Helsinkiläisen Ismo Hämäläisen perustamassa Rauhanturvaajalle apua! -ryhmässä tuodaan esille ihmisiä, joille on tapahtunut rauhanturvatehtävissä tai sen jälkeen jotakin, joka on suistanut ns. normaaliraiteiltaan. Sivustolla pyritään myös etsimään keinoja, joilla tällaisille rauhanturvaajille löydetään apua, mikäli sitä ei löydy virallisia reittejä pitkin.

Ryhmän perustajan mielestä nyt pitäisi saada mahdollisimman paljon porukkaa ja organisaatioita asiaa ajamaan. Henkisten ongelmien lisäksi ryhmässä puhutaan muistakin. Keskustelijat ovat kiinnostuneet tietämään rauhanturvaajista, jotka ovat vammautuneet eri operaatioissa vuosien aikana. Miten kotiutuminen meni ja miten menee nyt tai oliko kova työ saada hoitoa ja korvauksia, sivustolla kysytään.

Tietosuojalainsäädäntö rajoittaa keskustelua

Ryhmään on jopa mahdollista liittää fb-kaveri ilman, että henkilö itse edes tietää asiasta. Sivustolla eräs keskustelija aivan oikein muistuttaa, että rauhanturvaajilla on vaitiolovelvollisuus tietyistä operaation tapahtumista. Kukaan ei voi kertoa kenenkään toisen sairastumisesta tai vammautumisesta ilman kyseisen henkilön suostumusta. Jokainen saa toki halutessaan esiintyä keskusteluissa omalla nimellään ja kokemuksillaan.

Julkisuudessa käsitellyissä tapauksissa asianosaiset – esimerkiksi Mika Vuolle, Pekka Jylhä ja Jouni Vainionpää - ovat itse tulleet esille ja halunneet kertoa kokemuksensa avoimesti. Tästä ei kuitenkaan pidä tehdä yleistä toimintamallia julkisessa internetissä, vaikka sivusto onkin selvästi syntynyt aidosta tarpeesta ja halusta.

Suomen Rauhanturvaajaliiton vertaistukiaktiivi Matti Helimäki kirjoittaa:
”Monelle voi olla iso kynnys laittaa nimeään julki, joten voitaisiin varmaan kirjata vain missio ja ehkä vuosi ja paikka ja tapahtuman seuraukset. Syitä ei kannata esiin tuoda, koska seinä on julkinen.”

Jotakin on jo tapahtunut

Kovan ja oikeutetun kritiikin kohteena ollut valtiokonttori on perustanut sotilastapaturmia käsittelevän neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on tuoda lääketieteellinen, juridinen ja sotilaallinen asiantuntemus ja laaja-alainen näkemys sotilastapaturma-asioiden erityispiirteistä.

Puolustusministeriö on tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen epäkohtien korjaamiseksi, ja lainvalmistelu on aloitettu.

Komentaja Pekka Varjonen Pääesikunnasta on todennut Turun Sanomissa 12.1.2012:
”Etsimme nyt pysyvää ratkaisua maaliskuussa yhdessä puolustusvoimien ja -ministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Yksi ratkaisu voi olla kuntoutuksen siirtäminen nykyisiin sotaveteraaneja ja -invalideja hoitaviin laitoksiin.”

Puolustusvoimain komentaja kenraali Ari Puheloinen on puolestaan luvannut, että rauhanturvaajien tuki hoidetaan kuntoon ennen Libanon-operaatiota.

Puolustusvoimat myös kutsui rauhanturvatehtävissä vammautuneita tai haavoittuneita Hämeenlinnan Aulangolle tapaamiseen helmikuussa. Tapahtuma koettiin hyödylliseksi ja jatkoa seuraa vuosittain. Erikoista on, että tilaisuuteen ei ollut kutsuttu SRTL:n vertaistuen edustajia.

Liiton vertaistuki toimii vaikuttavasti

Rauhanturvaajalle apua! -keskustelussa herättää ihmetystä, kuinka vähän keskustelijat itse asiassa tietävät Suomen Rauhanturvaajaliiton vertaistuesta.

Liiton hallituksen jäsen Kari Vilkko vastaa:
”Noin sata yhteydenottoa on vakiintunut päivystyspuhelimen vuotuinen määrä. Tukipuhelimeen saa soittaa nimettömänä. Toimintaa koskee vertaistuen moraaliset ja eettiset periaatteet eikä ketään jätetä tyhjän päälle. Tuettavilta on saatu pyyteettömiä kiitosmeilejä, joten apu on ainakin niissä tapauksissa tehnyt tehtävänsä.”

Vaikka päivystyspuhelimeen voi soittaa 24/7-periaatteella, apua ei voi pakottaa vaan jokainen itse päättää, ottaako sen vastaan. Päivystäjän tehtävänä on tukea autettavan omia voimavaroja ratkaista henkilökohtainen kriisitilanne.
- Jos näyttää siltä, että soittaja tarvitsee muutakin apua, päivystäjä osaa ohjata hänet ammattiavun piiriin, Vilkko toteaa.

Päällekkäinen toiminta saattaa vaikeuttaa asiaa

Aktiivinen kirjoittaminen sosiaalisessa mediassa ei yleensä lisää asioista vastaavien tietoisuutta ongelmista, joita on jo ruvettu korjaamaan. Organisoimattomana toiminta ei - hyvästä tarkoituksestaan huolimatta - takaa riittävää vaikuttavuutta. Yksittäisten tapausten ruotiminen internetissä ei juurikaan auta oikeudenmenetyksen kokenutta vaan voi päinvastoin lisätä henkistä painolastia. Keskusteluihin osallistuvat eivät myöskään ole saaneet asianmukaista koulutusta pystyäkseen käsittelemään toisten henkilökohtaisia kriisejä.

Kirjoituksissa on jopa esitetty, että liitto järjestäisi mielenosoitusmarssin eduskuntatalolta valtiokonttorille. SRTL on jo saanut luotua toimivat ja asialliset suhteet valtiovaltaan. Olemme itsenäinen ja epäpoliittinen vapaaehtoinen maanpuolustus- ja veteraanijärjestö, jonka mielipiteitä kysytään ja kannanottoja arvostetaan. Liiton mielestä operaatioissa invalidisoituneiden tai psyykkisesti sairastuneiden rauhanturvaajien kuntoutukseen pitää pikaisesti löytää nykyistä parempi ratkaisu. Julkisuudessa esillä olleiden yksittäistapausten perusteella valtiokonttorin korvauskäytännössä on selvästi parantamisen varaa. Myös sotilastapaturmalainsäädäntöä on muutettava nykyiset kriisinhallintaoperaatioiden erityisolosuhteet paremmin huomioon ottavaksi, jotta korvaamiskäytännölle saadaan selkeät lainsäädännölliset perusteet. Lakien muuttaminen vaatii kuitenkin oman aikansa.

Tällä hetkellä näyttää aika moni järjestö toimivan omilla tahoillaan rauhanturvaajien palvelussuhteen ehtojen ja korvausturvan parantamiseksi. Operaatioissa vammautuneet ovat myös perustamassa omaa yhdistystään. Laajemmasta huomiosta ja näkyvyydestä huolimatta vaarana on, että eri tahot alkavat rakentaa päällekkäistä edunvalvontaa, mikä ei suoraan kumuloi vaikutusvaltaa.

Veteraanituen henkilöstöä osallistui Kuoreveden Hallissa Hannu Piispasen vetämään jatkokoulutukseen huhtikuun lopussa. Mukana oli puhelin- ja kotiuttamiskoulutuksien poolien jäseniä. Kuva: Matti Helimäki