Rauhanturvaaja 3/19

Suomen Rauhanturvaajaliitto ry:n jäsenlehti

Opetustuokio varjon alla. (Kuva: Puolustusvoimat)Opetustuokio varjon alla. (Kuva: Puolustusvoimat)Irakissa olen koulutusaliupseeri, jonka tehtävänä on kouluttaa Irakin paikallisten turvallisuusviranomaisten sotilaille perustaitoja yksittäisen taistelijan aseenkäsittelystä joukkuetason hyökkäyksen suunnitteluun ja toteutukseen. Siviilissä olen liikunnan alan opiskelija, jonka ajoittain esiintyvä seikkailunhalu ja uteliaisuus vie maailmalle säännöllisen epäsäännöllisesti.

Oma tieni Suomalaiseen kriisinhallintajoukkoon Irakissa on kulkenut useamman operaation kautta. Positiiviset kokemukset aikaisemmista rauhanturvatehtävistä saivat hakeutumaan uudestaan toimintavalmiuteen. Kun paikkaa Irakissa tarjottiin, ei tarvinnut juurikaan miettiä, otanko tehtävää vastaan vai en. Odotukseni tehtävän suhteen ovat täyttyneet moninkertaisesti. En tälläkään kertaa usko, että komennus jää viimeiseksi.

Yksi muutos Suomen pitkällä UNIFIL-taipaleella Libanonissa päätökseen – uusi vaihe käyntiin täydellä teholla

Suomalais-ranskalainen partio tapaamassa paikallista väkeä.Suomalais-ranskalainen partio tapaamassa paikallista väkeä.

Suomalaisten rauhanturvaajien toiminnan siirtyminen irlantilais-suomalaisesta pataljoonasta ranskalaiseen operaation komentajan reservipataljoonaan (FCR) on saatu päätökseen. Samalla suomalaisen joukon johtovastuu siirtyi FCR-pataljoonan tukikohtaan 15.11.2018. Mittavan logistisen operaation suorittanut purkuosasto sai työnsä valmiiksi viime vuoden lopulla.

Lähes koko suomalainen kriisinhallintajoukko Libanonissa (SKJL) toimii nyt yhdessä tukikohdassa UNP 9-1:llä Dayr Kifassa. Samaisessa tukikohdassa, jossa moni muukin rauhanturvaaja on suomalaisen pataljoonan aikana palvellut. Tukikohta on toki muuttunut paljon niistä ajoista, mutta jäljellä ovat ainakin vanha messi, hirsisauna sekä suomalaisen pataljoonan muistomerkki.

Suomalaisten siirtyminen UNP 9-1:lle on vaatinut paljon muutos- ja rakennustöitä. Suuri ponnistus on ollut uuden kansallisen tukielementin (NSE, National Support Element) perustamisessa ja sen toiminnan käynnistämisessä. Kansallinen tukielementti tukee koko SKJL:n toimintaa erityisesti kansalliseen huoltoon, hallintoon ja johtamisjärjestelmiin liittyvissä tehtävissä. Logististen ja organisaatiollisten muutosten lisäksi toimintatavat ja käytännöt on saatettu yhteensopiviksi pataljoonan isäntämaan Ranskan kanssa.

YKSI MEISTÄ

Topi Rajala on palvellut kahdessa operaatiossa ulkomailla. Seuraava saa Rajalan mukaan odottaa, sillä hän on menossa kesällä naimisiin.Topi Rajala on palvellut kahdessa operaatiossa ulkomailla. Seuraava saa Rajalan mukaan odottaa, sillä hän on menossa kesällä naimisiin.

Topi Rajala on Lauri Törnin sukua, mutta jätti tietoisesti kertomatta siitä amerikkalaisille ystävilleen.

Rannikkoprikaatin Merikomppaniassa jalkaväkikouluttajana toimiva Topi Rajala, lippujuhlapäivänä vääpeliksi ylennetty 31-vuotias aliupseeri, kertoo hauskasta sattumuksesta Libanonin UNIFIL-operaatiossa viettämänsä puolen vuoden varrelta. Tarina kertoo siitä, miten isoveli valvoo.

- Olin Libanonin ja Israelin välisellä rajalla yöpartiossa, kun satuin seuraamaan yökiikareilla Merkavan (israelilainen raskas taistelupanssarivaunu) ajoa tuliasemaan. Heilutin siihen suuntaan spontaanisti kädelläni ja yllätyksekseni Merkava heilutti tykinputkea ylös ja alas, Rajala muistaa.

Topi Rajala on Rauhanturvaaja-lehden Yksi meistä -haastateltavana siitä yksinkertaisesta syystä, että raumalainen tietokirjailija Kari Kallonen tuli maininneeksi Rajalan olemassaolosta sivulauseessa. Kallonen on tehnyt useampia kirjoja legendaarisesta Lauri Törnistä ja hän kertoi eräästä tämän puolustusvoimain palveluksessa olevasta sukulaisesta.

Se sukulainen on juuri Topi Rajala. Kallosen tiedon mukaan Rajala olisi ollut rauhanturvaoperaatiossa, joten se tieto piti tarkastaa. Puolustusvoimain keskus tunsi kaksi samannimistä miestä ja heti ensimmäisellä kerralla tärppäsi.

 

Kari Kallonen esittelee helikopterin roottorinlavan palasta, jonka hän löysi Lauri Törnin kuolinpaikalta Vietnamista.Kari Kallonen esittelee helikopterin roottorinlavan palasta, jonka hän löysi Lauri Törnin kuolinpaikalta Vietnamista.

Raumalaistunut tietokirjailija ja toimittaja Kari Kallonen kieltää, että olisi hurahtanut legendaarisen maineen jo elinaikanaan saaneen Lauri Törnin (1919-1965) tarinaan. Niin tai näin, mutta Kallonen on joka tapauksessa kirjoittanut Törnistä useamman kirjan, viimeisin niistä ”Lauri Törni – Mannerheim-ristin ritari ja USA:n vihreiden barettien sankari” ilmestyy kuluvan toukokuun lopulla.

- Olin ehtinyt jo sanoa useammallekin ihmiselle, että en kirjoita enää ikinä yhtään kirjaa Törnistä, mutta tässä sitä taas ollaan. Kiitos siitä, että lähdin vielä kerran liikkeelle kuuluu itse asiassa kahdelle dosentille eli Juha Pohjoselle ja Oula Silvennoiselle. Heidän yhdessä tekemänsä ”Tuntematon Lauri Törni” sisälsi niin paljon virheitä, mielikuvituksellisia ja täysin järjettömiä väitteitä, että ne oli pakko kojata, Kallonen sanoo.

- Dosenttien kirja alkoi Törnin väärällä syntymäajalla ja päättyi hänen kuolemaansa väärässä maassa. Molemmat ovat akateemisesti erittäin noloja asioita, hän hymähtää.

Yksi niistä asioista, jotka Kari Kallonen uudessa kirjassaan korjaa on väite siitä, että Törni olisi menettänyt suomalaisen sotilasarvonsa pysyvästi.

- Presidentti Paasivikivi armahti vankeustuomion saaneen Törnin ja palautti samalla hänen kansalaisluottamuksensa. Samalla palautui Suomen lain mukaan myös sotilasarvo. Siinä mielessä puolustusvoimain komentaja Aarne Sihvon myöhemmin antamasta käskystä poistaa Törni upseeriluettelosta sotilasarvonsa menettäneenä ei ollut mitään juridista perustetta. Sihvo vetosi sotaväen rikoslakiin, mutta Törniä ei ensinkään oltu tuomittu sen perusteella, Kallonen ilmoittaa.

Kallosen kirjassa pääsee ääneen kymmeniä ihmisiä, jotka ovat tunteneet Törnin. Suurin osa heistä on jo edesmenneitä.

- Viimeisin Törnin jääkäri Pekka Maikola kuoli syksyllä 2017 ja Törnin viimeiseksi jääneellä matkalla toisessa helikopterissa mukana ollut Charles Petry puolestaan viime vuonna. Ehdin haastatella molempia ennen heidän kuolemaansa.

- Minua eivät kiinnosta sodassa joukko-osastojen liikkeet ja aseistus, mutta se kiinnostaa, että poikkeukselliset ihmiset tekevät poikkeuksellisissa olosuhteissa poikkeuksellisia ratkaisuja. Oman näkemykseni mukaan Lauri Törni oli perusluonteeltaan rauhallinen mies, joka ei etsinyt taistelua, mutta toimintaa hän etsi, tiivistää Kallonen.

 

Teksti ja kuva: Asko Tanhuanpää



 

KOLUMNI

Suomessa elettiin aikoja, eikä edes ihan mahdottoman kauan sitten, jolloin tasavallan presidentti saattoi asettaa sisä- ja ulkopolitiikan vastatusten ja ehkä vähän uhoamismielelläkin todeta, että jos jompi kumpi politiikan lajeista, sisä- tai ulkopolitiikka, joutuu olemaan rempallaan, niin olkoon se sitten sisäpolitiikka.

Silloin elettiin kylmän sodan hyisimpiä vuosia ja tasavallan presidenttinä oli Urho Kaleva Kekkonen. Lausahduksellaan hän varmaankin tarkoitti viestittää ainakin sen, että Suomen kaltaisen pienen ja (silloin vielä) puolueettoman maan tulisi aina terveen epäluuloisesti ja varuillaan ollen tarkkailla ympäristöään ja pysytellä tuulensuojassa. Vahvan itsetunnon lisäksi tähän auttoi ulkopolitiikan taitojen hallitseminen.

Ulkopolitiikan joskus karuistakin perusasioista tuli kansalaisten olla tietoisia. Eikä turvallisuuspoliittisia kysymyksiä saisi ainakaan jättää rempalleen. Tietyistä asioista oli hyvä puhua vaieten, mutta siihen suomalaiset tottuivat.

Pitkälle on noista ajoista erkaannuttu. Juuri pidettyjen eduskuntavaalien alla keskustelu oli sakeana somea ja sotea ja eriarvoisuutta, toki tärkeitä aiheita sinänsä, ja muutenkin keskustelua hallitsivat ulko-ja turvallisuuspolitiikan sijasta kotimaan sisäpolitiikan teemat.

Jossain vaiheessa lähinnä nuoremman polven tutkijat ja poliittiset vaikuttajat alkoivat kysellä, olisiko sentään syytä katsella rajojen yli maailmanpolitiikan puolelle, jottei sieltä tulisi ikäviä yllätyksiä. Itse vaaleissa ja niitä edeltäneissä julkisissa TV- ja radiodebateissa turvallisuuspolitiikan kysymykset loistivat kuitenkin poissaolollaan.

Turvallisuuspolitiikkaa ei kuitenkaan ole Suomessa varaa sivuuttaa, onhan maailmalla sentään tapahtunut ja tulee lähiaikoina tapahtumaan yhtä sun toista ja paljon sellaista, joka vaikuttaa myös Suomen turvallisuuteen.

Turvallisuuspolitiikkaan perehtymisen voisi itse kukin kohdallaan aloittaa tutustumalla lähihistoriaan. Runsas seitsemän vuosikymmentä sitten luotiin maailmansotien raunioille Yhdysvaltain johdolla rakennelma – muun muassa Bretton Woods –järjestelmä, Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto sekä niitä turvaamaan Pohjois-Atlantin puolustusjärjestö NATO – joka on luonut pohjan Euroopan ja Suomenkin turvallisuudelle ja hyvinvoinnille.

Nyt, Eurooppaan vaikuttavien populismin ja äärioikeistolaisaaltojen paineissa nämä arvoliberaalien, demokraattisten ja lakeihin perustuvien yhteiskuntien peruskivet ovat alkaneet murentua. Tarve ymmärtää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on siksi suurempi kuin aikoihin.

Suomi joutuu heti kesän alussa tositoimiin. Heinäkuussa nimittäin alkaa Suomen puolivuotiskausi EU:n neuvoston puheenjohtajana. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka kaatuu silloin Suomen edustajien syliin, halusimmepa me sitä tai emme. Niin on myös laita keskustelussa, joka on viriämässä ja jossa ruoditaan Euroopan niin sanottua ” strategista autonomiaa”. Puhutaan siis EU:n ja NATO:n välisistä turvallisuuspoliittisista suhteista ja niiden kehityksestä.

Venäjä edelleenkin uhittelee Itämerellä, ja luo toimillaan epävakautta Pohjoiseen-Eurooppaan ja sen lähialueille. Kyberhyökkäykset ja hybridiuhat eivät enää ole utopiaa, vaan valitettavasti maanpuolustuksen arkea. Taustalla häämöttää jo Kiina ja sen valtaisat resurssit. Kiinan ymmärtäminen ja sen politiikkaan vaikuttaminen on mitä parhainta maanpuolustustyötä.

Tätä ja paljon muuta on tarjolla lähivuosien ulko- ja turvallisuuspolitiikan asialistalla. Sinne voi löytää tiensä myös rauhanturvaaminen, sen versiona 3.0. Itse en löisi paljon vetoa, etteikö niin voisi käydä.

 

Pauli Järvenpää

 

YKSI MEISTÄ

Hannu Nymanin päätoimittajakaudella lehdestä tuli kiinteästi osa liittoa.

Hannu Nyman viihtyy Vivamon toimintakeskuksessa Lohjanjärven rannalla.Hannu Nyman viihtyy Vivamon toimintakeskuksessa Lohjanjärven rannalla.Varusmiespappina kenttäpiispa Yrjö Massan toimistossa palvellut Hannu Nyman sai varsin pian siviiliin pääsynsä jälkeen ikimuistoisen puhelun Massan toimistopäällikkö Kari Vappulalta. Se soitto vaikutti pidemmän päälle myös siihen, että Nyman toimi sittemmin kuuden vuoden ajan Sinibaretti-lehden päätoimittajana.

- Kari sanoi, että tämä on ääni ylhäältä, sinä lähdet Golanille suomalaisen YK-pataljoonan papiksi, Nyman naurahtaa.

- Lähtöä helpotti mahdollisuus ottaa perhe mukaan. Olin siinä vaiheessa jo kolmen pojan isä, hän vakavoituu.

Vuosi oli 1983. Hannu ja Maija Nymanin perheen esikoinen Juhana oli syntynyt 1975, Markus eli muusikkona toiminut Marzi 1979 ja Matias 1981.

- Edeltäjäni Juha Vuorio oli luonut erittäin hyvät pohjat. Näin jälkikäteen voin sanoa, että Golanilla vietetty vuosi oli papin uran ehdottomia huippuja. Vuoden aikana oppi tuntemaan seurakuntansa jo aika hyvin ja kokea myös paljon sellaista, mitä tavallinen seurakuntapappi ei voi kokea.

- Pappi on rauhanturvatehtävissä oman osaamisensa mukaan ja häntä myös kunnioitetaan ammattilaisena. Siviilissä löytyy aina vähintään 50 ihmistä, jotka tietävät asiat paremmin, Nyman vertaa.

VUODEN RAUHANTURVAAJA

Vuoden Rauhanturvaaja Mikael Nihti seuraamassa seppeleenlaskua Hietaniemen hautausmaalla kansainvälisenä rauhanturvaajien päivänä.Vuoden Rauhanturvaaja Mikael Nihti seuraamassa seppeleenlaskua Hietaniemen hautausmaalla kansainvälisenä rauhanturvaajien päivänä.Helsinkiläisen Mikael Nihtin nimi liitettiin kansainvälisenä rauhanturvaajien päivänä eli 29.5.2019 listaan, johon oli aiemmin kirjoitettu nimet Ari Saarinen, Jukka Haikonen, Topi Katalkin, Esa Ek, Liisa Tolonen, Tatu Laaksonen, Saku Linnamurto, Mika Kalmari, Markku Saarikangas, Tarja Raappana ja Keijo Keskinen. Kaikki edellä mainitut on nimetty Vuoden rauhanturvaajaksi, Mikael Nihti on sitä vuosimallia 2019.

- Otan Suomen Rauhanturvaajaliiton hallituksen tekemän valinnan vastaan suurella kunnioituksella, olen saamastani kunniasta todella otettu. Lupaan kantaa saamaani symbolista lippua sillä tavalla, mitä titteli edellyttää, tiivisti Nihti Ravintola Kaartissa järjestetyssä tilaisuudessa, missä hänen valintansa julkistettiin.

- Suurin kiitos siitä, että olen nyt tässä kuuluu rakkaalle vaimolleni. Hän oli suurena tukena koko Lähi-idän operaation ajan, Nihti kiitteli.

Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja Mauri Koskela kertoi Lähi-idässä rauhanturvaajana toimineen Mikael Nihtin saaneen esimiehiltään ja palvelustovereiltaan kiitosta paitsi poikkeuksellisen kiitettävästä palveluasenteestaan myös oma-aloitteisuudesta ja kyvystä maalaisjärjen käyttämiseen.

kriha

rt3 19

Lehdessä lisäksi mm: 

  • Eikö suomalaisia enää ulkopolitiikka kiinnosta?
  • Rauhanturvaajaliitto kunnioittaa, muistaa ja palkitsee
  • Kentän uutiset sekä paljon muuta..

 

Seuraava lehti:
Numero 4/2019 ilmestyy 30.8 
( Aineisto viimeistään 26.7 )

 

Liity Rauhanturvaajaliiton 
jäseneksi: Saat lehden ja paljon muuta.

www.Autonvaraosat24.FI

Rauhanturvaaja 40 vuotta