Puolustusvoimien Kansainvälisessä Keskuksessa järjestettävän YK:n Sotilastarkkailijakurssin opettajilla oli mahdollisuus suorittaa tiedonkeruumatka Lähi-Itään UNTSO:on 27.3.-3.4.2011. Matkan aikana oli mahdollista vierailla myös UNDOF-operaation Camp Ziouanissa, joka toimi Suomen Pataljoonan (YKSV) esikunnan ja Esikunta- ja huoltokomppanian leirinä vuosina 1979-1993.

Kuvat otti Rolf Kullberg.

Rauhanturvaajalehden ensimmäinen lukijamatka suuntautui Libanoniin ja Golanille. Kuusipäiväisen retken kohteina olivat Beirut, Sidon, Tyre ja eteläinen Libanon. Siellä matkamamme kohdistui muinaisen Finbattin alueelle.

Syyriassa asetuimme Damaskokseen, josta teimme päiväretken Golanille. Kuneitra kierrettiin ja POS 60 nähtiin bussin ikkunasta.

Retkestä voi lukea tarkemmin RT-lehdestä, mutta tässä verkkolukijoiden iloksi pieni kuvagalleria matkastamme.

Pienen ihmisen mieltä lämmittää kummasti, kun ihminen kokee olevansa hyväksytty ja jopa haluttu. Rauhanturvaajalehden lukijamatkalaiset törmäsivät tällaiseen tunteeseen Lähi-idässä. Paikallisten viesti Libanonissa oli yksiselitteisen kutsuva: Tervetuloa takaisin UNIFIL-joukkoihin Suomi ja suomalaiset.

Libanonin mediassa Suomelle on jo osoitettu sopiva paikkakin maan eteläosassa sijaitsevan Tiblinin ympäristössä. Ranskalaiset ovat lähteneet alueelta pois, joten tilaa ja tilausta löytyy. Suomen kumppaniksi Libanonissakin tiedetään Irlanti, jonka kerrotaan jo tiedustelleen sopivia tukikohta-alueitakin.

Suomi ei ole ollut asiassa vielä valtiovirallisesti liikkeellä, mutta kulisseissa valmistelutyötä on varmasti tehty jo pitkään ja hartaasti. Kun virallinen päätös jossain vaiheessa tulee, ei puolustusvoimia yllätetä maastohousut kintuissa.

Libanonilaisille kauppiaille Suomen kaltaisen maan osallistuminen UNIFIL-operaatioon olisi pienimuotoinen lottovoitto ainakin paikallistasolla. Suomalainen faitteri on nimittäin tottunut jättämään rahaa kohdemaahansa ihan eri tavalla kuin esimerkiksi Libanonissa tällä hetkellä työskentelevä indonesialainen (1440 rauhanturvaajaa), ghanalainen (876) tai nepalilainen (1021) barettiveli – Sri Lankan (151), Bangladesin (325) tai Kambotsan (215) pojista puhumattakaan.

Ranskalaisilla (1350) rahaa samoin kuin kykyä sen käyttämiseen sen sijaan riittää, mutta Gallian kukkopojilta puuttuu ikävä kyllä ”respekti” kansan edessä. Ranskalaisten imagokuvaan liitetään yleisesti adjektiivit aggressiivinen ja ylimielinen, mikä ei ainakaan edesauta ystävällismielisessä operaatiossa onnistumista.

x x x

Virossa sai vuonna 2002 ensi-iltansa ”Nimed marmortahvlil” eli suomeksi ”Nimet marmoritaulussa” -niminen elokuva, jonka tapahtumat ajoittuvat veljeskansamme vapaussotaan, vuoteen 1919. Albert Kivikasin 1936 julkaisemaan romaaniin perustuva elokuva nousi elävänä nimenä mieleen etelälibanonilaisessa Tyren rannikkokaupungissa, missä sijaitsevaan marmoritauluun oli kirjoitettu kaikkien vuosien 1978-96 välillä UNIFIL-operaatiossa surmansa saaneiden rauhanturvaajien nimet.

Sankarivainajien lista oli häkellyttävän pitkä, suomalaisia nimiä siinä oli kaikkiaan yhdeksän. Aikavälille 14.7.1985 - 9.11.1985 mahtui peräti viisi suomalaisnimeä. Olisi luullut, että poliittinen eliitti olisi ollut tuolloin kilvan vaatimassa poikiaan maailmalta kotiin, mutta näin ei käynyt. Ero nykyiseen eli käytännössä Afganistanin operaatioon oli siinä, että Libanonissa suomalaiset eivät olleet tuohon aikaan maalitauluina.

Vaaratonta operaatiota ei ole kuitenkaan olemassakaan, ei ole ollut, eikä tule olemaan. Sen tietävät kaikki joskus alhaalla olleet, oli aika tai paikka sitten mikä tahansa.

Pohjoismaat allekirjoittivat 4.11.2009 sopimuksen  puolustusyhteistyön tehostamisesta (Nordic Defence Cooperation, NORDEFCO). Yksi yhteistyön osa-alueista käsittelee kriisinhallintatehtävissä palvelevien ja palvelleiden sotilaiden ja heidän läheistensä asemaa. Englannin kielessä asia ilmaistaan ”veteran issues”.

Keskeisiksi yhteistyöalueiksi on määritetty mm. tutkimus- ja kehittämistoiminta, tietojen vaihto, kotiuttaminen ja jälkituki, vakuutus- ja korvausasiat, tunnustaminen ja arvostus sekä vapaaehtoisen järjestötyön (NGO) tukeminen.

Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa asia on selvä. Näissä maissa sanalla veteraani tarkoitetaan sekä sotaveteraaneja että rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviin osallistuneita sotilaita.

Ruotsi on juuri saanut uuden veteraanilain. Sen mukaan ulkomailla Ruotsin lähettämissä kriisinhallintajoukoissa palvelleita sotilaita kutsutaan nimellä ”veteransoldat”.

Tanskassa on valmistunut uusi ohjelma, josta englannin kielisestä versiosta käytetään nimitystä ”Veterans Policy”.  Tanskassa kaikki vuodesta 1948 alkaen YK:n rauhanturvaoperaatioissa tai muissa sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa palvelleet sotilaat ovat veteraaneja.

Suomessa tilanne on toinen. Meillä veteraani-sana tarkoittaa talvi- ja jatkosodan veteraaneja. Puhumme sotiemme veteraaneista.

Muutaman kerran julkisuuteen on ilmestynyt sana ”uusveteraani” silloin, kun puhutaan suomalaisista rauhanturvaajista. Haluan jälleen tässä yhteydessä korostaa, ettei Suomen Rauhanturvaajaliitto käytä tätä sanaa eikä edes hyväksy että jäsenistöstämme sitä käytettäisiin. Emme myöskään ole rauhanturvaaja- tai kriisinhallintaveteraaneja  - ainakaan vielä.

Suomen Rauhanturvaajaliiton vanhimmat jäsenet, vuosina 1956-57 Yhdistyneitten Kansakuntien Suomen Komppania 1-2:ssa (YKSK) palvelleet sotilaat  ovat jo ehtineet täyttää 75 vuotta. Heitä on elossa noin 200, joista kolmannes kuuluu johonkin 30 yhdistyksestämme. Joukossa on vielä myös muutamia sotiemme veteraaneja. Jos joku käyttää näistä seniori-kansalaisista veteraaninimitystä, se on mielestäni paikallaan siinä missä veteraani-sana liitetään esimerkiksi juuri 35 vuotta  täyttäneeseen ex-urheilijaan.

YKSK:ssa palvelevat ovat perustaneet oman killan, joka toimii Puolustusvoimien Kansainvälisen Keskuksen yhteydessä. Kilta on liittynyt Suomen Rauhanturvaajaliittoon sen 31. yhdistykseksi. Liiton puolesta toivotan uuden jäsenyhdistyksen jäsenet tervetulleeksi mukaan toimintaan.