudessa hallituksen linjanneen, että määrää voitaisiin lisätä erityisesti YK-puolella.

- Lopullinen päätös joukkojen lähettämisestä on aina poliittinen. Meidän tehtävämme on tehdä analyysi, joka viedään edelleen Puolustusministeriön kautta päätettäväksi.

- Tehtävä ratkaisee samoin kuin kustannukset. Lisäksi meillä on omat limiittimme varsinkin palkatun henkilöstön osalta, linjaa Kivinen.

Kivinen sivusi kansainvälistä ulottuvuutta myös ottaessaan kantaa monikansallisen harjoitustoiminnan jatkoon.

- Volyymin puolesta aletaan varmasti olla jo lähellä ylärajoitinta. Minusta Suomella ei ole ainakaan tarve laajentaa kansainvälistä harjoitustoimintaa, pikemminkin on syytä valikoida tarjonnasta sellaisia tapahtumia, jotka palvelevat meidän kansallisen puolustuksemme kehitystä, komentaja miettii.

- Yhteistyön pitäisi kehittää myös yhteensopivuutta läntisten asevoimien kanssa ja lisäksi sen on oltava kustannustehokasta, hän linjaa.

Kenraali Kivinen aloitti oman linjapuheensa tiedotusvälineille muistuttamalla, että sotilaallinen aktiviteetti on lisääntynyt Suomen lähialueilla viimeisen viiden vuoden aikana. Hänen mukaansa viime vuodet on menty sillä moodilla, minkä Krimin miehitys aloitti.

- Meidän lähiympäristössämme on kaksi strategisesti erittäin tärkeää aluetta eli Itämeri ja Kuolan alue. Siksi on tärkeää, että Suomella on vastakin uskottava puolustus. Tätä ajatellen on jo tehty pitkälle ensi vuosikymmenelle ulottuvia investointipäätöksiä, hän muistuttaa.

- Suomen on pysyttävä mukana teknologian kehityksessä. Korkea teknologia on terävä kärki, jonka lisäksi tarvitaan tietysti myös laajaa ja tehtävänsä osaavaa reserviä, Kivinen korostaa.

Puolustusvoimissa on Kivisen mukaan panostettu viimeiset viisi vuotta lähtökohtaisesti valmiuteen. Edellisen hallituksen tekemien mittavien investointipäätösten lisäksi hän korostaa erityisesti kahta asiaa eli uusia tiedustelulakeja ja mahdollisuutta kutsua reserviläiset entistä nopeammin palvelukseen.

- Puolustusvoimien henkilöstön vahvuus on viimeisimpien uudistusten jälkeen noin 12 300. Uuden hallitusohjelman mukaan määrää voidaan kasvattaa noin sadalla. Digitaalisuus on yksi niistä tavoista, jotka mahdollistavat henkilöstön keskittymisen ydintehtäviinsä, näkee Kivinen.

- Sisäisiä pelivaroja ja säästömahdollisuuksia ei Puolustusvoimilla enää ole. Rahaa on itse asiassa käytettävissä vähemmän, mitä sitä oli vuonna 2011. Asevelvollisten koulutusvolyymi säätelee pitkälti sen, millainen rauhanajan rakenne tulee jatkossa olemaan. Koulutusta pitää kehittää ajassa, mutta sotilaalliset tarpeet samalla täyttäen. Yleinen asevelvollisuus on vastakin Suomen malli.

Puolustushaaroista Timo Kivinen kertoi maavoimien kehittämisen jatkuvan myös 2020-luvulla. Maavoimat on hänen mukaansa jäänyt julkisuudessa vähäisemmälle huomiolle isoista strategisista hankkeista eli Merivoimien korveteista ja Ilmavoimien uusista hävittäjistä johtuen, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö Maavoimiinkin panostettaisi.

- Maavoimien kustannukset 2020-luvulla ovat liki kolme kertaa isommat kuin Laivue 2020:n kustannukset, hän vertaa.

Lopullisia päätöksiä Laivue 2020:n suhteen komentaja sanoo odottavansa jo alkusyksystä. Hävittäjien hankintapäätös pitäisi vastaavasti saada tehtyä vuoden 2021 aikana, jotta uudet koneet olisivat käytössä 2030.

Kivinen, Timo Pekka
8.12.1959, Lappeenranta
Perheellinen. Puoliso Maarit Kivinen, neljä lasta
• Ylioppilas, Lappeenrannan Lönnrotin lukio 1978
• Kadettikoulu 1979-1982
• US Army Airborne and Ranger Courses, USA 1983
• Kouluttaja, Uudenmaan Rakuunapataljoona 1982-1985
• Opetusupseeri, Päällystöopisto 1985-1987
• Jalkaväen kapteenikurssi 1986-1987
• Komppanianpäällikkö, Uudenmaan Jääkäripataljoona 1987-1988
• Toimistoupseeri, Helsingin Sotilaspiirin Esikunta 1988-1991
• Sotakorkeakoulu 1991-1993
• Toimistopäällikkö ja pataljoonaupseeri, Uudenmaan Jääkäripataljoona 1993-1994
• Osastoesiupseeri, Pääesikunta 1994-1997
• United Nations Staff Officer Course, Ruotsi 1996
• Pataljoonaupseeri, SJP/SFOR, Bosnia 1997-1998
• Sotilasasiamies, Unkari, Ukraina ja Itävalta 1998-2001
• Komentaja, Utin Jääkärirykmentti 2001-2004
• Ylemmän päällystön kurssi 2001
• International Visitors Programme, USA 2003
• Jatkotutkinto-osaston johtaja ja vararehtori, Maanpuolustuskorkeakoulu 2004-2007
• Maanpuolustuskurssi 2006
• Ylemmän johdon kurssi 2007
• Royal College of Defence Studies, Iso-Britannia 2008
• Apulaisosastopäällikkö, Pääesikunnan suunnitteluosasto 2009-2010
• Prikaatin komentaja, Karjalan prikaati 2011-2014
• Generals, Flag Officers and Ambassadors Course, NATO Defence College 2012
• Puolustusvoimien strategiapäällikkö, Pääesikunta 2015-2017
• Pääesikunnan päällikkö 2017-2019
• Puolustusvoimain komentaja 31.7.2019-
Ylennykset
• Luutnantti 1982
• Yliluutnantti 1984
• Kapteeni 1989
• Majuri 1992
• Everstiluutnantti 1998
• Eversti 2004
• Prikaatikenraali 2010
• Kenraalimajuri 2014
• Kenraaliluutnantti 2016
• Kenraali 2019

 

lappajarvi1

Sää suosi Lappajärvellä järjestettyjä Rauhanturvaajaliiton kesäpäiviä.

Teuvalainen reservin kapteeni ja viiden reissun kriisinhallintaveteraani Mikko Peltoniemi putsasi palkintopöydän Lappajärvellä järjestetyissä Rauhanturvaajaliiton golfmestaruuskisoissa. Peltoniemi voitti sekä tasoituksellisen lyöntikisan että tasoituksettoman schratch-kilpailun.

- Tajuttoman painava palkinto. Tätä varten täytyy jo vahvistaa hyllyjä, vitsaili Peltoniemi nostaessaan Hölkkärin kiertopalkinnoksi lahjoittaman kranaatin suorille käsille.

Schratch-kisan kiertopalkinto oli jo huomattavasti kevyempi, mutta sitäkin arvokkaampi. Ensimmäistä kertaa voittajalle jaossa olleen, upeasti koristellun nepalilaisen kukrin oli lahjoittanut liiton puheenjohtaja Mauri Koskela.

- Tällaisia löytyy kotoa jo useampia, mutta ei ensimmäistäkään yhtä hienoa. Aiemmat on saatu lahjaksi nepalilaisilta gurkhasotilailta, Mikko Peltoniemi paljasti.

Mauri Koskelalle upeassa kesäsäässä järjestetty Lappajärven kilpailu oli historiallinen, sillä hän ei ollut koskaan aiemmin osallistunut viralliseen golfkisaan. Liiton symbolista lippua viheriöllä kantoivat myös talouspäällikkö Raimo Aukeala ja palveluvastaava Keijo Keskinen.

Mikko Peltoniemi kiitteli mestaruuskilpailua erittäin hyvin järjestetyksi. Hymyssä suin hän ilmoitti, että olosuhteet olivat ihan jotain muuta kuin Kashmirin vuoristossa, missä jouduttiin välillä pelaamaan lumimyrskyssä.

Kashmirin tarkkailijaoperaation (1995-1996) lisäksi Peltoniemi on ollut 1990-1991 Libanonissa tilannepäivystäjänä, 1998 Zimbabvessa koulutustehtävissä, 2000-2001 Bosniassa hankintaupseerina ja 2005-2006 UNTSO:ssa sotilastarkkailijana. Siviilissä hän toimii Isojoen Sahan metsäpäällikkönä.

Golfin lisäksi kesäpäivien osanottajat ottivat toisistaan mittaa myös leikkimielisessä herrashenkilökilpailussa, johon sisältyi niin ammuntaa, ensiapurasti, mölkkyä kuin golfpallon puttaustakin.

Jorma Pessinen tähtää Johannes Laakson vetämällä ammuntarastilla. Vasemmalla Reijo Kokkonen ja Heikki Pajala.Jorma Pessinen tähtää Johannes Laakson vetämällä ammuntarastilla. Vasemmalla Reijo Kokkonen ja Heikki Pajala.

Kesäpäiville osallistui myös lappajärveläinen Jorma Pessinen, 73. Myös Kyproksella 1967 vartiomiehenä sekä viestimiehenä ja Suezilla 1974 vartiomiehenä ja autonkuljettajana palvelleen Pessisen kaksi veljeä eli nyt 65-vuotias Jarmo ja vuonna 2012 edesmennyt Juhani ovat olleet mukana rauhanturvatehtävissä. Veljeksistä Jorma ja Juhani olivat samaan aikaan Kyproksella.

- Tällaiset kesäpäivät ovat mukava tilaisuus, missä pääsee tapaamaan tuttuja. Väkeä olisi tosin mahtunut mukaan enemmänkin, Pessinen ihmetteli.

- Sääli, ettei Juhani ole enää keskuudessamme, eikä Jarmo ehtinyt mukaan. Aika paljon me muistelimme yhteisiä kokemuksiamme kolmistaan. Meitä oli Lappajärven miehiä muutenkin takavuosina niissä hommissa, Suezilla oli samaan aikaan ainakin kolme kaveria, muisteli Pessinen.

Puheenjohtaja Mauri Koskela, Lappajärven miehiä hänkin, muistutti kesäpäivien päätöstilaisuudessa, että rauhanturvaajat ovat kotimaassa kaikki samalla viivalla, eikä siinä tilanteessa ole tarvetta lähteä vertaamaan eri operaatioita keskenään.

- Ollaan missä tahansa, niin aina voi tapahtua jotain odottamatonta. Se on ajasta ja paikasta kiinni, kenelle ja milloin tapahtuu. Kaikkiaan 49 suomalaista rauhanturvaajaa on menettänyt henkensä palveluksen aikana. Ei sillä oltaisi, jos ei rauhanturvaajia tarvittaisi. Kriisialueella työhön liittyy aina myös riski, Koskela muistutti.

Koskela korosti myös Rauhanturvaajaliiton nauttimaa hyvää positiivista statusta. Osoituksena arvostuksesta liiton tekemää työtä kohtaan hän kertoi tänä vuonna saadusta yhteensä 160 000 euron tuesta.

- Tukea toiminnalle ei tule, jos meitä ei arvosteta. Sitä ei ainakaan tule, jos me emme arvosta itse itseämme, puheenjohtaja tiivisti.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää

 

 

kriha

rt4 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Aceh: Unohdettu onnistuminen
  • Tavoitteena pohjoismaisen rauhanturvaprikaatin kehittäminen
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 5/2019 ilmestyy 25.10 
( Aineisto viimeistään 27.9 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta